Oh what have you done?

On sinäänsä vähän hullu ajatus tehdä tämmöinen vuoden koonti jos on bloginsa aloittanut vasta kuluneella viikolla, mutta halusin itsekin muistella, että mitäs sitä on tullut tehtyä. Joten here we go, ekat puoli vuotta:

TAMMIKUU

Vuoden ensimmäiset pari viikkoa kuluivat pakaten ja panikoiden, ja erittäin lupaavana päivämääränä perjantaina 13. tammikuuta hyppäsin (tai enemmänkin lyllersin, melkein painoni verran tavaraa mukanani) lentokoneeseen päämääränä Lontoo. Kuin ihmeen kaupalla löysin kämpänkin, ja opiskelijaelämä sai alkaa.

HELMIKUU

Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Löydettiin uusien kavereiden kanssa promoottorit ja heidän mukanaan Lontoon yöelämä joka vei mukanaan... Kävin Liverpoolin lähistöllä moikkaamassa siskoani. K-R kävi kylässä. Löysin ensimmäisen erittäin suuria tuskastumisen hetkiä aiheuttaneen kaksilahkeisen. 

MAALISKUU

kamerastani ei löydy yhtäkään kuvaa maaliskuulta. että näin. 

En tainnut tehdä mitään sen kummempaa, arki alkoi tasoittua. Vietin synttäreitäni kuun puolivälissä. Katosin. Löydyin. Tuskastelin niitä kaksilahkeisia.

HUHTIKUU

Nyt saatan puhua omiani, mutta muistaakseni tässä kuussa olin elämäni ensimmäisissä musiikkivideokuvauksissa. Joku tarkkasilmäinen saattaa bongata nutturani Will.I.Am:in This Is Love-videolta, what a crazy night. Oli april showersien aika, satoi muuten joka päivä. Siis Ihan. Joka. Päivä. Tein pikapyrähdyksen Kosille ja sen jälkeen viikoksi Suomeen, pääkohtana kovaa stressiä aiheuttaneet charter-pirskeet.

TOUKOKUU

Ensimmäinen ja viimeinen koe, kesätyön metsästystä. 17th of May aka Norjan kansallispäivä, enpä ole ennen a) aloittanut juomista klo 9 aamulla b) istunut ensiapupolilla aamuviideltä (uskokaa tai älkää mutta jälkimmäinen kohta ei johdu ensimmäisestä). Olin mallina. Tapasin Granpan.

KESÄKUU 

Käytiin Marien kanssa Brightonissa,  pääsin verestämään viiden vuoden takaisia kielikurssimuistoja. Etsin töitä. Olin käytännössä työttömänä puolitoista kuukautta, mitä nyt pari catering-keikkaa heitin. En silti katunut päätöstäni jäädä Lontooseen kesäksi. Olin yksin mutta en yksinäinen. Muutin. Tein pari mainosvideota kämppäfirmalleni. Näin melkein tulevan aviopuolisoni livenä.

xxx

Catwalking

Viime keväänä asuessani koulun asuntolassa oli kaksi viidestä kämppiksestäni muotisuunnittelun opiskelijoita. Päädyinpä sitten esittelemään heidän luomuksiaansa kevään muotinäytökseen, ja oli se sen verran hauskaa hommaa, että nyt kun pyysivät syksyllä uudestaan niin pakkohan se oli raivata kalenterista tilaa! Ja miksi kieltäytyä siitä, että joku muu (osaava) laittaa hiukset ja meikin ;) Keväällä taisin esitellä kolme(?) asua ja nyt joulukuun näytöksessä viisi.  Kuvia ei ollut oikein enempää, mutta saa noista vähän ideaa. Alemmassa on jo mukavan räjähtäneet hiukset, muutaman asunvaihdon läpikäyneenä...

xxx

Londres

Vaikka olen asunut Lontoossa jo lähes vuoden verran, on kuvia kertynyt hävettävän vähän; tarkalleen 236 kappaletta, joista niistäkin osa on Liverpoolista ja Brightonista. Taidanpa tehdä uudenvuodenlupauksen, että a) alan kantamaan kameraa useammin mukana b) käytän sitä. Lontoossa kun sitä kuvattavaa kyllä riittäisi, ja olisi itsekin mukava muistella, että mitä kaikkea sitä on tullutkaan tehtyä ja nähtyä. Au pair-aikanani pidin blogia, ja sinne tallentuneet muistot ovat kyllä korvaamattomia. Jahka ensi viikolla palaan kotiin, niin pyhästi lupaan kuvailla hoodsejani (vaikkei ne mitään turhan silmiä hiveleviä olekaan).

Kolmanneksi alin kuva ensimmäisen kämppäni keittiöstä, halls of residence oi kyllä. Ylin Canary Wharf, alin upea Greenwich. Siinä on muuten yksi brittikummallisuus, miksi ihmeessä se täytyy lausua "grenits" eikä vihreä noita niin kuin kirjoitetaan (no joo ei siinä noita lue mutta you got the point)?


xx

Tere

Hej!

Täällä ollaan! Näppäimistön takana seikkailee 21v maailmankansalainen, joka pitää (erittäin kylmää) majaa maailman parhaassa kaupungissa eli Lontoossa, päätoimisesti opiskellen (as if) ja siinä sivussa töitä tehden. Aiempien kokemusten perusteella kirjoitustahdista tulee erittäin epäsäännöllinen ja luultavasti vähäkuvainen kun ei tässä meikäläisen pärstässä paljon katselemista ole ja kamerani on heikkolaatuisempi kuin vitsini. Kylläpä oli varsinainen myyntipuhe! On täällä varmaan joskus ihan jotain asiaakin. Nyt palaan suklaansyöntiin, stay tuned.

Kuvassa askaroimani piparkakkuiglu, en minä.