In the year 2013

Tämähän on jo täällä nähty, mutta nähdään nyt sitten uudestaan. Ehdottomasti lempparikuva tältä vuodelta.

- asuin niin skotlannissa kuin englannissa

- vietin elämäni parhaan kesän

- täytin 22 eli kamalan paljon!

- kävin kahdessa musikaalissa, miten kulturelli minä

- opin tekemään sushia, syömään soijarouhetta ja juomaan vettä. seuraavan vuoden tavoitteena on oppia pitämään punaviinistä

- luin yhden (1) romaanin. senkin kindleltä

- stressasin

- kerroin au paireilusta ja siitä, miten päädyin Lontooseen

- ja noita linkkejä metsästäessäni huomasin, että blogini on vähän ulkonäöllisesti sekaisin. well, who cares

- leikkasin hiukseni

- aloin vihaamaan juoksemista vähemmän kuin ennen

- koin ahaa-elämyksen koulua kohden

- muutin vain kahdesti (vrt. edellisvuoden neljään osoitteenmuutokseen)

- en ottanut tatuointia vaikka kuinka uhosin! vähän hävettää nyt

- itkin silmät päästäni

LEMPPARIT:

- Aberdeen

- banaaniletut

- Fresh Meat

- uusi kämppä

- biisi

- 16.6.

- Dr. Denimin Kissyt

- Regent's Park

- S

ENSI VUONNA

- ajattelin valmistua yliopistosta (no ainakin melkein)

- aion olla maksamatta enää yhdenkään ihmisen narikkamaksua baarissa. en tiedä käykö kellekään muulle näin, mutta minä satun olemaan aina ainut jolla on käteistä (älkää silti jooko tulko ryöstämään mua), ja näin ollen päädyn maksamaan porukan narikat, joista keskimäärin 3/4 ei palaudu.

- koitan parhaani osallistua siihen hyväntekeväisyysjuoksuun, joka tänä vuonna harmillisesti jäi välistä

- en aio vaivata pientä päätäni miehillä (ahhahhahhhahh as if). ei kun oikeasti ei ole aikaa sellaiseen

- saan neulepuseroni valmiiksi

- opettelen laittamaan ruokaa

- yritän olla vähemmän negatiivinen

xxx

Miksi minä ostan tietokoneeni, kahvini ja lenkkarini juuri sieltä mistä ostan.

Sain uudet jalkineet joululahjaksi. Juurikin ne toivomani Niket. Mutta miksi juuri Niket? Ovatko ne kestävyydeltään Adidaksia paremmat? Ohittavatko Reebokit muotoilullaan? Jättävätkö Asicset materiaalivalinnoillaan kauas taakseen? Eivät. Ne ovat Niket. Se riittää. Meitä nk. brandwhoreja (pardon my french) on moneen junaan, ja koen kuuluvani (itsekeksimääni) Apple-strandiin. Se starttaa ihan viattomasti Marc Jacobsin lompakolla. Sen jälkeen alkaa Mulberryn ihannointi, kahvi kelpuutetaan vain Starbucksista ja jalasta löytyy ne surullisenkuuluisat lenkkitossut. Salilla myöskin kyseinen brändi loistaa kirkkaasti ja kauas, samalla kun musiikki raikaa vähintään iPodista, mieluiten iPhonesta. Ja kun se luuri on hankittu niin tarvitseehan sitä mätsäävän koneen tai vice versa. Ei kelpaa enää PC, ei Nokia, ei mikään brändäämätön lompakko eikä kahvi jostain Costasta, koska se ei ole cool. Jos opiskelijabudjetti sallisi, tähän noudattamaani suuntaukseen sopisi muuten myös Alexander McQueen. Ja Canada. Se huivi siis, ei goose (tai no menisi ehkä sekin, eipä vain niin ole tarvetta maassa, jossa harvoin mennään pakkasen puolelle). Moni muukin tuotemerkki istuisi, mutta kyllä se pyhä kolminaisuus tällä suuntauksella on Apple-Starbucks-Nike. Ja en todellakaan ole ainut laatuani. Kuinka monesti tähtidollarissa näkee PC:itä? Sen jälkeen kun minä luovuin omastani, ei yhtäkään. Entäpä Costassa? No enhän minä tiedä kun en siellä ikinä käy. 

Mutta onko tämä kaikki huonoksi? Nääh. iPhonen musiikki kuuluu kahden punnan merkittömillä kuulokkeilla. Jalkaprässiä pusketaan ylös H&Män trikoissa. Lempparikahvi on itse tehty pikakahvi-blend. Ylipäätäänsä mikään pakkomielle (jota tämä mielestäni on) ei voi olla liian paha, jos sen itse pystyy myöntämään, jos se ei valtaa koko elämää ja siitä ei mitään suoranaista haittaa ole. Tiedän kyllä, että tuen toiminnallani yhtiötä, joka kiertää veroja, sekä valutan rahani multikansallisiin firmoihin paikallisten sijaan. En myöskään aio väittää, että mikään tukemani brändi olisi laadullisesti parempi kuin yksikään muu vastaava. Puhelimeni meni korjaukseen parin kuukauden jälkeen, kun mikään aiemmin omistamani Noksu (olenko muuten ainut, joka ei voi sietää sanaa nokialainen?) ei vuosikymmenen aikana hajonnut. Yhteen piti jossain välissä vaihtaa akku mutta that's it. Omien empiiristen kokeideni mukaan myös PC:llä saa enemmän rahalleen vastinetta käyttöiän puolesta kuin omenalla. Olen myös sitä mieltä, että kovin monesti tuotteen kestävyyteen vaikuttaa käyttäjä. Jos osaa pitää huolta omaisuudestaan, se palvelee sinua takaisin. Itselläni kesti Converset ahkerassa käytössä monen monituista vuotta, kun joku vähän vähemmän hellävaraisempi tuhoaa omansa ennen kuin edes kuitissa seisova 30 vuorokauden palautusoikeus on umpeutunut.

Vaikka en mallikansalainen siis olekaan, en koe mitään sen suurempia omatunnontuskia. Minä vain ostan tavaroita, joista pidän. Starbucksin vihreä tee on parasta, mitä olen koskaan maistanut! Brändiuskollisuus myös tuo tietyn turvallisuuden tunteen. Kun toivon pukilta kenkiä, sanon vain värin ja koon, tiedän kyllä että juuri ne sopivat, omistanhan jo toisen parin samalta tuotemerkiltä. Jos tarvitsisin uutta lompakkoa, ostaisin uuden Marcin, koska olen jo niin tottunut sen kokoon, malliin ja laadukkaaseen nahkaan. Olen silti sitä mieltä, että kaikkea uutta kannattaa aina kokeilla, mutta ei siinä totutussa vanhassa aina vääryyskään vaani. Itse kun vaihdan osoitetta useammin kuin moni vaihtaa sukkia, on mukava että kaiken ei tarvitse aina muuttua. Mielestäni on myös vähän hassua, että nimenomaan tiettyjä brändejä paheksutaan. Ei kukaan ajattele että ai katos toi osti ton uusimman Lumian, vitsin aivopestybrändiorja, mutta auta armias kun kaivan sen 4s:äni laukustani niin kyllä löytyy mielipiteitä vaikka muille jakaa.


Olisi muuten todella mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä siellä ruudun toisella puolella ollaan? Aivopesu, jees vai no-no?




ps. eikö olekin mukavan kevyt aihe näin jouluksi. vähän vaihtelua kaikkiin "joulu-mikä ihana tekosyy ottaa selfie!"-kuvapostauksiin :-)






xxx

Made it!

No nyt ollaan kotona. Käytiin eilen vaimokkeen kanssa "pyörähtämässä" kotipitäjän yökosmoksessa, ja taidettiin nostaa paikallisen juomalan keski-ikää muutamalla vuodella. Onpahan sekin taas hetkeksi nähty, taidetaan uutta vuotta suunnata juhlimaan tuonne 70 kilometriä etelämpään. Järkytin yhden vauvan kun totesin, että kyllä, olen vanhempaa ikäluokkaa kuin -95. Toista vauvaa koitin laittaa nukkumaan mutta huonolla menestyksellä. Itse ummistin silmäni kellonaikaan, joka toisille on yö, toisille aamu. Täällä on muuten kovin pimeä. Torstaina kun silmäni avasin ensimmäistä kertaa tässä maassa, katsahdin ikkunasta ulos ja päättelin pimeyden määrästä, että yöhän nyt vielä on. Tarkastin kuitenkin, että montakohan kellonympärystä tässä kannattaa vielä uinua vain huomatakseni viisareiden näyttävän 9.30. Aurinko, ihanko joka vuosi katoat näin?

Matka Lontoosta kulki Luvatun maan läpi, eli välilasku oli Oslossa. Oli kuulkaas aika hilkulla etten jäänyt sinne. Jos en ole vielä tehnyt selväksi, niin jumaloin norjalaisia miehiä. Olen sulaa vahaa, jos passissa lukee kansalaisuuden kohdalla tuo viikinkien valtakunta. Voinen paljastaa, että yhtä aiemmin mainituista maisteriohjelmista olen tiiraillut juuri tuolla Luvatun maan yliopistossa, ja pro-con-lista saa aika monta plussaa maan urostarjonnasta. Ei sillä että oikeasti tekisin jonkun näin suuren elämänpäätöksen jonkin noinkin älyttömän syyn takia. Siis en ihan varmasti tekisi.

Kävinpä tässä muuten männäpäivänä senioripiirissä. Ihan tutkimuksen puitteissa siis, vaikka vitsailinkin että teen vain perusteellista pohjatutkimusta omaa mummo-aikaani varten. Tunsin oloni niin kovin nuoreksi. Toiset muistelivat "sitä paloa King's Crossilla" mistä on vierähtänyt jo muutama vuosikymmen; eipä ollut jäänyt unholaan Kennedyn puheetkaan, joista moni on päässyt nauttimaan aikalaisena. Tutkija oli aika hiljaista tyttöä, mitäpä minä mistään tietäisin. Kuuntelin kuitenkin tarkoin korvin elämänohjeita. Ikäkriisi, arvoisat tytöt ja pojat, ei iske vielä kuudessakympissä, vaan se koittaa vasta seitsemänkympin hujakoilla. Nähtävästi ei kannata ottaa suomalaista miestä. Paras ohje kuitenkin oli seuraava: älä murehdi sitä kuinka vanha olet tänään. Huomenna olet nimittäin vanhempi.

xxx

Let them speak to you

Miltä Lontoo on näyttänyt viime päivinä. Maailman upeimmalta auringonlaskulta, syksyiseltä talvelta ja pilvenpiirtäjämäiseltä jokimaisemalta. Antaa siis kuvien kertoa ne kuuluisat tuhannet sanat, näistä näppäimistä ei juuri nyt irtoa enempää kirjaimia.

More random thoughts

Koska olen liian "kiireinen" kirjoittaakseni kokonaisia kappaleita, ja koska listoja on hauska listata:

- miksi näen kaikkialla porkkanakakun kuvia? onko porkkanakakku uusi avokadopasta vai onko kuvat vaan meikäläisen verkkokalvoilla?

- menin salille flunssasta huolimatta. kappas kun ei ollutkaan se ideoista parhain. 

- vietin lauantai-iltaa yrittäen ymmärtää, mitä metafyysikka tarkoittaa. tulin siihen tulokseen, että a)filosofia on ihan oikeasti vaan yhdistelmä keksittyjä sanoja b)jotkut historian suuret "ajattelijat" olisivat voineet pitää ne suuret mietteensä siellä oman pääkopan sisällä. en mäkään suolla kaikkea mitä tässä kuulassa pyörii ulos jottei tulevat polvet ja vaikka kyynärpäät joudu pohdinnoistani kärsimään. paitsi olisi se kyllä hienoa kun joissain tulevaisuuden historian kirjoissa tituleerattaisiin meitsiä yhdeksi aikansa "great thinker"iksi. (oho nyt tuli kokonainen kappale...)

- kandissani on kuulemma perustavanlaatuinen ongelma. jes.

- meillä on jääkaapin ovessa lappu muistuttamassa Ainoa kahdesta asiasta: lukukausimaksulainan hoitamisesta ja kevään kursseille ilmoittautumisesta. T-10 päivää aikaa hoitaa ne. kykeneekö hän siihen?

- olen vaihteeksi katsellut maisteriohjelmavaihtoehtoja. tällä hetkellä listalla on kolme eri maata, kolme eri yliopistoa, kolme eri alaa ja loputon määrä tuskaa.

- olen myös toivonut erittäin lumista puolitoistaviikkoista Suomeen, jotta heti 19. päivä aamulla pääsen valloittamaan latuja.

- en ole vauvakuumeinen vaikka kuulemma siltä vaikutankin. tehdään se näin kaikille selväksi.

- ensi viikolla pitäsi palauttaa kandin eka osa, viimeiset tiivistelmät (jotka ovat siis n. 800-1000 sanaisia each, eikä suinkaan mitään tiivistelmiä vaan enemmänkin analyysejä. no miksi ihmeessä niitä sitten kutsutaan nimellä summary kysyn vaan ?!), poistaa se perustavanlaatuinen ongelma sieltä kandista, saada joko essee tai typerä projekti hyvään vauhtiin, käydä senioripiirissä, töissä, luennoilla, salilla jahka tämä lenssu katoaisi, saunassa (!), illallisella, kotibileissä, hakemassa belgialainen suklaani, ja tietysti mm. pelastaa malaijanmuurahaiskävyt ja afrikankyttyrädelfiinit sekä maailma kun Nelson Mandela ei ole sitä täällä enää tekemässä (kiitos pohjatyöstä). tulee loma ihan tarpeeseen.

+

- miksi mulla ei ole samanlaista (ranskalais)poikaystävää kuin Marikalla, joka lähettäisi "pienen" kukan synttäripäivänä? kyseinen laite saapui laatikossa, johon taidan itse ryömiä tänään ja pelästyttää pahaa-aavistamaton M kunhan hän saapuu kotiin.

xxx

Thursday thoughts

Olin vauvojen kanssa koko päivän. Yleensä E nukahtaa nopeasti vaunuihin kun on päikkäreiden aika, L ottaa vähän kauemman aikaa mutta nukahtaa kuitenkin. Tultiin kotiin, jätin bebikset kärryihinsä tutimaan ja lounastin itse. E heräsi ensin, tunti ja 15 min uinuttuaan. Oli kovin väsynyt silti, ei kuitenkaan itkenyt mutta ei myöskään tuntunut enää haluavan vaunuissa istua. Nostin vauvasen syliini, ja toinen painoi tyytyväisenä päänsä olalleni halaten tiukasti. Käveltiin siinä rauhakseen ympäri alakertaa kun pieni tuntui olevan niin raukea. Alkoi hoitajan kunto olla koetuksella, joten istuttiin alas, ja puolisen tuntia myöhemmin pikkuinen tuhisi silmät kiinni siinä sylissä. Miten suloinen toinen voi ollakkaan! Ja miten hyvältä tuntuu että minä, juuri minä, olen niin turvallisen sylin omistaja että siihen voi vaikkapa hetkeksi torkahtaa jatkamaan unia. Kauaa tämä ei kuitenkaan kestänyt isoveljen rymistäessä sisään, mutta se pieni hetki mikä E:n kanssa jaettiin muistutti, miksi tätä työtä teen. Ihan sydäntä raastaa ajatella sitä päivää, kun joudun nuo kaikki kolme jättämään. 

Olen jostain syystä käynyt viime aikoina hyvin tehokkaaksi. Oikeastaan kaikki joululahjat ovat jo hoidossa, koulutyöt etenevät melkein liian kovaa vauhtia, ja jopa syyslomalla aloitettu neulepusero on yhtäkkiä ottanut aimo harppauksen etiäpäin. Kovasti tosin odotan että saisin edes ripauksen tästä tehokkuudesta kanavoitua kandityötä kohden, sillä sitä olen laiminlyönyt ja pahasti. Mutta kun ei huvita! Aihe ja tutkimus ovat sinällään ihan kiinnostavia, mutta toteutus ei sitten ollenkaan. Kirkolle menee kolme varttia tästä meiltä eli sinne pitää ihan lähteä jos menee, ja en jotenkin osaa olla siellä. Vaikka seurakuntapiirit on toki meikäläiselle enemmän kuin tuttu ympäristö, en silti tunne oloani kotoisaksi vaan olen melkoisen vaivautunut. Voi kun joku olisi varoittanut, miten paljon antropologia vaatiikaan sosiaalisia taitoja! Ehkä tämä on osittain myös sitä, että en enää osaa olla suomalaisten kanssa. Olen jo monasti todennut, että en ole ainakaan näillä näkymin suuntaamassa takaisin Suomeen, en ainakaan ihan hetkeen. Enkä nyt yritä kuulostaa miltään maailmannaiselta tai "siis ewwwwww Suomi on niiiiiin kauheeeeee"-valittajalta. Mutta pakostihan sitä jo useampi ulkomaanvuosi jättää jälkensä. Jos olisi kiire kotiin niin kyllä mä olisin jo palannut.

Asiasta pikkuleipiin (kyllä, tässä tilanteessa), teki ihan älyttömästi mieli Sainsburys'in tuplasuklaakeksejä yksi ilta, ja eihän siinä muu auta kuin marssia leipomohyllyn kautta kassalle. Ja mikä siellä odottikaan: punnan kolikko! Score! Käytän vain ja ainoastaan itsepalvelukassoja (yksi syy olla palaamatta Suomeen) ja edellinen asiakas oli ystävällisesti unohtanut vaihtorahansa kassan kolikkokaukaloon. Sainpa siis punnan hintaiset keksini ilmaiseksi ja kaupanpäälle iloisen mielen! Ne pienet ilot, ne on niitä parhaita. Niinkuin myös ne suklaakeksit, ne on meinaan joka ikisen kyykyn arvoisia.





huomasithan muumipeikko ja pyrstötähti-viitteen?



xxx

I've been good this year

Nyt tuntuu siltä että pääkopasta on vihdoin irronnut se viimeinenkin ruuvi. Olen nimittäin AIVAN.VARMA. että olen tehnyt joskus pienimuotoisen kollaasin joululahjatoiveistani. Se sisälsi Hollisterin (Abercrombien?) hupparin, Marc Jacobsin rannekorun ja Dieselin Loverdosen. Mutta missä kummassa se on??????? Siinä oli lilat rajaukset. Se huppari oli kolmesta kuvasta suurin ja väriltään tummansininen. Jos joku törmää tuntomerkkeihin vastaavan tuotokseen saa löytöpalkkioksi suurta kunniaa ja mielihyvää todistaessaan meikäläisen sokeaksi. Kun en löydä sitä niin tästä blogista kuin edellisestäkään (jota olikin muuten hauska lukea, hohhoh)! Hmh.

No joka tapauksessa, tässäpä tämänvuotinen tekele, pitänee ottaa screenshotti talteen pahanpäivän varalle:

1. Uusi Cheap Monday-kangaskassi. Omistan samanlaisen punaisena, ja väristään huolimatta hän on kovassa käytössä, viime aikoina salikassina palvelleena. Vähän neutraalimpi väri olisi mukava, joten tuommoisen voisi pukkeli tuoda (ilman tuota randomia tekstiä tosin).

2. Niket. Joo joo nämä piti ostaa niillä tippirahoilla joskus aikaa sitten. No en ostanut. 

3. Treenipökät. Nyt kun sali-into on taas löytynyt ja rautaa tulee nosteltua useampana päivänä viikossa, on ihan aiheellista panostaa vähän laajempaan liikuntavaatevarastoon. Näissä nikeissä on pähee kuosi!

4. Random-mekko hm:ltä haha. Sovitin tätä joskus ja se istui täydellisesti mutta en ostanut, koska pelkäsin käyttökertojen jäävän yhden käden sormella laskettaviksi. Nyt se olisi halvennuksessa nettisivuilla, mutta en silti raaskisi...

+ajattelin ensin laittaa että maailmanrauhaa toivon toki, mutta sitten tajusin että en toivokaan; mikäli havittelen uraa ihmisoikeusasioiden parissa jäisin aika nopeasti työttömäksi!

xxx

Just one cupcake. Or two. Or...

Palasimme iltapäiväteeretkeltä jo monta kellonlyömää sitten, mutta vieläkin heikottaa sen kaiken sokerin ja vaaleanpunaisen jälkeen. Makoisaa oli ei siinä mitään, jos sitä vaan joskus oppisi lopettamaan ennen kuin yököttää... En ole niin englantilainen (tai rikas) että kovin vilkkaasti ravaisin näillä afternoon teillä, mutta silloin tällöin jos aihetta löytyy niin mentävähän se on. Kämppikselläni on synttärit ensi viikolla, ja mikä olisikaan hienostuneempaa kuin sivistynyt teehetki. Paikasta tuli kyllä enemmänkin 5-v kuin 23-v synttärit mieleen, mutta koska allekirjoittanut ei varmaan koskaan opi syömään siististi vaan viskoo pöydälle niin teet kuin strösselitkin, tuli vahakangasliina enemmän kuin tarpeeseen. En ollut ihan sisäistänyt tätä teemaa, joten kokomustissa en varsinaisesti sulautunut sisustukseen. Oh well, kuka sitä seinäruusu haluaisikaan olla! 

Olen yllättävän hyvin pysynyt päätöksessäni koittaa vähentää shoppailua/ei tehdä sitä ollenkaan/ostaa vain juttuja mitä oikeasti tarvitsen, joten annoin itselleni viimeinkin luvan ostaa uuden laukun. En ole laukkuihminen; kaappini pursuavat kenkiä, mutta laukkuja omistan kolme kappaletta. Arkilaukku, vähän pienempi laukku, ja baariclutch. Kummakos tuo siis jos jo useamman vuoden päivittäiskäytössä ollut tekonahkatoverini alkaa rispaantua siihen malliin, että kahvat irtonevat hetkenä minä hyvänsä. Tämä uutukainen on kyllä epäaitoa tavaraa, mutta joulun alla on niitä muitakin rahareikiä, ja koska tuloni Suomessa ovat minimaaliset, en palautuksistakaan pääse muun kansan tavoin nauttimaan, joten budjetti ei yllä siihen Marc Jacobsiin, jonka kämppikseni sattui ostamaan juurikin samana päivänä.  (johan oli virke) Vielä joskus!

ps mitä ihmettä sitä tekisi kun töitä+luentoja on ensi viikolla yhteensä max. 10 tuntia. pakko kai se on aloittaa jo esseitä.

xxx

BP-Babyface Problems

Olen maininnut aiemminkin, ja onhan se saattanut kuvistakin tulla esille, että olen aikamoinen babyface. Ei siinä mitään, näytän mieluusti henkkareita baarin ovella ja liimaa ostaessa (!), mutta alan pikku hiljaa kyrsiintymään siihen, että olen muka liian nuori äidiksi. Yllättävän usein kun olen vauvojeni/kolmevuotiaani kanssa liikkeessä joku uskaltaa tulla kysylemään että tuitui mitä söpöläisiä, are they yours? Ymmärrän toki että en varsinkaan kahden gingerin lähisukulaiselta näytä, joten okei kysy vaan. Mutta vastattuani että eipä nämä höpönassut ole tästä masusta tulleet, niin vastaus on aina, AINA, että ai hahhhah, no ajattelinkin että eihän ne sinun voisi olla kun olet niin nuori. Ekskusemuaa, meitsillä voisi olla kakara jo koulussa, jopa suomalaisella systeemillä! Seuraavalla kerralla taidan sanoa ihan pokalla että kyllähän nää meikkiksen ovat. Siinäpähän saavat mammakollegat paheksuttavaa.

Unohdin ihan tuossa toissapäivänä ihmetellä, että mitähän kummaa siellä kotona on sadellut? :D Fifty-sixty-tsäännssit siihen, että taivaalta tulee jalkalamppuja? Ufoja? Jotain...muuta? Kertokaa ny mitä siellä sato, oon selkeesti jäänyt jostain erittäin jännittävästä luonnonilmiöstä paitsi!

Avasin koneen koulun kirjastossa. Näin mua tervehdittiin.

xxx

Size 8, please

Eikö marraskuun ehtoopuolella saa haaveilla kesämekoista? Ai saa? Hyvä koska HALUUUUUUUN:

Otan myös sen Egyptin-matkan jonka just itselleni googlasin. Saanhan mennä yksin kun ei kukaan taida mun kanssa lähteä? Vai onko mulle tammikuun loppupuolella matkaseuraa?

xxx

Hakuna matata

Facebookin puolella jo mainitsin uskomattomasta löydöstäni; on olemassa heimo nimeltä the Aino people!!! Ainot ovat alkuperäiskansaa, jotka vaikuttavat lähinnä Japanissa ja Venäjällä. Kyllä tässä nyt on vähintään tohtoritutkintoon vievä löytö. Sinne tutkimusta tekemään! Jo sieluni silmin näen, kuinka siellä paikalliset alkuasukkaat kantavat meikäpoikaa kuin Timonia konsanaan tähän tyyliin (mut jätetään se tulivuoreen viskaus väliin):

Ungalabugala tuli tee! Huono kuva joo mutta ei parempaa löytynyt. Timon ja Pumba on muuten Pyrstiksen ohella yksi parhaita lainausten lähteitä. Täs ois kynsi, ja tos on laukka. Aivan loistavaa viihdettä. 

Väsyttää. Optimisesti kuitenkin ajattelin säätää herätyksen jo ennen seitsemää pärähtämään, jos vaikka salille asti pääsisi. En ole kauhea maanantaiaamujen ystävä; kun työt alkavat vasta puolen päivän kieppeillä, en saa yhtikäs mitään aamulla aikaiseksi. No joskus käyn kaupassa. Mutta huomenna ei tarvitsisi. Ja en KUITENKAAN tee kouluhommia vaikka aina niin suunnittelen, niin voisi sitä jotain hyödyllistä koittaa tehdä. Että vi ses...

xxx

Forever and a day

Ikuisuus. Ehkä maailmankaikkeuden vaihtelevin ajanmääre. Tänä aamuna se kesti esimerkiksi kahdeksan minuuttia, ja myöhemmin kokonaisuutena tunnin. Sen kahdeksan minuutin ikuisuuden käytin DLR-junaa odotellen sormieni muovautuessa jääpalikoiksi. Niin, täällä on kylmä. BBC Weatherin mukaan oli seitsemän astetta, mutta 7 degrees my ass. Kylmä kuin Siperiassa, ja siellä taidetaan harvoin päästä plusasteiden puolelle. Yleensä olen varsin taitava odottaja; en hermostu muutaman minuutin seisoskelusta, ja jopa tuntien vartominen sujuu tilanteesta riippuen. Olen toki VR:n kasvatti joten ehkä sillä on ollut osansa asiaan. Mutta siinä vaiheessa kun peukalonpää alkaa halkeilla kuivan viiman uhrina aletaan meikävenailijan hermoja koetella. Ja taas saa ihminen muistuttaa itseään siitä että yhäkin, vielä lähes kahden vuoden jälkeen asut tässä maassa täysin omasta tahdostasi joten lopeta ruikutus.

Tulipa taas katsottua Hyviä ja huonoja uutisia skypen välityksellä. Siinähän ruutu.fi yritätte estää ohjelmienne esityksen ulkomailla, minä en pelkää! Hivenen jää äänestä ja kuvasta matkalle, mutta onhan niillä taivallettavana muutama tuhat kilometriä joten saavat anteeksi. Ja niin joo, Marika bongasi että salillamme harjoittelee SEKÄ miesten koripallo- ETTÄ käsipallo-tiimit tiistai-iltaisin siinä kuuden kieppeillä. Jotenkin alkoi tuntua siltä että tiistai-iltaisin kuudelta olisi varmaan hyvä hetki käydä salilla.

xxx

On my reading list

Halusin vaan tulla näyttämään pari esimerkkiä että mitä me antropologit oikein luetaan:

Että jos sun ala on kauheen tylsä niin tältä saralta saattaa löytyä pelastus. Taidan itsekin lähteä tonne Balille. Olen aika varma että varsinkin australialaiset surffipojat on aivan liian alitutkittu ihmisryhmä.

xxx

What fits in my bag might not fit in yours

Jatketaanko näitä bloggaus 1.0-postauksia, tänään vuorossa "laukkuni sisältö". Koska on ihan liian helppoa kantaa pelkkää normaalia veskaa, meitsillä on kassi kokoluokkaa matka-arkku. Joka siis kevyesti imaisee sisäänsä esim. tuon normaalin bägin sekä noin puoli elämää. Ja koska näissä postauksissa aina tunnutaan oletettavan, että lukija ei tunnista esimerkiksi puhelinta tai huulirasvaa (ehkä he kaikki kuuluvat heimoihin, joita käsitellään tuossa lattialla olevassa kirjassa. jos tunnistat esineistöstä kirjan.), niin käydäänpä sitten kaikki läpi, alkaen vasemmasta yläkulmasta:

1. Lenkkarit

2. Humberto suojuksineen (jaa mikä?)

3. Lompakko

4. Veska (jossa sisällä esim. pari tyhjää eväsrasiaa, kasa kuitteja, sateenvarjo, sekä tietysti se huulirasva. ei kuitenkaan enää ne kolme huulipunaa jotka juuri aamulla tyhjensin jotta olisi vähemmän kannettavaa. every little helps hei!)

5. Oppikirja

6. Kansio, joka sisältää joka moduulin tarpeet

7. Leipä. Piti ostaa valmiiksi kuivamaan, aion tehdä sunnuntaina köyhiä ritareita viime viikonlopusta inspiroituneena. Tai sitte vaan aina kävelen ympäriinsä kokonaisen leivän kanssa. Toisaalta, miksi ei.

8. Aprikoosihillo

9. Vesipullo. Eviania se olla pitää, muut vedet ovat kuraa.

10. Banaani.

11. 2xurheilurintsikat + 2xkoru. Korut oli alessa ja kaksi yhden hinnalla! Ja uskokaa tai älkää mutta ostin nuo pinkit liivit lastenpuolelta. Ja hyvin istuu. 

12. Juoksuhousut. En kyllä juossut housuista riippumatta.

13. Käsitsydeemi. On tolle varmaan joku oikeakin sana. Mutta sinne saa hyvin musiikit treenin ajaksi. 

14. Paita

+ on mulla puhelinkin mutta se yleensä kulkee kädessä tai taskussa. tai ottamassa kuvaa.

Ja kyllä, ne painaa vähän. Selkä vääränä raahasin niitä ympäriinsä, tätä menoa menen vielä enemmän kiemuraan kun ennestään. Missä on miehet kun niitä eniten tarvitsee.

xxx

A short introduction to my bed

Olen aikamoinen hamstraaja. Jos nyt jollekin ei ole vielä tullut selväksi. Pahimmillaan tämä on viime aikoina tullut esille sängyssäni. Ei, en hamstraa sinne kanssanukkujia, vaan materiaa senkin edestä. On tullut herättyä ompleusaksien päältä, nuppineula silmän vieressä, tietokoneen laturi kyljessä kiinni ja puhtaat pyykit jalkopäädyssä. Joillekkin sänky lähentelee arvoasteikossa pyhättöä, eipä meikän kammarissa. Yleensä jos joku tavara on hukassa, kannattaa tarkastaa ensin sänky. Suomessa sijaitsevaan petiini tuli ostettua päiväpeitto vain ja ainoastaan ylioppilasjuhlia varten; sitä ennen olen omistanut vastaavan kapistuksen joskus alakouluikäisenä (kuten myös työpöydän, toim.huom.). Ja sitäkin on tullut käytettyä vain joka toinen perjantai kun siivoojat saapuvat ja täytyy siirtää rojut/aarteet pois lattialta. Täällä Lontoossa ostin ensimmäisen päiväpeiton muistaakseni kolmanteen kämppään muuttaessa? Aina korkatessani uuden sängyn ajattelen, että tätä kohtelen suuremmalla kunnioituksella kuin aiempaa ja alan käyttää päiväpeittoa enkä esim. murusta niin paljon saatika kumoa siihen puolta omaisuuttani päivittäin. Jaa toimiiko. Ainut mistä olen hullun tarkka on se, että silmälasit päässä taikka ne valloillaan sängyssä EI nukuta. Kuitenkin niittaisin ne.

Hamsteroinnista tietokoneeseen, jota en vieläkään oikein osaa käyttää. Seuraavana muutama havainnollistava ilme:

Mutta MINÄPÄ LÖYSIN PUNTAMERKIN. hahaa! Ei sillä että se varmaan mikään varsinainen valtionsalaisuus olisikaan, eli toisin sanoen kohtalaisen varmasti helposti googlattavaa tietoa, mutta silti löysin sen itse! Valitettavasti onnistumisen huumaannuttava tunne loppui siihen. Mihin kummaan nuo Photobooth-kuvat menöö? Miksi en saa niitä Picasaan? Missä tässä on se wannabe-word? Saako noita kuvakkeita tossa alarivissä jotenkin muokattua? Eikö tässä voi tehdä ctrl+c-ctrl+v? Mitämiksimissämitenplööööööö. 

xxx

Humberto, the Apple king

HANNA!!!!!!! Toivottavasti näät tästä koska unohdan koko ajan mainita, mutta tossa on suklaakuorrutettuja chestnuteja!! Paas kokeiluun!

Sunnuntaiaamun aamiainen. Seuraavan kerran söinkin vasta puoli kahdeksalta illalla.

Jaahas mitäs sitä onkaan taas tullut puuhasteltua. Perjantaina oltiin ulkona kera Miriamin ja Annen, ja oli oikein mukavaa. Shamppanjasta huolimatta lauantai alkoi virkeissä merkeissä, ja suuntasimme keskustaan kiertelemään kauppoja ja käymään turkkilaisessa suklaakahvilassa aka Kahve Dunyasissa, jossa en olekaan käynyt sitten viime kevään! Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kansalaiset, löytyy Piccadillyltä. Mutta tarkoituksenani oli käydä sovittelemassa ja pettymässä saapaskaupoilla, mistä on tullut jo oikeastaan jokavuotinen perinne. Tähän mennessä olen löytänyt tasan yhden (1) merkin/mallin, jonka saappaat jalkoihini istuvat. Too bad niiden hinta lähenteli kolmea sataa euroa, joten vielä toistaiseksi ovat kauppaan jääneet. Olen kyllä valmis maksamaan nahkasaappaista, mutta opiskelijalla se kipuraja menee ainakin tällä hetkellä 150 euron läheisyydessä. Onneksi tässä maassa Converse-kausi on ympärivuotinen...

I alla fall, toisena listalla on urheilurintsikat, joita muuten kovin täysi kaappini kaipailisi. Jostain syystä silti astuin ulos Sports Directistä trikoiden kera? Perusteluna perinteinen "nokunoonettinynäitäniiiiiiiiiinkauan". Mutta kun olen! Iida, nää on ne missä menee vyötärönauhassa se Nike-teksti jos oon joskus maininnut. Laiskana en kuitenkaan jaksanut sovittaa (ja koska olin laistanut rasvauksesta aamulla ennen pukeutumista. Kuivaihoiset tunnistanette ongelman, rasvaamaton iho+tiukat mustat vaatteet= ehm, no.) joten mallailin vain peilin edessä ja luotin notta kyllähän ne sopivat. Joo eivät. Palautukseen menevät, ehkä käytän ne rahat sitten niihin rintsikoihin. Käväistiin myös H&M:ällä, ja saatoin ostaa kengät... Perustelu? Ne oli ihanat, viimeinen pari ja juuri meikäläisen koko! JA kaverini henkkarialella maksoivat hurjat 18 puntaa! (missä kohtaa suomalaisessa näppäimistössä on puntamerkki?) Kotiin päästyäni aloinkin listata omaisuuttani ebayhin.

Puntamerkin puutteesta pääsenkin hehkuttamaan vihdoin uutta konettani! Tosiaan tilasin Humberton (pari päivää meni nimeä pohtiessa mutta ihan selkeästihän tämä oli Humberto, ei tarvinnut sen pidempään miettiä) saksalaisella näppäimistöllä, joka eroaa jonkin verran sekä suomalaisesta että englantilaisesta, joista kokemusta löytyisi. Suomalaista näppäimistöä ei koulun valikoimasta löytynyt, joten tähän oli tyydyttävä. Vaihdoin näppisasetukset suomalaiseen, joten z ja y vaihtoivat paikkaa, ja @-merkki on paikallaan kakkosen pohjalla. Mutta sitä puntaa ei tosiaan löydy. First world problems indeed.

Omin pikku kätösin väännetty Humberton Suojus.

xxx

Tältä kuulostaa Lontoo

Meillä on jo vähän vitsi että "Omg this song sounds like dstrkt" kun tulee joku jammailubiisi mikä kovasti tuo mieleen erään vähän turhankin tiuhaan vieraillun yökerhon. No löydettiinpä sitten heidän resident dj:nsä hittiputki ja aijai. Luonnollisesti tosin nappikuulokkeeni sanoivat sopimuksensa irti juurikin tänään. HMVn kautta kotiin ja taas jytää korvissa. Vielä joskus kyllä kun olen rikas ja kuuluisa antropologi laitan osan miljoonatuloistani KUNNON kuulottimiin, joita ei tarvitse uusia kolmesti vuodessa. Sitä odotellessa bileet jatkuu £2,99 maksaneilla laatunapeilla. On niissä sentään vähän bassoa.

xxx

Bring out your guns

Mä lupaan että tää on viimonen paikka ja kerta kun käytän tätä kuvaa! Sorgen kaikki miljoonat jotka mua useammalla eri kanavalla joutuu kestämään.

No tollasiin me päädyttiin. Ehtaa saksalaista tuotantoa, ihan melkein tunnen toisen maailmansodan aikaiset hikipisarat jonkun Jürgenin (jahka saan ikinä uuden koneeni voin tuonkin nimen kirjoittaa ilman erikoisnäppäimistöä- sekin on nääs saksalaista mallia) jäljiltä. Kun viimeinenkin toveri saapui matalaan majaamme (terveisiä Skotlannin vahvistuksellemme, on ne Aberdeenin ruuhkat aika petollisia!), otettiin muutaman shotin jälkeen suunnaksi Shoreditch. Tuli sitten kierrettyä lyhyellä matikalla tavattuna jokainen niiltä nurkilta löytynyt juottola, eikä valitettavasti vain kaukaa. Noo, ilmainen taksikyyti kotiin lämmitti kovasti varsinkin tuota ehkä hiukan turhan paljasta keskivartaloa mutta myös lompakkoa sekä mieltä. 

Sunnuntaina kävin kenttätutkimuksen merkeissä kirkossa ja sehän auttoi; parit rukoukset siellä heitin internet-jumalille, ja ne kuultiin! Maanantaina, vain kuukausi tähän kämppään asettumisen jälkeen olimme netissä kuin Jenni Vartiainen konsanaan. Mitähän muuta voisi käydä suuremmilta tahoilta ruinaamassa...

Nyt harkitsen vakavasti pientä huoneen siivousta ja sen jälkeen vaatekasan alta löytyneeseen sänkyyn kaatumista. Mutta koska olen tässä netittömyyden keskellä oppinut verrattain tehokkaaksi taidan siirtyä suoraan kohtaan b koska no siivoaminenhan on ajanhaaskausta ja tehokkaat ihmiset eivät haaskaa aikaa. Logic, where?

ps kuvissa esiintyvät aseet ovat aitoja. lapset, älkää ottako mallia.

xxx

And how was your day?

Koska olen mestaritason kouluhommien pakoilija, käytän harvinaisen internet-aikani dissertaatio-pohjatutkimuksen tekemisen sijaan tähän. Heräsin tässä yksi aamu (tiistai, to be precise) ja mieleeni putkahti että tänään teen päivä kanssani-postauksen. Pahoitteluni mikäli joku näitä varsin geneerisiä tuotoksia inhoaa, mutta elämä on ja sitä rataa. Sen pidemmittä löpinöittä, yksi tähän pieneen elämään kuuluvista sadoista tiistaista, almanakassa päiväyksen 29.10.2013 kohdalla lepäävä:

1. Vekkari päräyttää päälle klo. 7.47. Sammutan sen parin lyönnin jälkeen kuten tavallisesti ja pinkaisen keittiöön; olen verrattain hyvä herääjä vaikka muuten en varsinaisesti aamuihminen olekaan- pystyn aika kivuttomasti nousemaan myös tuohon lempeään 3.58 herätykseen, mutta kanssani ei kannata yrittää kommunikoida ihan hetkeen. Antakaa meikäpojan syödä ensin ja hetki koota itseni, kyllä tästä mörököllistä aina jossain vaiheessa muotoutuu ihmistä muistuttava olento.

2. Ei näytä huonolta ollenkaan! Mutta taitaa se sateenvarjo päätyä sinne laukunpohjalle pyörimään joka tapauksessa, tämän maan sää kun tunnetusti on lähes yhtä luotettava kuin lupaukseni mennä salille "huomenna".

3. Aamupalaksi vähän puuroa luumulla ja hunaja-vadelma-jugurtilla, kyytipoikana rehellinen maitokahvi.

4. Lämpötilan tsekkaus, mitähän sitä pukisi päälleen...

5. Ja kauheella kiirellä kohti metroa. Korvissa pauhaa yksi viimeisimmistä latauksista (mutta ei suinkaan mikään tuorein julkaisu, olen aika monessa populaarikulttuurin ilmiössä enemmän tai vähemmän myöhäisherännäinen. osittain siksi että ei kiinnosta, osittain siksi että en vaan löydä mitään uutuuksia silloin kuin ne oikeasti ovat uusia) ja puhelimessa odottaa näköjään snapchat avaajaansa.

6. Tältä näyttää reitti asemalle kun tulee kaupan kautta, nopeasti pysähdyin matkanvarrella ostamassa nitojan. Vihaan meidän uutta kirjastoa kun siellä ei voi nitoa!! Vanhoissa tulostimissa oli sisäänrakennettu nitoja, uusissa ei. Joten koulu on turvautunut ihan vaan tavallisiin nitojiin joita siinä pisteellä on ehkä kolme jos on, ja niiden tulisi palvella TUHANSIA kirjaston käyttäjiä (jonkin laskelman mukaan meillä on 28 000 opiskelijaa. Riihimäen verran. Ja kaksi kirjastoa. You do the math, nitojaomistajuus on pakkoratkaisu).

7. Päivän Fingerporille repeilyä metrossa. Joihinkin meihin tälläinen kiero huumori vaan uppoaa :D

8. Luentohuone. Toiset käy saleissa, me huoneissa. Meitä antropologi-lapsia on alle kolmekymmentä, joten ne muutaman sadan luentosalit jää toisille aineille. Päivän moduulina on "Anthropological Theory", aiheena tänään "The Manchester School and other critiques of functionalism". Jipii.

9. Murua rinnan alle. Olen alkanut laittaa itselleni kunnon perheenäidin tavoin eväslaatikon koulupäivinä mukaan. Sisältönä tällä kertaa kurkku-juustoleipää, päärynä ja kuivattuja hedelmiä/pähkinöitä. Ihan niin britiksi en ole vielä kerennyt että vetäisin majoneesileipäni kanssa sokerikokiksen ja sipsipussin. Eikä ole mikään kiirekään tähän vaiheeseen.

10. Kirjasto. Vähän tiivistelmän puuhastelua perjantain luentoa varten. Eihän siitä mitään tule, kova on kyllä yritys. Symbolismi, ihan mielenkiintoinen aihe mutta pirun puuduttava teksti.

11. Dlr-junassa matkalla kohti kylmää pohjolaa (no, luodetta jos tarkkoja ollaan, eikä siellä varsinaisesti kylmäkään ole, mutta kyllä jossain päin on joku joka voi näin sanoa!) eli Camdenia, jossa Halloween-partner-in-crimeni aka Hanna (sorz, oisko sua pitänyt kutsua H:ksi?) jo odottelee. Lähes tunnin ja neljä (4) junaa myöhemmin saavun kohteeseen.

12. Toinen tämänhetkisistä suosikeista, Kanyen Bound 2. Se on vaan niin jännä biisi!

13. Naamiaisasukauppa. On aika valmistautua vuoden ainoaan päivään, jolloin on sosiaalisesti hyväksyttävää kulkea ympäriinsä pukeutuneena a)zombieksi b) kevytmieliseksi naispuoleiseksi henkilöksi (eli huoraksi. anteeksi nuorimmat lukijani). Voitte vaan arvailla kumpaa suuntausta ajattelemme noudattaa. Valitettavasti emme kuitenkaan löydä etsimäämme, jalkaudumme siis Camdenin marketteja tutkimaan.

14. Eikä marketit tuota pettymystä, napataan mukaamme sellaiset asut että Hitlerkin kalpenisi.

15. Kotona, vähän lisää kouluhommia ja iltaruokaa.

16. FaceTime-ahdistusta, TARVITSEMME TOIMIVAN NETTIYHTEYDEN. Niin ja miksi tässä on kuva 13. uudestaan? Koska typerä puhelimeni ei suostunut yhteistyöhön kompuutterini kanssa, ja olen vaan niin darrassa että en jaksa alkaa taistelemaan minkään tietoteknisen asian kanssa. Olkoot näin aivan sama. Ei se kuva onneksi ollut mitenkään ihmeellinen.

17. Lähtövalmiina salille, mutta niinhän se on että naisia eli tässä tapauksessa Marikaa saa aina odottaa, no kuvaanpa sitten jalkojani.

18. Minä ja hassu yläosayhdistelmäni salilla, jonne vihdoin selviämme pienen Westfield-pysähdyksen kautta.

Saleilun jälkeen Coco Popseja iltapalaksi ja lamppu sammuu puolenyön tietämillä. Että sellainen tiistai. 

xxx

I has no connection

Jou.

Oon jo useammalle eri taholle (niin siis kahdelle, näppärähkö yritys kuulostaa kauheen tärkeeltä) luvannut taas kirjoitella jahka taloutemme yhdistyy jälleen loppuun universumiin ja nettiyhteydenasentaja saapuu. Kirjoitan tätä tosi cheekysti jo kaksi päivää (toi kuuluu lukea Pyrstötähti-tyyliin!) etuajassa, mutta koska tunnen itseni kuin lähikaupan suklaavalikoiman voin aika rauhassa tätä nyt jo skriivailla ja silti olettaa valmiin tuotteen putkahtavan ilmoille vasta ylihuomenna.

Netittömyys on ollut yllättävän vähätuskaista! Lauantaina tultiin ihan vaan rehellisesti lanittaan tähän meidän naapurissa sijaitsevaan 24/7-kirjastoon, ja kerrankin annoin itselleni oikein luvan olla edes ajattelematta niitä 200 000:tta jonossa olevaa kouluhommaa, mutta noin varttitunnin kuluttua tuli sellainen "what is this internet thing?"-fiilis. Facebook tsekattu, pari blogia, feissarimokat. Mutta mitä muuta täällä kuuluikaan tehdä? (toim. huom. ei muuten silti käynyt edes mielessä että kirjoittaisinpa tänne...)

...

Ja näin saapui keskiviikko mutta kas vain ei nettiyhteys. Olihan se aika optimisesti ajateltu. Edelliset asukkaat ovat ystävällisesti jättäneet laskunsa maksamatta, johon Sky reagoi pistämällä linjat jäihin myös meidän riemuksi. No tätä nyt sitten selvitellään, uusi yritys maanantaina. En varsinaisesti henkeäni pidättele sitäkään varten tosin. Tällästä täällä suuressa maailmassa on, taas sai uuden tarinan valitettavaksi ja pohdittavaksi että ei Suomessa näin kävisi. Ja sitten voi muistuttaa itseään kuinka ihan vapaaehtoisesti tänne tuli. Äh, siis ei sillä että tämä nettivastoinkäyminen nyt olisi mikään maailmanloppu nej nej, men kyllä se hermoja kiristää. 

Sattuneesta syystä jatkan tätä näppäilyäni kirjastossa, ja luonnollisesti unohdin iiphone-piuhan kotio joten ette saa nyt yhden yhtä kuvaa hähää. Mutta seuraava tuotos on sitten kahta kuvakkaampi!

xxx

Hut hut

Holakola.

Huhhuijakkaa. Sinne meni taas kotivisiitti melkein ennen kuin ehti edes alkaakaan, vaikka aina meinaa vähän seinät kaatua päälle riippumatta siitä kauanko siellä on. Lontoilua on nyt takana puolisen viikkoa, ja tänään muutin kavereiden nurkista väliaikaiskämppään ja oon niin fiiliksissä tästä! :D Löysin tän airbnb:n kautta (googlaa josset tiedä niinkuin ei melkein kukaan tunnu tekevän, c'mon olenko minä ainut tässä maailmassa joka katsoo conania ja muistaa sieltä sen jakson/jaksot kun ne kauppasivat studiotaan airbnbssä? ai olen?) eli asun ihan jonkun kämpillä vaan, mutta uskokaa tai älkää, mulla on oma puutarhamaja. Tää mun hut vie ihan takaisin partiolaisaikoihin, en oikein tiedä että miksi mutta vie kuitenkin. Niinhän se on että kerran partiolainen aina partiolainen, ja jos sen ylösnousemukseen tulee tilaisuus se myös tapahtuu. Harmittaa ihan kun ei ole trangiaa mukana ja jotenkin mietin jo että hampaatkin pestään varmaan tossa ulkona. Jos sit ei kuitenkaan, ei tarvitse välttämättä kaikkien suomalaisten mainetta pilata tässä.

Koulu, no se on paikallaan, mitäpäs muuta siitä sanoisi. Yhden moduulin nimi "Anthropological Theory", se on lähes yhtä hiuksianostattavan jännittävä kuin nimestä voisi päätellä. Tänäisin oleva on taasen hitusen mielenkiintoisempi, aiheena on ihmisyyden määrittäminen (?), mutta en siitä luennoitsijasta niin välitä. Mutta valitettavasti hänen kanssaan on tultava yhteistyökykyiseksi, luultavasti nimittäin työstämme kandia sitten yhdessä...Huomenna on vuorossa "Origins of Culture", ihan vaan pelkän proffan perusteella voin veikata että päästään taas ties minkä paviaaninen pariin wuhuu. Saisi alkaa jo kolmosvuosi kun siellä muistaakseni viisi kuudesta moduulista oli sellaisia mitä oikeasti jopa odotan.

Viikon päästä pikavisiitille kotiin, ei missään iloisissa tunnelmissa tosin. Kerrankin tuli muuten sellainen olo että ei vaan jaksaisi lentää. Yleensä sitä edes vähän odottaa kun kyllä siinä vieläkin on jotain vähän jännää, mutta nyt vaan toivoo että teleporttauksen markkinoille tuomista voitaisiin hivenen nopeuttaa.

Sorz kun ei oo kuvia, teki vaan mieli kirjoittaa. Ehkä ensi kerralla...

xxx

Lyhyestä virsi kaunis

Olen...


- Suomessa

- liian laiska kirjoittaakseni pitkiä virkkeitä

- käynyt Turussa
- pomppinut trampoliinilla ja nauttinut pelottavan kesäisistä säistä (joku unohti vissiin kertoa almanakalle että on syyskuu?)

- kuumeisesti pohtinut ohjelmaa ensi kevääksi

- napannut upealta vaikuttavan kämpän Lontoosta! 

- neulonut pipon 

- anti-siivonnut

- tehnyt töitä

- ja löllöillyt kotona

- kuullut mahtavan vitsin by Petra 6v.: "mikä on vihreä, istuu pöntöllä ja hytkyttelee? -kurkku kakalla"
- leiponut sticky toffee puddingia heikolla menestyksellä

xxx

Torsdag, tuo ilon päivä

Kolme asiaa, jotka riemastuttivat tänään:

1. Köpöhiukseni ovat vihdoin niin pitkät, että ne yltävät oikeastaan kokonaan ponnarille! Hiuksenihan ovat olleet aivan järkyttävässä kunnossa jo yli vuoden päivät, kun ilmeisesti kotivärjäyksellä ne onnistuin polttamaan joskus viime keväänä/kesällä. Yksi kaunis päivä vain huomasin että onpas nää omituisen tuntuiset, sellaiset ihan pehmeän löysät märkinä ja kuivina kuin kuihtuvaa olkea. Niitä on sen jälkeen leikattu aika raa'alla kädellä, ja malli on pitkään ollut "ylikasvanut otsatukka joka menee ympäri päätä". Mutta nyt vihdoin ne ihan etummaisetkin pysyvät ponnarilla, jesjesjes! Oivaltaako joku muuten mistä olen sanan "köpö" napannut? Ja ylipäätään mitä sillä tarkalleen tarkoitan :D

2. Olen syönyt niin paljon. Niin paljon. Töissä kun tekee aamuvuoron, niin ruokaa sataa joka tuutista: ensin siinä kuuden maissa vedetään jotain pientä, eli paahtoleipää, leivonnaisia tai meikän tapauksessa mandariiniä. Ysin-kympin välillä on tauko jonka aikana saa täyden aamupalan; jossei salin puolelta löydä tarpeeksi murua rinnan alle niin sana kokille ja hän tekee mitä pyydät. Puolen päivän kieppeillä on lounas, joko kanttiinissa (tänään paistettuja perunoita tai herkkis-carbonaraa, lohta sitruunakastikkeella ja vihanneksia+salaattia) tai buffet-pöydästä samaa kamaa kun asiakkaatkin. Sitten vielä about yhden maissa voipi heittää huiviin jälkkäriä, myöskin sieltä buffetista (tänään meni juustokakkua ja pala brownieta). Tämän lisäksi keittiössä on jatkuva kahvi- ja teetarjoilu. En käsitä miten ne kaikki ei ole viissataakiloisia :D Tosin pääkokki ei kauas jää... Onneksi pääsen tuolta houkutusten kehdosta ihan kohta pois!

3. Päivän ehdoton huippuhetki oli se, kun aamupalavastaava kysäisi jälleen, että olenko menossa jouluksi kotiin ja tulenko taas ensi kesänä yms. Vastasin, että voi kun en tiedä, mutta harkitsen asiaa! Les totesi että harmi kun menen, olen "such a brilliant worker". Menin sanattomaksi. Lesiä on vaikea kuvailla todenmukaisesti, mutta kerrotakoon, että siinä on tiukka täti. Semmonen heittämällä ainakin seitsemänkymppinen, pieni mutta sitäkin pelottavampi mummonen. Tämmöinen kommentti on siis lähes samaa tasoa kuin itse jumala olisi tuolta laskeutunut ja heittäytynyt eteeni ylistysvirsiä laulaen. No joo okei saatoin pikkuisen liioitella, mutta joka tapauksessa did not see that one coming! 

Meillä on Hartsan kaveri jo viidettä vai käykö jo kuudetta päivää kylässä. Se ei muuta tee kuin istuu ylhäällä ja wowittaa. Eiku nukku se eilen joskus kuuden maissa illalla kun käväsin tuolla yläpedillä. Saatoin vahingossa herättää. Tänään aamulla se tuli keittiöön morottaan mua ja Hardea neljältä aamulla, minä olin keittämässä aamupuuroa ja Hartsula taisi siinä jotain pitsanpalaa koluta kun juuri löysi kotiin asti bileistä. Omituinen hetki. Mutta miksi sille pelille täytyy huutaa koko ajan? Kuten jo Lauralle totesin, en ikinä varmasti todellakaan mene wowittajan kanssa naimisiin. Ja tämän saa mainita mun ja wow-mieheni hääjuhlissa.

xxx

Silti hulluks mut teet

Oltiin siis Hollannissa (Alankomaissa, tiedän tiedän. mutta se kuulostaa jotenkin niin kauheen viralliselta.) Maastrichtin lähellä jossain pikkukylässä koko köörin voimin, eli mama papa ja siskot. Vanhukset oli liikkeessä yli kaksi viikkoa kun road trippasivat sinne, Iida ja Lopsu viikon ja mä sellaiset viisi päivää. Oli muksaa, syötiin, juotiin ja shopattiin. Pari pakollista takapenkkikahinaa unohtamatta, ei tarvitse edes sellaista kuumutta mikä vallitsi pari päivää että tämä trio saa kinan pystyyn. Terveisiä vaan sinne kotiin, kyllä yksi parhaita aamuja tänä kesänä oli kun lapsi halusi skypeen että pääsee valittamaan kuinka Iida söi hänen voileipänsä :D Ootte te aika ihania joskus.

Anyway, tein mahtilöytöjä tuolta outlet-kylästä; en olekaan kuin vasta puoli elämää metsästänyt valkoista v-kaula-aukkoista t-paitaa, ja Vansilta sen viimein löysin! Pulitin muistaakseni 14 euroa. Koska saalis oli muuten uhkaamassa jäädä liian pieneksi, piti käydä Polo Ralph Laurenin kautta ja vihdoinkin ostaa ihan kunnon kauluspaita. Sellainen löytyi, ja vielä TBS:ltä hajuvesi ja meikkis oli tyytyväinen.

Siinä sanaharkkojen seassa takapenkimme hoilasi ehdottomasti viime vuosikymmenen upeinta tuotosta suomalaisessa musiikkiskenessä, nimittäin Hullut Mielenterveyden Puolesta-albumia. Ai ette oo kuullu? Suosittelen erityisesti Ma-ma-ma-ma-maitojuna-biisiä joka jää päähän soimaan loppuelämäksi, esittäjänä Pertti Salovaara.

Asiaan sen pahemmin liittymättä, pakko ylpeillä aamuisella suorituksellani. Menin kuuteen töihin, ja edellisiltana sanoivat vaan että joo taksi tulee hakemaan kun meet niin aikaiseen. No ajattelin että se varmaan tulee joskus 20 vaille kun ei muita nouki kyytiin, olen kuitenkin jo puolelta valmiina. Kello oli pirisemässä 4.54. Puhelin soi 5.05 että tää takso ois ny tosa oven edessä. Yhdeksän minuuttia myöhemmin olin kyydissä. Tässä ajassa siis pukeuduin, söin, pesin hampaat ja meikkasin puoli naamaria kunnes tajusin että voin toki tehdä sen vasta töissä. Mutta ei huono suoritus ollenkaan!

xxx