Se nimeltä mainitsematon Kari Tapion biisi, joka jämähtää päähän soimaan vähintään kolmeksi päiväksi

Nyt on jokainen silmäpari ja aivonystyrä siellä odottanut ihan paineissa että no minkä self storagen se valkkaa, ja voittajaksi tällä kaudella päätyi tittidittidii: nanny-perheeni ullakko! Tässä viehkeässä kokonaisuudessa on neliömetrejä n. neljäkymmentä, rajaton säilytysaika ja kaupan päälle sain kuljetuksen ja shamppanjapullon! Ei huono diili ollenkaan. Seuraava kautta odotellessa.

Pakko taas päivitellä niin kuin joka kerta muuttaessa että uskomatonta miten sitä tavaraa kertyykään. Aika näppärästi täytettiin seitsemän hengen auto, kun vajaa puolitoista vuotta sitten tänne saapuessani materiaa löytyi kahden matkalaukullisen verran. Kenkien laskun lopetin pariin tusinaan, veikkaan että loppusumma on siinä 35 kappaletta. Kotoa Suomesta löytyy useampi kymmen myös. Silti tuntuu että hiihdän aina niissä samoissa...

Nyt istun junassa, 2 tuntia 40 minuuttia takana, monen monta vielä edessä ennen kuin Aberdeenin valot alkavat siintää silmissä. Olen ehtinyt jo nauttia kupin teetä keksien kanssa sekä kasvislasagnea porkkanasämpylän kera. Vielä en ole kerennyt alkoholipuolelle, mutta onhan tässä tosiaan aikaa. Rantaudun Absuun viiden kieppeillä, ja illaksi on jotkut synttärijuhlat tiedossa ja huomiselle kanssa ja perjantainakin taisi olla bileet. Mutta ei se mitään, koska meikä on LOMALLA!! Wuhuu, puoliväli yliopistoa rävähti mittariin just! Kunhan pääsee kaikesta läpi that is.

Tajusihan kaikki ton otsikon ja sen yhteyden tekstiin? :D



edit// ei näköjään, heti tuli palautetta. kyseessähän on tietysti kartsan upea tuotos nimeltä juna kulkee, ja nyt jos heidi, hili tai karo ei tätä tajunnut niin hävetkää.

xxx

Oh Pär!

Moien!

Siinä opitte juuri sanan luxembourgia (kyllä, se on kieli. ei, minäkään en tiennyt sen olemassaolosta ennen kuin muutin kyseiseen maahan). Lontooseen päätymisen lisäksi yleisö halusi kuulla Luxembourg aka purkki-seikkailuistani joten täältä pesee.

Asuin tuossa keskimmaisessä tönössä. Ja ei oo mitään maaseutua vaikka kuva niin antaisi ymmärtää, muutama kilometri keskustasta.

Kuten tosiaan aiemmin mainitsin, lähdin aupparoimaan tuonne Purkkiin syksyllä 2010 lukiosta valmistuttuani. Etsin perhettä oikeastaan pelkästään muutaman nettisivun kautta, joista aupairworld.net (tai joku semmoinen) oli paras. Pykäsin profiilin pystyyn ja yhtäkkiä löytyi yli sata kiinnostunutta perhettä. En ollut erikseen rajannut että mihinkä nurkkaan tätä maailmaa lystäisin lennähtää, vaan ajattelin että on tärkeämpää löytää hyvä perhe. Loppusuoralla mietin kahden perheen välillä joista toinen oli Australiassa ja toinen tosiaan tuolla Purkissa. Jostain syystä päädyin jälkimmäiseen, taisin vähän jänistää tuota välimatkaa (?). Pari viikkoa myöhemmin sitten löysin itseni Frankfurtin kentältä (jos lentää Luxembourgiin budjetilla kannattaa ottaa Ryanair Saksan puolelle ja siitä autolla/bussilla perille) etsien uutta perhettäni.

Luxembourg on maana aivan upea ja kovasti toivoisin siellä vielä joskus asuvani, edes hetken aikaa. Se on pienempi kuin kärpäsenkakka, ja melkeinpä riippumatta missä sijaitset pääset about 20 minuutissa toiseen maahan. Kätevää. Tuli tehtyä ulkomaanmatkoja ihan viikoittain. Purkissa ei ole yhtään Ikeaa ilmeisesti verotussyistä, niin aina välillä piti käydä Belgian puolella lihapullaostoksilla. Ja Saksasta haettiin telkkari. Ranskassa oli kivoja outletteja. Kuten arvata saattaa, Purkki on aikamoinen kulttuurien sekamelska, onhan siellä jopa kolme virallista kieltäkin. Maassa on paljon EUlla työskenteleviä sekä pankkiireja. Ja se näkyy. Itse kävin kevään ajan ranskantunneilla, mutta en kyllä mitään oppinut kun lähinnä hölötin Marcon ja Giacomon, parin italialaisen pankkiirin kanssa :D Meitä oli siellä kurssilla semmoinen 15 pukumiestä, minä ja yksi täti. Hehe.

Koska ei ole kait kauheen hyvä kertoa ihan kaikkia synkimpiä tarinoita itsestään tälläisellä julkisella foorumilla (ei sillä että tätä turhan moni lukisi...) niin kerron vähän oiotun tarinan siitä itse aupparoinnista. Olin ensimmäisessä perheessä kolme viikkoa, jonka jälkeen lähdin kotiin, uusi perhe kiikarissa. En ala tästä sen enempää avautumaan, mutta ei ollut ihan nappivalinta se perhe. Löysin kuitenkin heti uuden, ja kävin heillä viikon mittaisella tutustumiskäynnillä marraskuussa, ja palasin tammikuun alussa pysyvästi. Eipä ollut tämäkään perhe täydellinen, ja lähdin kotiin huhtikuun lopulla. En halua tällä pelotella ketään au pairiksi lähtemisestä haaveilevaa, mutta kannattaa olla järki matkassa ja tajuta että jos ei toimi niin ei toimi ja kotiin voi aina mennä, se ei ole häpeäksi. Suurin osa au pair-kavereistani oli erittäin tyytyväisiä perheisiinsä, joten kai minä olen lähinnä poikkeus sääntöön. Joskus kun törmäsin uusiin au paireihin, tuli kommenttia että "oh you're THAT girl, i've heard of you!" eli ei tosiaan kaikilla mene niin huonosti kuin meikällä. Purkki on muuten siitä hyvä paikka au pairille, että siellä on todella paljon kollegoja. Ja suomalaisia. Itse liikuin kansainvälisissä piireissä, mutta kyllä siihen ydinporukkaan kuului myös kotimaan edustajia. Niin ja se jäi sanomatta että tosiaan ensimmäinen perheeni oli amerikkalainen ja toinen norjalainen.

Meitsin lempparilinna! Kävin täällä kolmesti.

Purkki särki mutta Purkki kasvatti, ja heti kun vaan saan aikaiseksi olen itse asiassa ottamassa tatuointia muistuttamaan noista ajoista. Ei sillä että unohtaisin mutta kuitenkin.

Vähän vaikea kertoa koko vuodesta tälleen yhdessä postauksessa (siis ai että vieläkin inhoan tota sanaa, en tiedä miksi :D) mutta olipahan jotakin.

Asiasta kukkaruukkuun, olen täällä aikasemmin tuskastellut muunmuassa asunnon- ja kampaajan metsästystä, nyt olisi haussa halvin/järkevin self storage. Kuulostaapa ihan joltain äärimmäisen jännittävältä tosi-tv-ohjelmalta. "Who has the lowest price?" Who has the cutest staff members?" "Who has the least amount of rats?" "Who REALLY has what it takes to become the best self storage in London?" Oh god jos "vitsien" taso on tätä oisko aika mennä nukkuun...

xxx

22 going on 7

Helei,

ei mulla mitään ihmeellistä, oli vaan pakko tulla näyttämään tuorein ostokseni. Ensimmäinen pinkki reppu sitten ykkösluokan! Nythän olen jo iso tokaluokkalainen, mutta kehtaan silti käyttää tuota väreistä parhainta. Oisko muuten eri pähee yhdistelmä noitten vaaleanpunaisten tretornien kanssa!

Halusin myös tulla vinkkaamaan pari kovaa jamia:

 8 päivää!!

 xxx

All roads lead to London

Sain toiveen kirjoittaa siitä, miten päädyin juuri Lontooseen. Otetaanpa pidemmän kaavan kautta, alkaen vuodesta 2007.

Tiesin oikeastaan aina meneväni lukioon. Olen (piilo)hikari joka masentuu jos kokeesta tulee arvosanaksi 8. Ysiluokalla kun tuli yhteishaun aika, pohdin meneväni lähilukion sijaan kansainväliseen IB-lukioon. Haaveilin meneväni joskus hamassa tulevaisuudessa ulkomaille ylipistoon, ja IB helpottaisi tätä tietä. En sitä edes tosissani ajatellut, mutta kävin kuitenkin kysäisemässä opolta että koskahan se haku sinne olisi. No joskus muutama viikko myöhemmin opo tuli selittämään että niin sinähän haet sinne IB-linjalle, tässä on nämä pääsykoepäivät ynnämuuta. Jotenkin en siinä vaiheessa uskaltanut enää sanoa ei kun toinen oli niin hakenut tietoa niin laitoin sitten Tikkurilan lukion IB-linjan ykkösvaihtoehdoksi papereihin. Pääsykokeet tuli ja meni, päättötodistus myös jossa numerot hivenen laskivat edellisestä ja olin täysin vakuuttunut että en pääse sisään. Olikin aikamoinen yllätys käydä Riihimäen lukion ovella tutkimassa sisäänpäässeitten nimilistaa josta puuttui oma nimeni. Sieltä Tilun seinältä se sitten löytyi.

IB oli aika takkuamista mutta suoriuduin siitä mielestäni ihan kunnialla, kun ottaa huomioon että en todellakaan puhunut englantia mitenkään kummoisesti, enkä omannut kansainvälistä koulutaustaa kuten suurin osa luokkakavereistani. Jos joku siellä ruudun toisella puolella miettii IB-lukiota, niin sanoisin että mene mutta jos menet niin menet sillä asenteella että pysyt. Itse olin luovuttamassa jo ennen ensimmäistä koulupäivää, ja mietin sitä oikeastaan joka päivä loppukokeisiin saakka, mutta olen todella ylpeä itsestäni että en sitä koskaan tehnyt. Joka tapauksessa. Abivuonna kun yliopistohaut lähenivät, olivat mietteeni ulkomailla opiskelusta karisseet. Luulin että en pystyisi siihen, niin taidollisesti kuin rahallisesti. Enkä olisi ollut henkisesti valmis niin suureen muutokseen kun aina olen asunut kotona (niin kuin toki suurin osa lukioikäisistä). Mikäli Iso-Britanniaan mielii opiskelemaan, ovat yliopistohaut todella aikaisin; Oxbridge taitaa sulkea linjassa jo lokakuussa? Correct me if I'm wrong. En edes tiennyt mitä haluaisin lukea, niin onnellisesti nukuin hakuaikojen ohi. IB loppukokeet ovat varsin myöhään, viimeisin koe taisi olla 18.5. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisten yliopistojen pääsykokeisiin lukeminen jää aika hataralle pohjalle. Pariin paikkaan taisin heittää hakupaperit mutta eihän siitä mitään tullut ja välivuosi edessä.

No mitä tehdä? Kova hinku oli silti päästä ulkomaille. Olin jo pidemmän aikaa leikitellyt ajatuksella lähteä au pairiksi, se kun kuulosti mukavan helpolta tavalta lähteä ulkomaille. Ja niin sitten tein. Syyskuun alussa suuntasin Luxembourgiin, ja tästä voisin kirjoittaa romaanin, joka jättäisi pituudellaan hulppeasti taakseen Tuulen Viemää ja Sinuhe, egyptiläisen...yhdistettynä. Voin tietysti kertoa tiivistetyn version au pair-tarinoistani jos jotakuta kiinnostaa. Kuitenkin, yliopistohaut meni taas vähän ohi. Tällä kertaa jopa luin jotain, mutta en riittävästi ja toinen välivuosi häämötti edessä. Kesätöitten jälkeen pohdin kovasti että mitäpäs tällä elämällä nyt oikein tekisi, taisin hakea yhteen kouluun ja pääsinkin mutta en mennyt. Tein opettajan sijaisuuksia ja makasin kotona. Oli tylsää. Aloin miettimään uudestaan ulkomaille hakemista, ja tarkastelin britti-koulujen hakuoppaitta tositarkoituksella. Huomasin, että jos mielin muualle kuin Skotlantiin, olisi haku tehtävä nyt eikä viidestoistapäivä, koska syksyllä 2012 lukukausimaksut kolminkertaistuisivat. Aloin siis tutkimaan kouluja, jotka ottaisivat uusia opiskelijoita tammikuussa sisään. Noh, voin kertoa että niitä ei muuten paljon ole. Sitten piti myös pohtia pikkujuttuja kuten esimerkiksi että mitähän sitä sitten opiskelisi. Päädyin antropologiaan, koska se kuulosti mukavan sillisalaattimaiselta sekoitukselta, jolla pääsisi mihin vain töihin. Ja sitä opetettiin University of East Londonissa, joka on about surkein yliopisto koko maassa, mutta heidän antropologian laitoksensa on yllättävän hyvä. Laitoin hakemuksen, kaverini kirjoitti suosituksen ja kappas yhtenä päivänä löysin sähköpostistani viestin että teretulemast. Kaksi viikkoa myöhemmin haahuilin ympäri Lontoota etsien kämppää ja täällä sitä vieläkin ollaan.

Ja miksi juuri Lontoo. En ole aina ollut mikään hullu Englanti-fani, mutta käväistiin täällä siskoni kanssa syksyllä 2010 ja niin se Lontoo vei mukanaan. Ihan totta, ei tänne kannata tulla käymään jos ei ole aikeissa jäädä. To be honest, olen käynyt täällä aikaisemminkin kielikurssin yhteydessä, mutta se oli niin huonosti organisoitu trippi että Lontoosta ei jäänyt oikeastaan minkäänlaista kuvaa. Lontoo on upea, mutta pirun kallis. Mutta ei sitä kannata pelätä, kuten ei myöskään niitä lukukausimaksuja. Lainaa saa molemmista maista, ja täällä pärjää vastoin joidenkin uskomuksia hyvin ilman vanhempien tukea. Itselläni helpottaa osa-aikatyö, mutta pärjäisi sitä joten kuten ilmankin jos ottaisi täydet lainat ja tekisi kunnolla hommia lomien aikana (kts. edellinen kirjoitukseni). All in all, Lontoo on mielestäni sijoituksen arvoinen kokemus. Vaikka tosiaan viime aikoina on alkanut tuntua että tämä show olisi jo vähän nähty, katsellaan miltä tuntuu kesän jälkeen.

Toivottavasti tämä vastasi anonyymin toivetta, kysymyksiä saa toki laittaa, mielelläni vastailen! Mikäs sen parempi tapa vältellä kokeisiin lukua :)

Sori kun on noin tylsiä ja randomeita kuvia mutta onpahan jotain.

xxx

Summer plans sorted!

Lupasinko kertoa kesäsuunnitelmista kun tulen seuraavan kerran kirjoittamaan? Lupasin, ja niin myös teen! Ja millaiset suunnitelmat ovatkaan! Kuulostaan luultavasti aikalailla kajahtaneelta, mutta 11 päivän kuluttua jää Lontoo taakseni ja juna kuljettaa pohjoista kohti Abredeeniin, jossa vierähtääkin sitten kesä vuosimallia 2013. Jaa miksikä jättää upea Lontoo ja vaihtaa se Skotlannin perukoilla sijaitsevaan about Tampereen kokoiseen kaupunkiin? Hyvä kysymys.

Noh. Viime kesän olin tosiaan täällä. Ja se oli kyllä surullisin kesä ikinä. Kaveripiirini kostuu suurimmaksi osaksi (oikeastaan täysin) kansainvälisestä porukasta, joka kaikkosi kotikonnuilleen heti viimeisten kokeitten jälkeen. Minä en halunnut vietää kolmatta kesää putkeen hautausmaalla joka olisi ollut kohtaloni mikäli kotiin menisin joten seikkailuhenkisenä jäin Lontooseen. Huono päätös. Tai hyvä sinänsä, mutta ei kuitenkaan. Työnmetsätys osoittautui hankalammaksi kuin osasin aavistaa, ja vietin yli kuukauden päivät käytännössä työttömänä. Ja kaverittomana. Onhan Lontoossa tosiaan näkemistä ja kokemista, mutta kun olet a) yksin ja b) rahaton niin eipä niistä niin hupia ole. No heinäkuussa vihdoin löysin töitä (tässä välissä paniikkipuhelu mamalle ja melkein maitojunalla kotiin palaaminen..) ja elokuussa nappasin vielä toisenkin homman, ja sitten paiskittiin 7-päivää viikossa-työtahdilla. Ensiksi löytynyt työ ei ollut niitä mieluisimpia ja vaikka alkukankeuden jälkeen työkaveritkin osoittautuivat ihan mukiinmeneviksi ei siellä varsinaisia ystävyyssuhteita solmittu joten yksinäisyys jatkui. Tähän väliin täytyy todeta, että viihdyn kyllä hyvin itsekseni ja en ole se maailman sosiaalisin olento, mutta kun sitä seuraa ei ole _ollenkaan_ (kämppiksiä kesän kämpässäni oli yksi ja sekin outo, en kauheasti häntä nähnyt) niin erakoinkin sydän kovettuu. Välillä/usein oli niin tylsää että kävelin vaan ympäriinsä, jopa tuntikausia. Mutta kyllä täällä toki kelpaa kävellä! Mutta juu, se kahden työn yhdistelmä oli tietysti pankkitilille virkistävä piristys jos jotain hyvää täytyy sanoa. Ja kävin onneksi kotona yhden viikonlopun niin pääsi edes hetkeksi pois. Toinen työni jonka aloitin silloin elokuussa oli huippu, ja kyllä varmaan tulee tippa linssiin kun nyt ensi viikolla tai viimeistään seuraavan viikon maanantaina/tiistaina tulee eron hetki. Toivottivat tosin tervetulleksi takaisin syksyllä, mutta aivan varmasti tulee ainakin beibejä ikävä kun niitä on ikävä jo ihan viikonloppuisin kun ei kolmeen päivään nähdä.

On muuten Regent's Park, ei se Skotlanti

Ja miksi siis Aberdeeniin? Ensinnäkin, siellä odottaa armas vaimoni jonka kanssa pääsemme vihdoin muuttamaan kaukosuhteemme saman katon alle, ja millainen katto onkaan! Siellä meikäläistä odottaa VALTAVA huone messevässä kämpässä, jossa on ruokailuhuoneen lisäksi tilava yläkerta-lounge, ja kokonaisuus on kävelymatkan päässä keskustasta. Ja luonnollisesti paljon halvempi kuin meikän Lontoon-komero. Toisekseen, miksi ei? En halunnut mennä kotiin samasta syystä kuin edellisvuonna, mutta tosiaan en halunnut myöskään jäädä Lontooseen. Olen kaivannut jonnekin vähän pienemmälle paikkakunnalle; vaikka kuinka pidän Lontoosta, niin välillä alkaa ahdistaa tämä suuruus ja ihmismassat. Aberdeen on kaikenlisäksi merenrantakaupunki, joten raikasta ilmaa riittää vaikka nyt ei pääsisikään itseään grillaamaan hietikoille. Ja okei okei, on siellä ehkä joku poika. Ainakin oli.

Mulla oli eilen omat etkot. Join vodkaa ja istuin Mulberryn kassissa.

En tiedä miksi koin tarvetta tulla tätä selittelemään ja avautumaan näin paljon, mutta menkööt :D Se miksi edes tulin alunperin tätä kirjoittamaan, oli tulla kertomaan että elämä on just nyt tosi jees ja kaikki vaan tuntuu jotenkin loksahtelevan paikoilleen. Tätä on odotettu! Ja mikä parasta, vielä tästäkin on suunta ylöspäin, en jaksahaluapystyosaa odottaa sitä yhtätoista päivää!!!

xxx

Same old, same old

Tere!

Ei tänne taas kurjuutta kummempaa. Yksi essee-kuolemanlinja on huomenna ja viimeinen torstaina. Sitten viikko ekaan kokeeseen ja siitä vajaa viikko toiseen. Eli ihan himpun päälle kaksi viikkoa enää jäljellä! Niin se aika vaan juoksee kovempaa kuin Usain Bolt. Kesäsuunnitelmat eivät ole edenneet suuntaan tai toiseen, mutta lupaan että seuraavan kerran kun tulen tänne päivittelemään osaan kertoa. 

Viimeisessä kuvassa uusi aamurutiinini: katson leffaa kindleltä aamupalan kaverina. Joka lauantaisin maistuu mansikoilta ja fromage frais'lta (en oo vielä keksinyt tälle suomalaista korviketta, sellasta rahkaa kuitenkin). Oli noi letutkin ihan hyviä. Olin myös peri-englantilaisen sään urhi kuten ylimmästä kuvasta voi päätellä, juostiin Morrisonista kotiin (noh, Marikan kotiin mutta se on oikeastaan mun viikonloppukoti. toivottavasti kaikki menisi nappiin ja päästään syksyllä muuttamaan samaan osoitteeseen!) n. pari sataa metriä, ja olo oli kuin uitetulla koiralla. Mulla oli siis aukinainen bleiseri tossa päällä niin on jännittävä tuo jälki. Ja koska sateenvarjoa ei kannata kantaa mukana.

ps MITÄ noille typerille instagram-kuville käy kun ne tuo bloggeriin?!?! Ihan kökköjä.

xxx

Long time no see!

Yo!

Voi munakas sun kanssas bloggeri. Nämä kolme näköjään ovat ainoat kuvat jotka kelpaavat. Joopa joo.

Elämä alkaa voittaa kuulkaas. Nyt on puhelin korjattu, kesäsuunnitelmat karsiutuneet kahteen (joskin hivenen epävalmiiseen) vaihtoehtoon, ja muutenkin asiat alkavat selvitä. Ja kesä lähestyä. Tänään oli varmaan vuoden lämpimin päivä mutta olen aika tiivisti ollut sisätiloissa hohoo. Kävin aamulla Morrisonissa sushitarveostoaikein, mutta heilläpä ei ollut riisiä. No, reippaana tyttönä päräytin sitten Sainsburysiin mutta heidän valikomistaan uupui matot. Hivenen ärsyyntyneenä ostin kuitenkin kiskontahintaisen starter-kitin ja ihan maistuvia niistä tuli. Tiedätte sen tunteen kun johonkin asennoitunut niin se on sitten tapahduttava? Juurikin näin. 

Aamuisen kauppaseikkailun jälkeen olen tosiaan ollut vaan sisällä. En todella muista koska olisin ollut tälleen kotona vaan viimeksi. En öö koskaan? Eikun sillon oliko se helmikuussa kun koin jonkun ihme 24h-flunssan enkä päässyt sängystä ylös. Mutta oikein virkistävää. Olen toki vähän raapustellut esseetä että ei nyt sentään ihan haahuiluksi mennyt koko päivä. Niin ja olen siis ollut vapaalla töistä hela dagen kun tänään on bank holiday aka kansallinen vapaapäivä. Ja huomenna ei luentoja, pelkkä tapaaminen luennoitsijan kanssa iltapäivällä, ihme rentoilua tämä elämä! 

Enpä ole kerennyt kertoa muuten siitä puhelimenkorjausoperaatiosta. Tosiaan apple-tohtorit totesivat LCD-skriinin olevan rikki, mutta eivät suostuneet korjaamaan (long story blahblah) joten painelin laaja-alaisten googlauksien jälkeen Essexiin saakka luotettavan tuntuiseen ja mikä tärkeintä edulliseen liikkeeseen. Ilmoitin asiani ja sanoivat tutkivansa ja kehottivat palaamaan puolen tunteroisen kuluttua. Näin tehtiin. Palattuani nään beibini leikkauspöydällä selkäpuoli auki ja myyjäsetä kertoo takavalon (tai joku mikälie) olevan myös kaputt, ja korjausoperaatio tulisi kustantamaan kauhistuttavat £100 sen £40 sijaan, mikä olisi pelkän näytön fiksauksen hinta. Minä köyhänä opiskelijana sanoin nej tack kun voisin halutessani saada korjaukset ilmaiseksi erään firman kautta, siinä vaan kestäisi jonkun aikaa. Setä sitten totesi että voih kun me ollaan jo tehty se homma. Minä sitten intän että en kyllä antanut lupaa mihinkään tälläiseen joten pistäkääpäs luuri alkuperäiskuntoon ja jätetään korjaukset tekemättä. Kovin tuskastunut myyjäsetä sitten alkoi neuvoitella hinnasta, ja pääsimme kuin pääsimmekin kumpaakin osapuolta (noh, lähinnä meikkistä) tyydyttävään lopputulokseen; saisin koko homman sillä alkuperäisellä £40 minkä olin valmis maksamaan. Score! 

Ja jatkoa seuraa: kävin lauantaina värjäämässä tyvikasvuni. Tässä maassa joutuu yleensä maksamaan föönauksesta erikseen, ja sen hinta helposti tuplaa värjäyksen. Menin hyvänoloiseen paikkaan Chancery Lanella, jossa tyven saisi piiloon kohtuullisella £35:lla. Sen maksaisin kyllä. No, siinä kun olin lähes jo takkia ottamassa pois  niin kävi ilmi että blow dry tosiaan kustantaa sen £30 mikä olisi budjetilleni aivan liikaa. Vähän taas neuvotteluja, ja kappas sain kuivauksen ilmaiseksi ja vielä -15% opiskelija-alea! Not bad huh? Jos joku siis on vaikkapa autokaupoille tms menossa, niin kannattaa ottaa meitsi mukaan jos haluaa selvitä vähän halvemmalla ;)

Taidan lähteä vielä lenkille että on edes jotain järkevää tehnyt. Eilen muuten pelasin tennistä ensimmäisen kerran sitten syyskuun!

xxx