12/31/2013

In the year 2013

Tämähän on jo täällä nähty, mutta nähdään nyt sitten uudestaan. Ehdottomasti lempparikuva tältä vuodelta.

- asuin niin skotlannissa kuin englannissa

- vietin elämäni parhaan kesän

- täytin 22 eli kamalan paljon!

- kävin kahdessa musikaalissa, miten kulturelli minä

- opin tekemään sushia, syömään soijarouhetta ja juomaan vettä. seuraavan vuoden tavoitteena on oppia pitämään punaviinistä

- luin yhden (1) romaanin. senkin kindleltä

- stressasin

- kerroin au paireilusta ja siitä, miten päädyin Lontooseen

- ja noita linkkejä metsästäessäni huomasin, että blogini on vähän ulkonäöllisesti sekaisin. well, who cares

- leikkasin hiukseni

- aloin vihaamaan juoksemista vähemmän kuin ennen

- koin ahaa-elämyksen koulua kohden

- muutin vain kahdesti (vrt. edellisvuoden neljään osoitteenmuutokseen)

- en ottanut tatuointia vaikka kuinka uhosin! vähän hävettää nyt

- itkin silmät päästäni



LEMPPARIT:

- Aberdeen

- banaaniletut

- Fresh Meat

- uusi kämppä

biisi

- 16.6.

- Dr. Denimin Kissyt

- Regent's Park

- S



ENSI VUONNA

- ajattelin valmistua yliopistosta (no ainakin melkein)

- aion olla maksamatta enää yhdenkään ihmisen narikkamaksua baarissa. en tiedä käykö kellekään muulle näin, mutta minä satun olemaan aina ainut jolla on käteistä (älkää silti jooko tulko ryöstämään mua), ja näin ollen päädyn maksamaan porukan narikat, joista keskimäärin 3/4 ei palaudu.

- koitan parhaani osallistua siihen hyväntekeväisyysjuoksuun, joka tänä vuonna harmillisesti jäi välistä

- en aio vaivata pientä päätäni miehillä (ahhahhahhhahh as if). ei kun oikeasti ei ole aikaa sellaiseen

- saan neulepuseroni valmiiksi

- opettelen laittamaan ruokaa

- yritän olla vähemmän negatiivinen













xxx

12/25/2013

Miksi minä ostan tietokoneeni, kahvini ja lenkkarini juuri sieltä mistä ostan.


Sain uudet jalkineet joululahjaksi. Juurikin ne toivomani Niket. Mutta miksi juuri Niket? Ovatko ne kestävyydeltään Adidaksia paremmat? Ohittavatko Reebokit muotoilullaan? Jättävätkö Asicset materiaalivalinnoillaan kauas taakseen? Eivät. Ne ovat Niket. Se riittää. Meitä nk. brandwhoreja (pardon my french) on moneen junaan, ja koen kuuluvani (itsekeksimääni) Apple-strandiin. Se starttaa ihan viattomasti Marc Jacobsin lompakolla. Sen jälkeen alkaa Mulberryn ihannointi, kahvi kelpuutetaan vain Starbucksista ja jalasta löytyy ne surullisenkuuluisat lenkkitossut. Salilla myöskin kyseinen brändi loistaa kirkkaasti ja kauas, samalla kun musiikki raikaa vähintään iPodista, mieluiten iPhonesta. Ja kun se luuri on hankittu niin tarvitseehan sitä mätsäävän koneen tai vice versa. Ei kelpaa enää PC, ei Nokia, ei mikään brändäämätön lompakko eikä kahvi jostain Costasta, koska se ei ole cool. Jos opiskelijabudjetti sallisi, tähän noudattamaani suuntaukseen sopisi muuten myös Alexander McQueen. Ja Canada. Se huivi siis, ei goose (tai no menisi ehkä sekin, eipä vain niin ole tarvetta maassa, jossa harvoin mennään pakkasen puolelle). Moni muukin tuotemerkki istuisi, mutta kyllä se pyhä kolminaisuus tällä suuntauksella on Apple-Starbucks-Nike. Ja en todellakaan ole ainut laatuani. Kuinka monesti tähtidollarissa näkee PC:itä? Sen jälkeen kun minä luovuin omastani, ei yhtäkään. Entäpä Costassa? No enhän minä tiedä kun en siellä ikinä käy. 

Mutta onko tämä kaikki huonoksi? Nääh. iPhonen musiikki kuuluu kahden punnan merkittömillä kuulokkeilla. Jalkaprässiä pusketaan ylös H&Män trikoissa. Lempparikahvi on itse tehty pikakahvi-blend. Ylipäätäänsä mikään pakkomielle (jota tämä mielestäni on) ei voi olla liian paha, jos sen itse pystyy myöntämään, jos se ei valtaa koko elämää ja siitä ei mitään suoranaista haittaa ole. Tiedän kyllä, että tuen toiminnallani yhtiötä, joka kiertää veroja, sekä valutan rahani multikansallisiin firmoihin paikallisten sijaan. En myöskään aio väittää, että mikään tukemani brändi olisi laadullisesti parempi kuin yksikään muu vastaava. Puhelimeni meni korjaukseen parin kuukauden jälkeen, kun mikään aiemmin omistamani Noksu (olenko muuten ainut, joka ei voi sietää sanaa nokialainen?) ei vuosikymmenen aikana hajonnut. Yhteen piti jossain välissä vaihtaa akku mutta that's it. Omien empiiristen kokeideni mukaan myös PC:llä saa enemmän rahalleen vastinetta käyttöiän puolesta kuin omenalla. Olen myös sitä mieltä, että kovin monesti tuotteen kestävyyteen vaikuttaa käyttäjä. Jos osaa pitää huolta omaisuudestaan, se palvelee sinua takaisin. Itselläni kesti Converset ahkerassa käytössä monen monituista vuotta, kun joku vähän vähemmän hellävaraisempi tuhoaa omansa ennen kuin edes kuitissa seisova 30 vuorokauden palautusoikeus on umpeutunut.

Vaikka en mallikansalainen siis olekaan, en koe mitään sen suurempia omatunnontuskia. Minä vain ostan tavaroita, joista pidän. Starbucksin vihreä tee on parasta, mitä olen koskaan maistanut! Brändiuskollisuus myös tuo tietyn turvallisuuden tunteen. Kun toivon pukilta kenkiä, sanon vain värin ja koon, tiedän kyllä että juuri ne sopivat, omistanhan jo toisen parin samalta tuotemerkiltä. Jos tarvitsisin uutta lompakkoa, ostaisin uuden Marcin, koska olen jo niin tottunut sen kokoon, malliin ja laadukkaaseen nahkaan. Olen silti sitä mieltä, että kaikkea uutta kannattaa aina kokeilla, mutta ei siinä totutussa vanhassa aina vääryyskään vaani. Itse kun vaihdan osoitetta useammin kuin moni vaihtaa sukkia, on mukava että kaiken ei tarvitse aina muuttua. Mielestäni on myös vähän hassua, että nimenomaan tiettyjä brändejä paheksutaan. Ei kukaan ajattele että ai katos toi osti ton uusimman Lumian, vitsin aivopestybrändiorja, mutta auta armias kun kaivan sen 4s:äni laukustani niin kyllä löytyy mielipiteitä vaikka muille jakaa.


Olisi muuten todella mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä siellä ruudun toisella puolella ollaan? Aivopesu, jees vai no-no?




ps. eikö olekin mukavan kevyt aihe näin jouluksi. vähän vaihtelua kaikkiin "joulu-mikä ihana tekosyy ottaa selfie!"-kuvapostauksiin :-)






xxx

12/21/2013

Made it!



No nyt ollaan kotona. Käytiin eilen vaimokkeen kanssa "pyörähtämässä" kotipitäjän yökosmoksessa, ja taidettiin nostaa paikallisen juomalan keski-ikää muutamalla vuodella. Onpahan sekin taas hetkeksi nähty, taidetaan uutta vuotta suunnata juhlimaan tuonne 70 kilometriä etelämpään. Järkytin yhden vauvan kun totesin, että kyllä, olen vanhempaa ikäluokkaa kuin -95. Toista vauvaa koitin laittaa nukkumaan mutta huonolla menestyksellä. Itse ummistin silmäni kellonaikaan, joka toisille on yö, toisille aamu. Täällä on muuten kovin pimeä. Torstaina kun silmäni avasin ensimmäistä kertaa tässä maassa, katsahdin ikkunasta ulos ja päättelin pimeyden määrästä, että yöhän nyt vielä on. Tarkastin kuitenkin, että montakohan kellonympärystä tässä kannattaa vielä uinua vain huomatakseni viisareiden näyttävän 9.30. Aurinko, ihanko joka vuosi katoat näin?


Matka Lontoosta kulki Luvatun maan läpi, eli välilasku oli Oslossa. Oli kuulkaas aika hilkulla etten jäänyt sinne. Jos en ole vielä tehnyt selväksi, niin jumaloin norjalaisia miehiä. Olen sulaa vahaa, jos passissa lukee kansalaisuuden kohdalla tuo viikinkien valtakunta. Voinen paljastaa, että yhtä aiemmin mainituista maisteriohjelmista olen tiiraillut juuri tuolla Luvatun maan yliopistossa, ja pro-con-lista saa aika monta plussaa maan urostarjonnasta. Ei sillä että oikeasti tekisin jonkun näin suuren elämänpäätöksen jonkin noinkin älyttömän syyn takia. Siis en ihan varmasti tekisi.


Kävinpä tässä muuten männäpäivänä senioripiirissä. Ihan tutkimuksen puitteissa siis, vaikka vitsailinkin että teen vain perusteellista pohjatutkimusta omaa mummo-aikaani varten. Tunsin oloni niin kovin nuoreksi. Toiset muistelivat "sitä paloa King's Crossilla" mistä on vierähtänyt jo muutama vuosikymmen; eipä ollut jäänyt unholaan Kennedyn puheetkaan, joista moni on päässyt nauttimaan aikalaisena. Tutkija oli aika hiljaista tyttöä, mitäpä minä mistään tietäisin. Kuuntelin kuitenkin tarkoin korvin elämänohjeita. Ikäkriisi, arvoisat tytöt ja pojat, ei iske vielä kuudessakympissä, vaan se koittaa vasta seitsemänkympin hujakoilla. Nähtävästi ei kannata ottaa suomalaista miestä. Paras ohje kuitenkin oli seuraava: älä murehdi sitä kuinka vanha olet tänään. Huomenna olet nimittäin vanhempi.












xxx

12/11/2013

Let them speak to you





Miltä Lontoo on näyttänyt viime päivinä. Maailman upeimmalta auringonlaskulta, syksyiseltä talvelta ja pilvenpiirtäjämäiseltä jokimaisemalta. Antaa siis kuvien kertoa ne kuuluisat tuhannet sanat, näistä näppäimistä ei juuri nyt irtoa enempää kirjaimia.






12/08/2013

More random thoughts

Koska olen liian "kiireinen" kirjoittaakseni kokonaisia kappaleita, ja koska listoja on hauska listata:

- miksi näen kaikkialla porkkanakakun kuvia? onko porkkanakakku uusi avokadopasta vai onko kuvat vaan meikäläisen verkkokalvoilla?

- menin salille flunssasta huolimatta. kappas kun ei ollutkaan se ideoista parhain. 

- vietin lauantai-iltaa yrittäen ymmärtää, mitä metafyysikka tarkoittaa. tulin siihen tulokseen, että a)filosofia on ihan oikeasti vaan yhdistelmä keksittyjä sanoja b)jotkut historian suuret "ajattelijat" olisivat voineet pitää ne suuret mietteensä siellä oman pääkopan sisällä. en mäkään suolla kaikkea mitä tässä kuulassa pyörii ulos jottei tulevat polvet ja vaikka kyynärpäät joudu pohdinnoistani kärsimään. paitsi olisi se kyllä hienoa kun joissain tulevaisuuden historian kirjoissa tituleerattaisiin meitsiä yhdeksi aikansa "great thinker"iksi. (oho nyt tuli kokonainen kappale...)

- kandissani on kuulemma perustavanlaatuinen ongelma. jes.

- meillä on jääkaapin ovessa lappu muistuttamassa Ainoa kahdesta asiasta: lukukausimaksulainan hoitamisesta ja kevään kursseille ilmoittautumisesta. T-10 päivää aikaa hoitaa ne. kykeneekö hän siihen?

- olen vaihteeksi katsellut maisteriohjelmavaihtoehtoja. tällä hetkellä listalla on kolme eri maata, kolme eri yliopistoa, kolme eri alaa ja loputon määrä tuskaa.

- olen myös toivonut erittäin lumista puolitoistaviikkoista Suomeen, jotta heti 19. päivä aamulla pääsen valloittamaan latuja.

- en ole vauvakuumeinen vaikka kuulemma siltä vaikutankin. tehdään se näin kaikille selväksi.

- ensi viikolla pitäsi palauttaa kandin eka osa, viimeiset tiivistelmät (jotka ovat siis n. 800-1000 sanaisia each, eikä suinkaan mitään tiivistelmiä vaan enemmänkin analyysejä. no miksi ihmeessä niitä sitten kutsutaan nimellä summary kysyn vaan ?!), poistaa se perustavanlaatuinen ongelma sieltä kandista, saada joko essee tai typerä projekti hyvään vauhtiin, käydä senioripiirissä, töissä, luennoilla, salilla jahka tämä lenssu katoaisi, saunassa (!), illallisella, kotibileissä, hakemassa belgialainen suklaani, ja tietysti mm. pelastaa malaijanmuurahaiskävyt ja afrikankyttyrädelfiinit sekä maailma kun Nelson Mandela ei ole sitä täällä enää tekemässä (kiitos pohjatyöstä). tulee loma ihan tarpeeseen.



+
- miksi mulla ei ole samanlaista (ranskalais)poikaystävää kuin Marikalla, joka lähettäisi "pienen" kukan synttäripäivänä? kyseinen laite saapui laatikossa, johon taidan itse ryömiä tänään ja pelästyttää pahaa-aavistamaton M kunhan hän saapuu kotiin.












xxx

12/05/2013

Thursday thoughts

Olin vauvojen kanssa koko päivän. Yleensä E nukahtaa nopeasti vaunuihin kun on päikkäreiden aika, L ottaa vähän kauemman aikaa mutta nukahtaa kuitenkin. Tultiin kotiin, jätin bebikset kärryihinsä tutimaan ja lounastin itse. E heräsi ensin, tunti ja 15 min uinuttuaan. Oli kovin väsynyt silti, ei kuitenkaan itkenyt mutta ei myöskään tuntunut enää haluavan vaunuissa istua. Nostin vauvasen syliini, ja toinen painoi tyytyväisenä päänsä olalleni halaten tiukasti. Käveltiin siinä rauhakseen ympäri alakertaa kun pieni tuntui olevan niin raukea. Alkoi hoitajan kunto olla koetuksella, joten istuttiin alas, ja puolisen tuntia myöhemmin pikkuinen tuhisi silmät kiinni siinä sylissä. Miten suloinen toinen voi ollakkaan! Ja miten hyvältä tuntuu että minä, juuri minä, olen niin turvallisen sylin omistaja että siihen voi vaikkapa hetkeksi torkahtaa jatkamaan unia. Kauaa tämä ei kuitenkaan kestänyt isoveljen rymistäessä sisään, mutta se pieni hetki mikä E:n kanssa jaettiin muistutti, miksi tätä työtä teen. Ihan sydäntä raastaa ajatella sitä päivää, kun joudun nuo kaikki kolme jättämään. 

Olen jostain syystä käynyt viime aikoina hyvin tehokkaaksi. Oikeastaan kaikki joululahjat ovat jo hoidossa, koulutyöt etenevät melkein liian kovaa vauhtia, ja jopa syyslomalla aloitettu neulepusero on yhtäkkiä ottanut aimo harppauksen etiäpäin. Kovasti tosin odotan että saisin edes ripauksen tästä tehokkuudesta kanavoitua kandityötä kohden, sillä sitä olen laiminlyönyt ja pahasti. Mutta kun ei huvita! Aihe ja tutkimus ovat sinällään ihan kiinnostavia, mutta toteutus ei sitten ollenkaan. Kirkolle menee kolme varttia tästä meiltä eli sinne pitää ihan lähteä jos menee, ja en jotenkin osaa olla siellä. Vaikka seurakuntapiirit on toki meikäläiselle enemmän kuin tuttu ympäristö, en silti tunne oloani kotoisaksi vaan olen melkoisen vaivautunut. Voi kun joku olisi varoittanut, miten paljon antropologia vaatiikaan sosiaalisia taitoja! Ehkä tämä on osittain myös sitä, että en enää osaa olla suomalaisten kanssa. Olen jo monasti todennut, että en ole ainakaan näillä näkymin suuntaamassa takaisin Suomeen, en ainakaan ihan hetkeen. Enkä nyt yritä kuulostaa miltään maailmannaiselta tai "siis ewwwwww Suomi on niiiiiin kauheeeeee"-valittajalta. Mutta pakostihan sitä jo useampi ulkomaanvuosi jättää jälkensä. Jos olisi kiire kotiin niin kyllä mä olisin jo palannut.

Asiasta pikkuleipiin (kyllä, tässä tilanteessa), teki ihan älyttömästi mieli Sainsburys'in tuplasuklaakeksejä yksi ilta, ja eihän siinä muu auta kuin marssia leipomohyllyn kautta kassalle. Ja mikä siellä odottikaan: punnan kolikko! Score! Käytän vain ja ainoastaan itsepalvelukassoja (yksi syy olla palaamatta Suomeen) ja edellinen asiakas oli ystävällisesti unohtanut vaihtorahansa kassan kolikkokaukaloon. Sainpa siis punnan hintaiset keksini ilmaiseksi ja kaupanpäälle iloisen mielen! Ne pienet ilot, ne on niitä parhaita. Niinkuin myös ne suklaakeksit, ne on meinaan joka ikisen kyykyn arvoisia.





huomasithan muumipeikko ja pyrstötähti-viitteen?



xxx


12/03/2013

I've been good this year

Nyt tuntuu siltä että pääkopasta on vihdoin irronnut se viimeinenkin ruuvi. Olen nimittäin AIVAN.VARMA. että olen tehnyt joskus pienimuotoisen kollaasin joululahjatoiveistani. Se sisälsi Hollisterin (Abercrombien?) hupparin, Marc Jacobsin rannekorun ja Dieselin Loverdosen. Mutta missä kummassa se on??????? Siinä oli lilat rajaukset. Se huppari oli kolmesta kuvasta suurin ja väriltään tummansininen. Jos joku törmää tuntomerkkeihin vastaavan tuotokseen saa löytöpalkkioksi suurta kunniaa ja mielihyvää todistaessaan meikäläisen sokeaksi. Kun en löydä sitä niin tästä blogista kuin edellisestäkään (jota olikin muuten hauska lukea, hohhoh)! Hmh.

No joka tapauksessa, tässäpä tämänvuotinen tekele, pitänee ottaa screenshotti talteen pahanpäivän varalle:

1. Uusi Cheap Monday-kangaskassi. Omistan samanlaisen punaisena, ja väristään huolimatta hän on kovassa käytössä, viime aikoina salikassina palvelleena. Vähän neutraalimpi väri olisi mukava, joten tuommoisen voisi pukkeli tuoda (ilman tuota randomia tekstiä tosin).

2. Niket. Joo joo nämä piti ostaa niillä tippirahoilla joskus aikaa sitten. No en ostanut. 

3. Treenipökät. Nyt kun sali-into on taas löytynyt ja rautaa tulee nosteltua useampana päivänä viikossa, on ihan aiheellista panostaa vähän laajempaan liikuntavaatevarastoon. Näissä nikeissä on pähee kuosi!

4. Random-mekko hm:ltä haha. Sovitin tätä joskus ja se istui täydellisesti mutta en ostanut, koska pelkäsin käyttökertojen jäävän yhden käden sormella laskettaviksi. Nyt se olisi halvennuksessa nettisivuilla, mutta en silti raaskisi...



+ajattelin ensin laittaa että maailmanrauhaa toivon toki, mutta sitten tajusin että en toivokaan; mikäli havittelen uraa ihmisoikeusasioiden parissa jäisin aika nopeasti työttömäksi!






xxx







12/01/2013

Just one cupcake. Or two. Or...







Palasimme iltapäiväteeretkeltä jo monta kellonlyömää sitten, mutta vieläkin heikottaa sen kaiken sokerin ja vaaleanpunaisen jälkeen. Makoisaa oli ei siinä mitään, jos sitä vaan joskus oppisi lopettamaan ennen kuin yököttää... En ole niin englantilainen (tai rikas) että kovin vilkkaasti ravaisin näillä afternoon teillä, mutta silloin tällöin jos aihetta löytyy niin mentävähän se on. Kämppikselläni on synttärit ensi viikolla, ja mikä olisikaan hienostuneempaa kuin sivistynyt teehetki. Paikasta tuli kyllä enemmänkin 5-v kuin 23-v synttärit mieleen, mutta koska allekirjoittanut ei varmaan koskaan opi syömään siististi vaan viskoo pöydälle niin teet kuin strösselitkin, tuli vahakangasliina enemmän kuin tarpeeseen. En ollut ihan sisäistänyt tätä teemaa, joten kokomustissa en varsinaisesti sulautunut sisustukseen. Oh well, kuka sitä seinäruusu haluaisikaan olla! 

Olen yllättävän hyvin pysynyt päätöksessäni koittaa vähentää shoppailua/ei tehdä sitä ollenkaan/ostaa vain juttuja mitä oikeasti tarvitsen, joten annoin itselleni viimeinkin luvan ostaa uuden laukun. En ole laukkuihminen; kaappini pursuavat kenkiä, mutta laukkuja omistan kolme kappaletta. Arkilaukku, vähän pienempi laukku, ja baariclutch. Kummakos tuo siis jos jo useamman vuoden päivittäiskäytössä ollut tekonahkatoverini alkaa rispaantua siihen malliin, että kahvat irtonevat hetkenä minä hyvänsä. Tämä uutukainen on kyllä epäaitoa tavaraa, mutta joulun alla on niitä muitakin rahareikiä, ja koska tuloni Suomessa ovat minimaaliset, en palautuksistakaan pääse muun kansan tavoin nauttimaan, joten budjetti ei yllä siihen Marc Jacobsiin, jonka kämppikseni sattui ostamaan juurikin samana päivänä.  (johan oli virke) Vielä joskus!


ps mitä ihmettä sitä tekisi kun töitä+luentoja on ensi viikolla yhteensä max. 10 tuntia. pakko kai se on aloittaa jo esseitä.





xxx