River Cam and a bridge or two

No tuleehan näitä Cambridge-kuvia sittenkin aika vauhdilla, vain päivän viiveellä!

Tiistainen trippi alkoi Transport for Londonin tarjoamalla jännitysnäytelmällä, pääosassa toimimaton Central Line ja aivan liian pian lähtevä Cambridgen juna. Yksi neljäsosa matkaseurueestamme jäi julkisen liikenteen jalkoihin, ja myöhästyi junasta minuutilla. Meinattiin muuten me loput kolme neljäsosaakin jäädä rannalle. Lontoossa suurimmilla rautiksilla ilmoitetaan joskus lähtölaiturit vasta hivenen ennen lähtöä, ja eilen tämä hiven oli ruhtinaalliset kaksi minuuttia. Eli siinä ajassa pitäisi pinkoa oikealle laiturille ja vielä kaiken lisäksi sen toiseen päähän, kun samalla laiturilla punkkaa muutama muu juna ilman lähtöaikeita. Juostiin kuin Usain Bolt mutta silti ehdittiin vain juuri ja juuri. Kyllä pohdittiin että onneksi meillä on toimivat jalat. Ei siihen kukaan vanhus tai heikkokuntoisempi olisi mitenkään ehtinyt. Taakse jäänyt kaverimme (joka tuli siis eri metrolla itse asemalle ja jäi sen takia rannalle) onneksi sai kuitenkin ilmaislipun seuraavaan junaan, kun espanjalaistoverimme myöhästyneisiin kavereihin tottuneena älysi jättää lipun infopisteelle noukittavaksi. Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsimme perille vain 15 minuutin erolla ja käpöstely kohti keskustaa sai alkaa. 

Ensin lähdettiin tietysti väärään suuntaan, mutta eipä sillä niin merkitystä, istahdettiin hetkeksi kahveelle ja tarkasteltiin karttaa hiukan paremalla silmällä. Päädyttiin kävelemään antropologisen museon kautta rantaa kohti, josta voisi napata venheen allensa ja lähteä testailemaan ala-asteen uimakoulun oppeja kun täkäläiseen tyyliin ei tunnu kuuluvan esim. pelastusliivit. Antropologinen museo oli aika söpö, ja kateudesta vihreänä kurkin ikkunasta paikallista luentoa. Rantaan päästyämme kohtasimme kuitenkin karvaan pettymyksen, kun kuulimme joen olevan suljettu kovan tuulen takia. Eipä siinä auttanut muu kuin lähteä talsimaan ympäriinsä, ja mikä onni kävikään! Eräs yksityisfirma järjesti jokiajeluita säästä huolimatta, ja hetken pohdiskeltuamme päädyimme uhmaamaan kohtaloa ja hyppäsimme veneen kokkaan. Tuuli meni luihin ja ytimiin, mutta näkymät olivat mitä mahtavimmat ja opas seutunsa tunteva.

Aattelin että tän kyltin luona ois varmaan hyvä päivystää. 

Puntingin jälkeen kurni vatsaa jo niin kauhella mörinällä, että ruokaa oli saatava ja tasan sillä sekunnilla. Kukaan ei kuitenkaan ollut varoittanut pahaa-aavistamatonta turistia siitä, että Cambridgessä ei muuten syödä kello kahden ja viiden välillä. Että lälläslää jos yrität iltapäivän tunteina etsiä murua rinnan alle. Jos ylipäätään löydät syöttölän; melkoinen tovi käveltiin, ennen kuin päästiin ensimmäiseen eioota kauppaavaan pubiin sisälle. Koettiin klassinen Starbucks-hetki: niitä tuntuu olevan joka kulmalla, mutta kun sellaista tajuaa haluavansa, katoavat ne kaikki jonnekin mystiseen mustaan aukkoon, josta taitaa löytyä myös muutama pubi. Jostain sitten loppujen lopuksi taiottiin erittäin epämääräinen marokkolainen (joka mainosti ovessaan mm. vatsatanssijapalveluitaan) ja nälkäinen matkamies sai falafel-wrapin kätösiinsä. Onni.

Cambridge oli kaiken kaikkiaan ehdottomasti päiväretken arvoinen, ei siellä sen kauempaa olisi mutta on kuitenkin ja oikein mielellään. Kuulemma lyö laudalta esimerkiksi Oxfordin, joka täytyy tosin varmaan vertailun vuoksi käydä silti joskus tarkastamassa. Tänään on kulunut päivä sängynpohjalla että josko kohta nousisi, olisi tässä yhdet bileet ennen kuin lennähdän pohjoiseen huomenna. En halua takaisin kouluun ensi viikolla...

Paljon sanottavaa mutta niin vähän asiaa

Tällä postauksella ei tule olemaan päätä eikä häntää, sortsit.

Alkukevennys, oli pakko ottaa äsken kuva datausasennostani :D Mullahan on tapana istua mitä kummallisemmissa asennoissa, joten en edes ajatellut tätä niin ennen kuin satuin vilkaisemaan peiliin. Jossei ole tuolia niin DIY-istuin alle! Tietokone on siis tossa about hartiankorkeudella edessä sängynreunuksella.

Kävelin öö torstaiaamuna salilta kotiin, ja luonnollisesti satoi. Luonnollisesti myös se sade ei osannut ilmoittaa tulostaan millään tavalla ennen lähtöä, joten huoletta jätin niin sateenvarjon kuin oyster-kortinkin kotiin, kun "enhän mä niitä kuitenkaan tarvitsisi". Aijaa. Puolen tunnin kotimatkan jälkeen muistutin lähinnä uitettua rottaa, ja kaupanpäälle sain nuhaisen nenän sekä kipeän kurkun. Taisi joku sääjumala tietää vinhaa lähestyvästä Aberdeenin reissusta, koska perinteen mukaan sinne näköjään kuuluu lähteä flunssassa. Mutta onneksi tuo voitehista vanhin, tropeista tymäköin eli tequila auttaa vaivaan kuin vaivaan, joten täytynee siis ottaa pari lääkärin määräämää viikonloppuna jahka en tätä lenssua siihen mennessä selätä.

Varasin juuri liput Cambridgeen. Kotimaanmatkailua tulee harrastettua aivan liian vähän, joten otetaan hitusen vahinkoa takaisin tuossa tiistaina, ja käydään pikku päiväretkellä. Nythän se Williamkin meni takaisin kouluun, Cambridgeen juurikin, joten kamera pysyy hollilla ja silmät tarkkana. Haluaisin kokeilla puntingia eli soutelua (?), mutta taitanee olla turvallisinta ihan vaan pysyä rannalla. Paitsi jos sitä Willsiä näkyy jossain lähistöllä, eikös se ole jonkinmoinen meripelastaja. Jos joku osaa kertoa että mitä Cambridgessä voi tehdä niin please share, en toki pistä päivän pituista pub-crawliakaan pahitteeksi jos muutakaan tekemistä ei keksi.

Käytiin eilen katsomassa American Hustle. Mulla on yleensä tapana nuhkahtaa leffan aikana (no okei ei niin paljon jos ihan teatterissa käy mutta pilkkimisvaara on silti aina suuri) mutta tällä kertaa ei ollut  edes lähellä. Ja arvatkaa ärsyttikö. Oli nimittäin surkein pätkä mitä olen hetkeen nähnyt, paremmin olisin käyttänyt ne pari tuntia uinuen. En tajunnut siitä leffasta mitään! Ja pahinta tässä on se, että ilmeisesti se on kriitikoiden ylistämä eli oikeasti tosi hyvä, mutta mulla ei minkäänlaista käryä että mitä siinä oikeastaan tapahtui. Kovasti huijattiin ties ketä ja siinä oli joku sheikki. Näin paljon sain irti. Olenkohan yksinkertaisesti katsonut liikaa romcom-leveyspiirin kuvia että aivoni ovat pehmenneet liiaksi ymmärtääkseen tuollaista menoa? Musiikki oli muuten hyvää, tuli ihan iskä mieleen niistä kaikista 70-luvun biiseistä. Esimerkiksi tämä jäi soimaan päähän.

Perjantain aloitin "työmatkalla", hohhoh. Mentiin siis pikku-M:n kanssa St. Pancrasille katsomaan junia. Ette arvaakaan miten jännittäviä ne Pariisiin menevät luotijunat voivat olla. Hyvin jännittäviä. Tai metrolla matkustaminen. Se tosin oli vähän pelottavaa ensin, mutta paluumatka sujui jo paremmin eikä tarvinnut enää sulkea silmiä. Käytiin myös opettavainen keskustelu:

M: Aino what is that?
A: It's a hand dryer.
M: What does it do?
A: It dries hands.
M: (aidosti hämmästellen) It does?


Bongasin Grouponista ehkä maailman parhaan tarjouksen. Täysin mitättömällä £14 hinnalla voit ostaa itsellesi Lady tai Lord-nimikkeen, ja hintaan sisältyy myös neliö jonkun skottilaisen linnan puutarhaa. Siis miettikää nyt, Lady Aino ja maanomistaja! £14 ei ole raha eikä mikään moisista rikkauksista. Neliö saattoi tosin olla foot eikä meter joten ei niillä tiluksilla kannata ihan joka lauseessa rehvastella, mutta mahtuu siihen sentään seisomaan. Ja pystyttämään Suomen lipun kuin kuuhun konsanaan.


Riittääköhän nämä täysin toisiinsa kuulumattomat jutut jo. Riittää. Mulla olisi pari kuvaa passissa että saatanpa laittaa niitä tässä alkuviikosta eetteriin, eiköhän ole jo tullut selväksi että en ole se maailman reaaliaikaisin bloggaaja niin tuskin tulee Cambridge-raporttia ihan vielä tiistaina. Näkymisiin siis.

In with the new

Uskotteko jos sanon että seuraavassa postauksessa ei ole yhtään photobooth-kuvaa? No emmäkään. Koittakaa nyt kuitenkin jaksaa meikkistä.

Nämä taideteokset yrittävät esitellä sitä uutta väriä, heikohkosti mutta kuitenkin. Thumbs up! Tykkään. Tämä ei muuten suinkaan ole ombre vaikka heikkosilmäisempi niin voisi kuvitella vaan balayage, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan ja miten se eroaa ombresta, mene ja tiedä. Mutta tämmöiseltä se näyttää. Kuulemma täytyy mennä vielä kahdesti takaisin jotta päästään haluttuun lopputulokseen, ihanaa olla jonkun projekti! Tämä on siis harjoittelijan tekemä, mutta salongissa joka on Voguen suosittelema, ja jossa paikan omistajan tekemänä esimerkiksi raidoitus maksaa muistaakseni £240. Eli ei niitä harjoittelijoitakaan ole ihan minkä tahansa viemärinkannen alta kaivettu. Pesun aikana sai mukavan kokovartalohieronnan, taidan palata ihan vaan sen takia. 

Se hyvä puoli on harjoittelijan penkissä istumisessa, että säästyy rasittavalta kampaaja-höpöttelyltä, kun kaikki keskittymiskyky menee siihen itse työhön. Ehdin siis lukemaan lehden jos toisenkin, ja pakko mainita yksi hauska artikkeli Tatlerista. Siinä oli kuvia eripuolilta maailmaa, ja yhdessä poseerasivat Chicagon eläintarhan jääkarhut, jotka kuulemma talutetaan sisälle mittarin käydessä -26 C. Naureskelin partaani ja ajattelin että bitch please, meilläpäin kävellään kouluun vaikka olisi -33 C, ihme lälläreitä nuo ameriikan jääkarhut. Tatlerissa oli myös erittäin ystävällisesti kuvitettu artikkeli Lontoon suurimmista kiinteistöhaukoista, olisi pitäny napata laukunpohjalle ihan vaan varuiksi mukaan. Siitä olisi baaritiskillä näppärä tsuumailla, josko näkyisi sitä oikeaa. Voisin ottaa vaikka sen Earlin joka omistaa puoli keskustaa. Oli muuten muutenkin viihdyttävä lehti, Tatlerin kohderyhmä on siis posh people. Eli luultavasti sponsoroivat Ascotin laukkakilpailuja ja shoppailevat vain King's Roadilla, koska Oxford Street on rahvaan katu. Jos se ei ole kauhean hintainen (mitä se kyllä varmaan on, onhan sillä kohderyhmällä varaa maksaa) niin voisin jopa ostaakin seuraavan numeron, vähän vaihtelua siihen ainaiseen Glamouriin. 

Ihan meinasi unohtua hehkuttaa, että olen viimein lomalla!!! Koulu jatkuu siis 3.2., siihen asti olen vapaa kuin taivaan lintu (joka kyllä menee tänään yhdeksäksi tunniksi töihin, jollain niitten lintujenkin täytyy elää) eli WOOP WOOOP. Taidan nyt hyökätä siivottoman huoneeni kimppuun, vuokraani kun kuuleman mukaan kuuluu myös lattia, katsotaan josko se löytyisi. 

Niitä elämän suurimpia päätöksiä.

Olen kyllästynyt, turhautunut ja ärsyyntynyt- mutta mihin tällä kertaa? Hiuksiini. On muutoksen aika, ollut jo pitkään. Tiistaina kello 12.00 istahdan kampaajan penkkiin, ja tähän tupeeseen maalataan uusi väri. Mutta mikä? Tummempi, mutta kuinka paljon? Tätä pohtiessa aloin selata vanhoja kuva-arkistoja koittaen selvittää, mitä kautta on tämänhetkiseen tilanteeseen päädytty. On kierrelty ja kaarreltu, tehty mokia ja välillä jopa ihan hyviäkin valintoja, mutta se on selvää, että heti ensimmäisestä värjäyksestä lähtien tämä kasa on ollut kuiva. Osittain tästä syystä kuumottaisi ihan älyttömästi tällä hetkellä värjätä omaan väriin, ja antaa sen ihan oman hiuksen kasvaa takaisin. Mutta en kuitenkaan olisi vielä valmis luopumaan täysin blondista… Ja oli nuo 2009 oranssitkin oikeasti aika kivat!

Nauttikaa.

14-vuotias. Kivat lasit. Oma väri, joka näköjään vähän vaihtelee valon mukaan.

Unohdin jo miltä vuodelta, mutta eiköhän ole 2006. Eli 15 suurta vuotta ja aivan _kamalat_ hiukset :D Mutta näin jälkikäteen ajateltuna olen kyllä iloinen, että tätäkin tuli kokeiltua- eihän sitä muuten tietäisi!

2009. Amerikanhiukset. Vietin kesän Jenkeissä, ja host-perheeni kampaaja-äiti vaan yksi päivä totesi haluavansa värjätä hiukseni. No mikäpäs siinä! Kovin nopeasti tosin haalistui, oikeanpuoleinen kuva kesän lopulta The Road Tripiltä.

Vasurissa 2011 kevät, oikeassa saman vuoden syksy josta lähtien näköjään on viihdytty vaaleaverikkönä.

Ja tässä tämänhetkinen tilanne höystettynä awkward-ilmeellä:

Mitä muuten sanotte, haluaisitteko nähdä lisää noita vähän vanhempia kuvia? Löysin aikamoisia helmiä arkistoja selatessa vaikka en ulkoiselle kovolle päässytkään, kun typerys on alunperin ollut käytössä PC:llä eikä sen takia ole MACin tunnistettavissa, ja jostain syystä ei suostunut nyt aukemaan _edes_ sillä PC:llä. Tekniikka, huoh. Ehkä joku tylsä päivä marssin Apple-liikkeeseen jos siellä joku nöre olisi lirkuteltavissa pelastamaan neito hädässä.


Palataan joku päivä tuloksien kanssa, ja voisin vähän päivittää muitakin kuulumisia. Vi ses!

Four out of five nuts

Olen varmasti jo aiemminkin todennut, että en katso telkkaria enää juuri ollenkaan. Ennen lapsuudenkodista muuttoa olin varsinainen sohvaperuna, joka kyllä tiesi mitä meni milläkin kanavalla, ja lähestulkoon aikataulutti elämäänsä töllöttimen ehdoilla. Pahimpia aikoja taisivat olla ne lyhyehköt työttömyyspätkät, kun ei vaan ollut muuta tekemistä. Ulkomaille muuttaessa tämä väheni huomattavasti. Täällä vaan ei monikaan omista televisiota. Mene ja tiedä että onko se sitten enemmänkin suomalainen ilmiö, että myös opiskelijaboksi täytyy varustaa näköradiolla? Ihan vaan vertailun vuoksi, en ole koskaan nähnyt suomalaista opiskelijakämppää jossa EI olisi telkkaria, kun taas en ole eläissäni törmännyt britti-opiskelijaluukkuun, jonka olohuoneen keskiössä on elävä kuva. Voi toki olla, että empiiristen tutkimuksieni otanta on rajoittunut, mutta on siinä mielestäni jotain suuntaa antavaa (toim. huom. nyt kun tarkemmin asiaa ajattelen, niin olihan S:llä telkkari niin pitkään että TV-lupatarkastaja tuli, käräytti, ja lopulta taisi haastaa oikeuteen maksamattoman luvan takia. ette arvaakaan kuinka antoisasti häntä pilkkasin :D). Mutta nyt olen jostain syystä ottanut ryhtiliikkeen tässäkin tärkeässä asiassa. Katsoin koko Teiniäitien uusimman tuottarin, seuraan HHU:ta kun he ruudussa ovat, ja toissa päivänä aloin pitkästä aikaa katsomaan vanhaa suokkaria, Bonesia. Kuinka ironista onkaan, että Bonesin innoittamana hakeuduin alalleni- ja sitten kulutan arvokasta kokeisiin lukuaikaa kyseistä sarjaa tuijottaen. Harmillisesti olin unohtanut mihin viime katselukerralla olin jäänyt, ja tottakai onnistuin sitten spoilaamaan puolet kasikaudesta oikeaa jaksoa etsiessä. Oh well, eipä siinä sentään elämän tarkoitusta keksitä tai paljasteta Kennedyn murhaajaa. Inbetweenersiä on muuten myös tullut katsottua koko sarja läpi, ja juuri toissailtana suklaapiirakan lisäksi nautittiin sarjan elokuvaversiosta (jonka kakkososa on ehkä ensimmäinen elokuva ikinä mitä oikeasti odotan! tule jo elokuu).

Mitäpäs muuta. Kuvat ovat study breakiltä West Ham Parkista, siellä on erittäin yllätyksellisesti kohtalaisen komea puutarhaosuus, joka on varmasti vielä sata kertaa makeampi kesällä täydessä loistossaan. Kokeet tuli ja meni ei niistä sen enempää, essee ja projekti myös, kaipa niistä läpi mennään. Vikan kirjoitustyön palautin joskus siinä ysin kieppeillä perjantai-iltana vain huomatakseni hetkeä myöhemmin, että kandiin tarvittavien lippulappusten palautus on lauantaina klo. 12.40. Siis kysyn vaan että mikä ihme aika toikin on. Ja miksi en voinut muistaa sitä aiemmin. Bile-ilme vaihtui seuraavaan:

Käpöstelin tänään 15 kilometrin lenkin, joten kaadoin juuri ämpärillisen eilistä valkkaria ja alan varmaan katsomaan vähän lisää Bonesia. Tai voisin myös alkaa vaihteeksi suunnittelemaan, että mitäpä sitä tekisi kesällä. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Out of Office

Suoraa lähetystä meikäläisen pedistä. Perjantaina klo 23.59 tää on ohi, palataan silloin. Täällä tai muualla ;)

En liten båttur

Perinteitä kunnioittaen otti perheemme naisjaosto suunnaksi länsinaapurin välipäivinä, ja retki oli hyvin, noh, ruokaisa. Väsynyt, ja kovin tuulinen. Tavatusta poiketen emme napanneet allemme sinivalkoista paattia, vaan löysin itseni Turusta jumalattoman aikaisin (7.45) sunnuntaiaamuna jonottamassa Viking Linen lähtöselvityksessä. Mikä myös toi uutuuden tunnetta oli Tukholman päässä odottava hotelliyö erittäin loistavan aamupalan kera. Kysymys: kuinka monella oli yläasteella käytössä Kom Med-ruotsinkirja? Muistatteko jonkin vuoden kappaleen 5: På Kafe Måsen? Hienoa. Käytin hyvän tovin googletellen tuon kulttikahvilan sijaintia (joka siis on "i Södermalm, i Stockholm") kun hotlamme siellä huudeilla sijaitsi. Eipä löytynyt. Se kyllä on ilmeisesti jonkinmoinen kahvilalaiva tms mutta silti suru oli lähes suunnaton, kun ei näkynyt kuinka "Maria sitter och fikar". Sain kuitenkin koottua itseni, ja kävimme ainaisen shoppailun sijaan katsastamassa Vasamuseet. Siellä oli laiva. Sen jälkeen vasta Gallerian, koska eihän Tukholmasta voi palata ilman American Cookiesin muffinseja namnam. Ostin muuten vain yhden ainoan topin ja sekin 75 kruunua, upea suoritus!

ps. jotta varmasti saan tyhjättyä päästäni joka ikisen asian mitä tässä parhaillaan yritän kokeita varten tankata, niin saatoinpa varata lennot Aberdeeniin loppukuusta koittavalle lomalle... kaksi sanaa: tiger & nox. yksi sana: awesome.

Hanging in there

Sinne meni uv-pippalot, näköjään kuin hirressä roikkuen! Helsinkiin päädyttiin, ja kuten joka vuosi aina ennenkin, hauskaa oli niin maar paljon että hymyilyttää seuraavaan vuoden vaihteeseen saakka. En ole itse asiassa ollut koskaan ennen Helsingissä uutena vuotena, joten olin ihan pikkuruisesti skeptinen; tälläiset pakolliset juhlat kun yleensä saa massat liikkeelle, ja sehän ei meikäläistä niin innosta. Mutta huoli pois, ei sitä populaa niin paljon ollutkaan! Ja mikä tuuri olikaan käynyt, kun noin minuuttia ennen lähtöä Lontoossa tajusin että ai niin, voisin ehkä ottaa jonkun koltun mukaan, ja nappasin ensimmäisen mikä käteen osui. Osuen oikein; kun juhlalokaatioksi päätyi masquerade-partyt, oli tarpeeksi blingin mekon kaverina kotona odottamassa aito venetsialainen maski, täydellisesti väritykseltään sopien. Tuli juhlittua niin vanhojen kuin uusienkin (terkkuja Ida!) tuttavuuksien kera, juotua mustikkashotteja, ja syötyä lasagnea aamuneljältä. Niin ja käveltyä yhteensä sellainen 12 kilometriä, kiitos Heidin ja meikäläisen tarkkaakin tarkemman suuntavaiston, koska kyllä me täältä tultiin.