Them sunny days are here

Oih miten upeita kelejä täällä on ollutkaan! Päivisin mennään kaksinumeroisissa lämpöasteissa, mutta pimeän tullen elohopea kyllä laskee reilusti alemmas, muistuttaen että on kuitenkin vasta helmikuu. Lämpöisistä ja valoisista päivistä täytyy siis nauttia mahdollisimman paljon, ja eilen tulikin tallusteltua ulkona hetki jos toinenkin. Tänään tosin satoi kaatamalla heti aamusta, mutta nyt on jo vähän kirkkaampaa, ehkä tämä vielä tästä iloksi kääntyy! Varsinkin kun korvissa raikaa tämän hetken tykein soittolista.

Well hello

Hurjat kaksi kuvaa eivät liity tekstiin niin millään tavalla, mutta oltiinpa kaffella yksi päivä Grind-nimisessä lafkassa Westfieldissä, jees paikka!

Bongasin toissapäivänä maanmainiosta suomalaisten lontoolaisten facebook-ryhmästä linkin Au pairit Lontoossa-ohjelmaan, jota kaikeksi onneksi pystyy seuraamaan YLE Areenasta. Mielenkiintoni nousi heti, sillä kas vain a) olen ollut au pairina b) asun Lontoossa. Kaikki viisi tarjolla olevaa jaksoa hurahti ohi hetkessä, ja samaistuminen oli väistämätöntä. Jäin kyllä pohtimaan, että kuinka suuri osuus sarjasta on käsikirjoitettua, sillä osa keskusteluista kun oli kaukana luonnollisesta ja tilanteet kovin lavastettuja/pakotettuja. Vähän hämmensi myös Miran potkujen kuvaaminen: itse en vastaavassa tilanteessa toivoisi kameroiden läsnäoloa. Ehkä se ei tosin häntä niin sitten haitannut, joten mikäpä siinä. Niin ja Anna, sellaisia ne (britti)miehet on! Joka ikinen niistä.

Tänään koulussa tuli taas todistettua, että vaikka en ihan kaikkea aina luennoilla tajuakkaan, en ole silti se penaalin tylsin kynä; yksi älyn jättiläinen kysyi, että paljonko tekee 7x3. Mainittakoon vielä kerran, että olen tosiaan yliopistossa viimeisen vuosikurssin opiskelija. Jos pöytäni olisi ollut tarpeeksi suuri, olisin hakannut päätäni sitä vasten. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista mikäli ei halua tuhota läppäriään samalla, meillä kun tunnutaan noudattavan seuraavaa:

Mennäkö kotiin pääsiäiseksi vai ei, siinäpä vasta kysymys. Koska en ole Hamlet enkä edes omista pääkalloa jonka kanssa kysymystä pohtia, joudun pahan paikan eteen. Periaatteessa voisin mennä, hampilääkärin tuoli nimittäin odottaa pelkääjäänsä Riihimäen terveyskeskuksessa kiirastorstaina, mutta en vain yhtää osaa veikata minkälaisessa tilanteessa olen sen himputin kandin kanssa. Sikäli mikäli kun tilanne luultavasti on vähintäänkin heikko, en mieluusti olisi kamalan pitkän välimatkan päässä kirjastosta ja field sitestäni. Eihän sinne Suomeen toki asumaan ole tarkoitus jäädä (hehheh), ja lomaa on kuitenkin lähemmäs kolme viikkoa, joten pikku-visiitille olisi saumaa. Olisi tuossa kasa kirppistavaraakin. Kaipa sitä täytyy vaan kiltisti laittaa mastercard laulamaan. Tekisi myös mieli laittaa yhden naisen lakko pystyyn, ja olla menemättä kouluun ensimmäisenä päivänä loman jälkeen. Jaa miksi? Koska se on PÄÄSIÄISMAANANTAI. Nyt ei taas pieni ulkomaalainen tajua, että miksi kahden viikon pääsiäisloma loppuu ennen kuin se itse pääsiäinen. Seuraavana vuonna varmaan palataan joululomalta koulunpenkille 25. joulukuuta, ja kokeet pidetään uudenvuodenpäivänä. Pääsiäismaanantai on muuten bank holiday myös tässä maassa, joten hämmästykseni ja kummastukseni suurenee suurenemistaan. Kaipa koulumme on niin maailmankoulu, että ei pal paina uskonnolliset pyhät. (ja ei, en nähtävästi osaa kirjoittaa postausta valittamatta koulustani.)

Seuraavalla kerralla (tai sitä seuraavalla) voisin palata muutaman ruokaohjeen kera. Eikä ihan minkään perinneruokien kanssa.

Aate jos toinenkin

Taas on jäänyt kirjoittaminen vähiin, kun ei ole kuvia! Mutta close your eyes and think of England, EHHEHHEH. (Loviisa sun ainakin kannattaa googlaa toi, et tajua muuten).

Yksi kuva nyt kuitenkin. On ollut saappailla käyttöä.

- Olen nukkunut ihan ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n hyvin tässä viime aikoina. Äkillinen unenlaadun paraneminen johtunee tyynyni alle tunkemastani täkistä, jonka olin yksi ilta liian laiska nakkaamaan normaalille paikalleen punkan jalkopäätyyn. Näppäränä tyttönä mörssäsin sen komeaksi keoksi pääni alle, täkkini kun on jo ihan riittävän paksu eikä kaipaa lisäkerrosta kaverikseen. On toki kyseenalaista, että olisiko se peiton heittäminen sängyn toiseen päätyyn varsinaisesti vaatinut Hulk-maisia voimavarantoja, mutta joskus kuolemansynneistäni tai ainakin omalaatuisesta logiikastani on siis jotain iloakin! Paitsi sitten illalla kun silmäluomet saisivat liikkua etelään kun herätys olisi taas kukonlaulun aikaan, mutta pää on virkeä kuin olisi vetänyt muutamat lastilliset kofeiinia suorana suoneen. Kaikkea ei voi saada, sitähän ne  vanhat ja viisaat aina opettavat.

- Harkitsen vakavasti vaihtavani salia. Eikös olekin jännittävää. Uusi olisi £22 puntaa kuussa kalliimpi, mutta sisältäisi jumpat (pump ja miljoona sydäntä) sekä uima-altaan että saunan. Matkaa olisi vähän enemmän mutta eipä se itse asiassa niin haittaisi, aukioloajat käytännössä samat kuin nyt ja tunteja myös viikonloppuisin. Mutta onko tämä kaikki sen £22 kuussa arvoista? Käytännössä pitäisi päättää huomiseen mennessä että se olisi järkevää, heillä kun on tarjous että saa helmikuun ilmaiseksi ja nykyiseltäni kannattaa erota aina ennen kuun 17. päivää etteivät laskuta uutta kuuta. Hmm hmm. 

- Käytiin eilen ulkona klubilla, jossa skannataan aina henkkarit. Jostain syystä meikäläisen kohdalla tuli näyttöön massiivinen raksi ja huutavalla fontilla kirjoitettu ALERT. Odotin jo että alkaa vähintään helikellot soida, ovet lyödään lukkoon ja verhon takaa hyppää Jack Bauer ja Booth ja lyö maahan (en olisi tosin paljon vastustellut). Ei siitä kyllä kukaan mitään sanonut, mutta jäin vähän arvuuttelemaan että ollaankos sitä nyt jollain Interpolin listoilla vai mistä moinen. Kaikki muut kaverini nimittäin pääsivät ihan vihreillä valoilla läpi, ja olen kyllä aivan varmasti tarpeeksi vanha että ei pitäisi ainakaan siitä olla kiinni, ja tuolla kyseisellä klubilla on tullut vähän liiankin usein käytyä. Tällä kertaa oli ihan muksaa, meillä oli pöytä suklaaputouksen vieressä, jossa tuli illan mittaan dippailtua mansikka poikineen.

- Hukkasin toissa päivänä yhden lapsistani. Bebikset on ihan uskomattomia, siis ne kun päästää jossain vapaaksi, niin siinä on nannylla juoksemista kun toinen juoksee yhteen suuntaan ja toinen vastakkaiseen. L:ää täytyy pitää paremmin silmällä kun hänellä on taipumus yrittää otta nirri itseltään pois, lapsi on ehtinyt jo pienen ikänsä aikana mm pyöriä rappuset alas ja tippua vaikka mistä. Minkäköhän ikäisenä lapselle kehittyy itsesuojeluvaisto? Joka tapauksessa hukkasin siis E:n pitäessäni L:ää kovemman vahdin alla, mutta löytyihän se sitten suhteellisen nopeasti. Eikä ollut edes mikään hätä.

- Koulu yritti vaihteeksi kiusata meikäläistä, tällä kertaa uhkailemalla että joudun jäämään ylimääräiseksi lukukaudeksi. Tätä on vähän hankala selittää, mutta siis ensi vuonna tulee voimaan tutkintouudistus, joka jostain syystä koituisi ongelmaksi allekirjoittaneelle, jolla on yksi kakkosvuoden kurssi käymättä. Ei, en ole feilannut mitään niinkuin helpdeskin täti ystävällisesti oletti, vaan koska aloitin kandin jo syksyllä vei se yhden kakkostason moduulin paikan. Tutorini laittoi keskiviikkona viestiä, että kappas tämä on tilanne, ja haluaisit varmaan tehdä nyt yhden ylimääräisen kurssin jotta siitä ei sitten tulisi ongelmaa syksyllä. Jos oikein ymmärsin, niin kakkostason kurssit ja kaikki siitä alas- ja eteenpäin tulevat olemaan vuoden mittaisia lukukauden sijaan. Joten pahimmassa skenaariossa olisin vielä vuoden kuluttua kiinni yliopistossa yhden kurssin verran, ja joutuisin maksamaan yhden ylimääräisen lukukauden. I think not. Niin ja aikaa päättää annettiin ruhtinaalliset kaksi päivää, koska kurssi-ilmoittautuminen sulkeutuisi perjantaina. En tiedä miten hommat Suomessa/muissa yliopistoissa toimii, mutta meillä tuo yksi lisäkurssi kyllä tuntuisi työmäärässä, kun muuten niitä moduuleja on vain kolme per lukukausi. Lisätaakkaa tulisi myös siitä, että tarjolla ei ole mitään edes antropologiaan viittaavaa, vaan olisin joutunut valitsemaan esim. lakikurssin, josta en luonnollisesti tietäisi hölkäsen pöläystä, joten se vaatisi vielä ekstra-energiaa alan termistöä ja tapoja opetellessa. Ongelmia saattaisi tulla myös syksyllä, kun suorittaisin vain kaksi kurssia ja koulu luokittelisi meikän osa-aikaiseksi. Opintopisteitä tulisi kyllä vaikka muille jakaa eli ei sen puolesta pitäisi tulla vääntöä kelan kanssa, mutta entä sitten kun läsnäolotodistus sanoo part time? Tätä en ehtinyt kelalta tiedustella ennen kuin menin kohtalaisen panikoivana ensin credit controliin (ei me tiedetä, kysy financelta), sitten financeen (ei me tiedetä, mutta tässä on sähköposti jollekin joka saattaa tietää) ja lopulta student service helpdeskiin, jossa vakuutettiin, että tulen valmistumaan ajallani vaikka en tekisi nyt ylimääräistä kurssia. Valitettavasti en saanut tätä kirjallisena joten toivotaan että asiasta ei myöhemmin tulisi vääntöä, mutta eiköhän se jotenkin lutviinnu. Jos vielä ennen en ole ollut sataprosenttisen varma (olen ollut) että en jää tähän lafkaan tekemään maisteria, niin nyt olen.

Jaa on jo helmikuu?

Mulla ei ole niin minkäänlaista inspiraatiota kirjoittaa Aberdeenin reissusta. Lähinnä siksi että en tiedä mitä sanoisi. Oli kivaa ja sitten ei ollut niin kivaa. Mutta oli ehdottoman huippua nähdä kaikkia tuttuja ja erityisesti sitä parasta, Marikkia! Katsotaan koska taas matkaa uudestaan tuonne pohjolaan, voisi ehkä välillä käydä muuallakin. Siellä muuten tuuli aivan infernaalisesti, olen vieläkin hämmästynyt kun maailmanloppu ei tullutkaan.

Koulu tosiaan alkoi maanantaina, ja kylläpäs oli riemukasta raahautua aamuysiksi luennolle about neljän tunnin yöunien jälkeen. Paluulento oli myöhässä+yksikään juna Gatyltä ei kulje London Bridgelle siihen aikaan sunnuntaina joten joudun Victorialle+en tiennyt Jubilee-linjan olevan suljettu=juoksen Oxford Circuksella gasellin lailla viimeistä metroa kohti, en edes tiedä miksi koska ihan niinkuin olisin kerennyt. Busa alle ja sänkyyn pääsin ehkä siinä kahden kieppeillä. Kamala painajainen piti huolta, että unta ei kertynyt puolen tunnin pätkiä enempää kerralla, joten kellon kilahtaessa 6.54 meni hetki jos toinenkin miettien, että onko sinne kouluun ihan pakko mennä. On.

Se päivä meni vähän sumussa mutta tänään sain vihdoin nukuttua hiukan pidempään niin johan on elämä taas aurinkoista. Toisin kuin sää, joka tosin aamulla oli ihmeen keväinen, tuli ihan melkein hiki salille kävellessä. Huomenna iki-ihanan dissertaation luento, jonka jälkeen pitäisi päästä töihin. Metrothan päättivät ryhtyä lakkoon (jos oikein olen ymmärtänyt niin ihan aiheesta tosin, mutta silti…), joten katsotaan miten tuolta puskasta pääsee ihmisten ilmoille ja illalla takaisin kotiin. Transport for Londonin järjestämä jännitysnäytelmä edessä jälleen, kuinka onnekas ollenkaan!

Söin juuri vuohenjuustoa. Itse ostamaani. Nyt on kyllä joku muukin sekaisin kuin se metro.