6/26/2014

But first, let me take a...

En tiedä miksi mutta en vaan osaa ottaa selfietä? No ei se estä yrittämästä.

No niin, ei mennyt taas kuin puoli ikuisuutta muistaa tämän sivuston olemassaolo.

Viime viikonloppu kului uima-allasbileissä Ranskan puolella, Saksa-Ghana-matsia jättimäiseltä ulkoilmascreeniltä tuijottaen (nokun kaikki muut meni niin ei jäänyt paljon vaihtoehtoja), ja ilmaisfestareista sekä auringonpaisteesta nauttien. Täksi viikonlopuksi olin suunnitellut reissua Lyoniin, mutta nyt kun näin hienosti ajoissa aloin tutkimaan junahintoja, niin ne keikkuvat jossain huntin tienoilla… Aika paljon tulee hintaa päiväreissulle. Noh, meikäläinen ei niin helpolla luovuta, jos saisin järjestettyä pari kimppakyytiä BlaBlaCar.comin kautta ja löytäisin halvan huoneen AirBnb:stä, tulisi yön yli kestävästä tripistä itse asiassa puolet halvempi kuin mitä nuo törkyhintaiset junaliput kustantavat.  Pakko muuten todeta että todella hieno keksintö tuo BlaBlaCar! Sinne siis voi ilmoittaa autossaan vapaana olevista paikoista, ja esim. tämä Geneve-Lyon-väli (n. 160 km) tuntuu lähtevän ihan helposti kympillä suunta. En ehkä mamalle mainosta että hyppään tuntemattoman kyytiin, vaikka itseä ei kyllä sen kummemmin huoleta. Pätevän oloinen saitti ja valitsen kuskin, jolla on paljon suosituksia.

Myös tavan kansalaiset osallistuivat musisointiin

Ilmaisefestarit eli Fete de la Music oli m-a-h-t-a-v-a tapahtuma, alkujaan Ranskasta kotoisin oleva viikonloppuspektaakkeli, jonka aikana on satoja konsertteja kaikissa mahdollisissa eri musiikkityyleissä ympäri maita ja mantuja. Itse kävin mm. joraamassa dub stepin tahtiin, kuuntelemassa klassista musiikkia kirkkomiljöössä, sekä istuin puun alla nauttimassa abstraktista hip hopista, josta tuli uusi suosikki-genreni. Folklore ei oikein uponnut eikä myöskään jazz mitenkään sen suuremmin, mutta about viisipäinen koululaispuhallinsoittokunta jossain porttikongissa varasti sydämeni ja korvani Star Wars-teemalla, James Bond-tunnaria ja muita klassikko-elokuvasointuja unohtamatta. Ah. Oli vaan taas niin kauhian kuuma. Ihan totta miten tulen selviämään siitä Espanjasta parin viikon kuluttua.

Ai muuten! Taas otti tämä saksalainen näppäimistöni voiton meikävelhosta, enkä tajua miten saisin noita aksentteja kirjaimien päälle. Joten tiedän kyllä että fete ei ole pelkkä fete. Blahh, jos hermot riittää alan metsästämään ratkaisua ongelmaan. 

6/15/2014

15.6.


Joo olen elossa ja sitä rataa. Päivät ne vaan vilisevät silmissä, kaksi viikkoa jo mennyt! Tapasin tänään yhden au pairin, joka on täällä vain kuukauden, ja nyt jo siis elonsa puoli välissä. Omituinen ajatus. Kulttuurishokki alkaa helpottaa, ja huomasin viikonloppuisella Suomi-visiitillä jo odottavani pääseväni kellarikoppiini ja viettämään rentoa elämää. Sitä tämä nimittäin on. Edes keskiviikkoinen 12h-työpäivä ei tuntunut paljon missään. Hyvä sinänsä kun elokuu on sitten pelkästään niitä hehheh. On nuo poitsut vaan niin ihania kun ovat verrattain omatoimisia, hoitaja saa keskittää halutessaan energiansa kyökin puolelle. Viime viikolla urakoin esimerkiksi sushia lounaaksi, ja pinaattilettuja illalliseksi- jotka kuulemma olivat parempia kuin äidin! Siitä ollaankin kyllä ihan hissukseen, mutta nosti kovasti keittiö-itsetuntoani.

Aloitin viikon reippaasti buukkaamalla lennot sekä Espanjaan että Lontooseen, 7.-22. heinäkuuta olen menossa päivän Geneve-pitstopilla siinä puolessa välissä. Valitettavasti Lontoon-lentoon ei sisälly ruumalaukkua ja sen hinta oli melkein itse lentojen verran, joten en voi täältä jo jotain viedä pois. Huomenna nimittäin kävelen lankakauppaan ja ostan pitsiliinatarpeet, sain yhtäkkisen inspiraation alkaa taas virkata. Ja jos inspiraatio vie kovaa voi liinoja tulla useampi… Kuten mainittua ja koska se niin ihmeellistä on niin mainitaan taas, olen lomalla 2.-28. heinäkuuta. Ihan kauhean kovasti kutkuttaisi joku nelisen päivää kestävä trippi joko pre-Espanja tai post-Lontoo. Nimimerkillä Easyjetin reittikartta avoinna seuraavalla välilehdellä. Kun ei se meidän uima-allas ota valmistuakseen niin mitä muutakaan sitä tekisi. Kovaa tämä elämä.

Poltin taas vaihteeksi olkapääni tänään. Vaikka ei edes ollut niin kuuma! Tai siis ymmärrän toki että ei se itse kuumuus vaan aurinko ole se joka polttaa, mutta silti. Jos tästä kesästä ei jää käteen melanooma, niin ei sitten mistään (pun intended). Älyttömintähän tässä on se, että juuri ostin spf50- aurinkovoiteen, mutta "noemmäsitätänääntartte"-asenne on ja pysyy. Tyhmästä päästä kärsii koko vartalo.

Jos jokin asia tällä hetkellä syö naista palaneitten ruuminosien lisäksi, niin nuo pirun. kisat. Pakkoko niiden on kestää ihan kokonainen kuukausi??? Tekisi mieli laittaa facebook ja oikeastaan kaikki muutkin mediamuodot jäähylle sinne heinäkuun puoleen väliin saakka, olen nyt jo saanut tarpeekseni. Ja vaikea sitä on olla ottamatta henkilökohtaisesti, kun "ei nyt just kerkee jutteleen, on matsi menossa". Kaksi asiaa mitä en tässä maailmassa ymmärrä: miehet ja jalkapallo. Yhdessä tai erikseen.

Niin ja nuo kuvat, ne ovat viime viikkoiselta "juo niin paljon kun kerkiät"-viinikierrokselta. Junailtiin johonkin päin järveä, ja siellä iskettiin viinilasi kouraan, jonka sai tyrkätä pullonkaulalle missä tahansa osallistuvista 300 viinitilasta/esittelijästä. Siinä oli retki meikäläisen makuun, vaikka pakko myöntää että ne itse viinit eivät kyllä niinkään. Sveitsin on parempi pysyä tuossa suklaantuotannossa, sen he hoitavat oikein kunnialla. Mutta maisemat olivat erittäin nautinnolliset. 

6/09/2014

Bonjour!


Siellä ne vuoret siintää!

Perillä ollaan. Geneve vaikuttaa oikein mukavalta pikkukaupungilta, kämppä on aivan sanoinkuvaamaton, ja perhe huippu. Poitsujen suomi on vähän niin ja näin, olen ottanut "simple Finnish"-moodin päälle ja koitan artikuloida kaiken e-r-i-t-t-ä-i-n selkeästi. Tässä on tullut puuhasteltua jo kaikenlaista, kirjoittelen eilisestä viini-turneesta iiiihan kohta. Tämä viikko on vähän hassu, tänään vietetään jotain kansallista vapaapäivää (jaa miksi? god knows. mutta englantilaistuneena olen onneksi tottunut näihin irrationaalisiin maanantaivapaisiin). Sitten on töitä huominen ja keskiviikko, ja torstaina lennähdän pitkäksi viikonlopuksi Suomeen. Suomen jälkeen on töitä kaksi viikkoa, ja sitten alkaa loma! Olen siis melkein koko heinäkuun vapaalla. Mitä tämä on?? Palkallinen kesäloma? Miltä se tuntuu? Voiko sitä syödä? Mutta lomailua tarvitseekin selvitäkseen elokuusta, jolloin hommia onkin melkein 12h/päivä ja siihen päälle ranskankurssi kahtena iltana viikossa. Oh là là. No meneepähän aika kiireen vilkkaa. 

Ja voi että kun on niin ikävä Lontooseen :( On nämä ensimmäiset päivät täällä mennyt ihan haipakkaa eikä nyt vielä varsinaisesti pahaa tee, mutta kun niitä päiviä tuntuu olevan vielä _tuskallisen_ monta edessä. Tein eilen pahan virheen, ja katsoin kalenteria. Koitin laskea että montako viikonloppua siihen, että on pysyvästi takaisin Lontoossa. Ihan.Liian.Monta. Meneehän se aika loppujen lopuksi ihan silmänräpäyksessä, mutta voisiko se silmä räpäyttää vähän nopeammin… Mutta Lontoo lupasi odottaa. Siihen on luotettava.

6/01/2014

Hän lähtee taas








No johan.

Taas on kerran huone tyhjätty ja työpaikan vintti täytetty. Opin viime vuodesta ja ostin jopa laatikoita kaikelle roinalleni. On niitä mukavempi siirtää kuin jätesäkkejä, köhköh. Stressiä riitti viimeiseen saakka, kun tiedossa oli että vinttikomeroon ei mahdu ihan niin paljon kuin viimeksi. Vaihtoehtona olisi siis joko ympätä loppuroina johonkin maksulliseen varastoon, tai heittää se pois. Kuin pyörremyrskyn lailla hyökkäsin tavaravuoreni (sen ylittämiseen olisi oikeasti tarvinnut jonkinlaisen kiipeilyhakun ja kunnon varusteet) kimppuun ja aloin heittämään raa'alla kädellä materiaa poispäin. Ihmeen kaupalla sain hiljennettyä sisäisen hamsterini, ja ymmärsin että on yksinkertaisesti halvempaa heittää tavaraa nyt pois ja ostaa uudet palatessa, kuin maksaa niiden säilytyksestä kesän yli. Nyt kaikki luonnonsuojelijat kohdistavat syyttävän sormensa tätä lärviä kohden ja uskokaa vaan että niin teen minäkin, mutta jos opiskelija voi säästää rahaa niin se on tehtävä. Lupaan pyhästi vielä joku päivä istuttaa kokonaisen metsän edes vähän hyvittämään kamalia tottumuksiani, tulee taas myös lenneltyä niin paljon että muutamat napajäätiköt sulaa pelkästä ajatuksesta. 

Huomenna tosiaan koittaa lähtö, ja tässä on tullut itkeskeltyä jo muutamaan otteeseen. On se hyvä että kaikki stressi ja suru sattuu samaan saumaan niin meneepi yksillä itkuilla moni elämänkriisi. Nyt voi vähän jo huoahtaa ja halia vielä viimeisen illan ja huomenna aamulla ottaa juna Southendin kentälle (jossa en ole vielä koskaan käynyt! kuinka jännittävää!). Keskiviikkona on jo luvassa retki Berniin, ja mikäli säääjumalat sallivat aion viettää viikonlopun rentoutuen uima-altaalla. En muista koska viimeksi olisin ollut näin stressaantunut joten vakaatasossa makuu ehkäpä hyvän kirjan äärellä kuulostaa suunnilleen parhaalta idealta ikinä. Mutta jotta nyt ehtisin myös vähän istuksia niin enpä höpöttele sen kummempia! Palataan alpeilta.


Niin ja nuo kuvat ovat St James's Parkista. Kiva kun kävit Hilma! :)