Viikonloppuseni

Hellurei.

Yritin sitten tehdä viikonloppu meikän matkassa-postausta, mutta muistin ottaa kuvia näköjään keskimäärin kaksi kertaa päivässä. No joo. Mutta se on ihan kauhean vaikea suoritus tälläiselle lahopäälle, kun ei sitä muutenkaan räpsi jokaisesta aamurituaalista tai lounasrasianpakkauksesta kuvia. 

Voinette kuitenkin ensimmäisestä kuvasta päätellä, että joku aamu heräsin. Kuinka tummilta hiukseni näyttävätkään! Sovitaan että tämä oli perjantaiaamu koska siitä oli tarkoitus aloittaa. Taisin olla pystyssä (tai vaakatasossa jos tarkkoja ollaan) about kasin kieppeillä. En ollut suunnitellut päiväksi mitään sen kummempaa; kuten olen aiemminkin maininnut niin perjantait ovat aina meikäläisellä vapaat. Katselin Frasieria aamupalan seurana ja selailin eBayta ja treeniblogeja. Laiskottelin. Puoli kymmenen maissa kuitenkin inspiroiduin lähtemään salille, ja jo kymmeneltä olin juoksumatolla. Aamut ovat kyllä saleiluun ihan omiaan, kun on tilaa. Paikalla on lähinnä eläkeläisiä ja minä. Vetäisin jalkatreenin ja kotona olin ennen puoltapäivää. Ovella oli vastassa kämppis, joka sanoi että tänään leivotaan. Siitäpä sitten lompakko matkaan ja bussipysäkille. Tässä meidän "kylässä" ei siis ole oikein mitään isoa ruokakauppaa, joten mikäli mielii hivenen edukkaampaa tarjontaa kuin juna-aseman kiskurihintaisen pikkuliikkeen valikoima, kannattaa ihan reilusti ottaa busa alle ja suunnistaa isompaan Sainsburyyn tahi Asdaan. Halusimme kokeilla kurpitspitsan valmistusta, mutta koska emme löytäneet kurpitsaa, oli parempi hylätä haaveet ja tehdä suklaakakkua sen sijaan. 

Takaisin oltiin puoli kahden maissa ja nopeasti kyhätyn lounaan jälkeen koitin keskittyä hetkeksi kouluhommiin. Se onnistui n. 10 minuuttia kerrallaan. Välissä aina sellainen 50 minuutin tauko. Olin ajatellut että viettäisin illan kotihiirenä, mutta yhtäkkisessä tylsyyspuuskassa oli pakko laittaa viestiä että lähtisikö joku ulkoilemaan. En saanut drinkkiseuraa mutta kutsun juusto&viini-iltaan, kelpaa sekin! Puoli seitsemältä suunnistin taasen linjuria kohden, joka olikin vaihteeksi aikamoinen petturi. Heitti kaikki matkustajat pihalle parin pysäkin jälkeen. Matkaa lähimmälle metrolle tästä meiltä ei ajallisesti ole kuin viitisentoista minuuttia, mutta kilometrejä kertyy aikamoisesti, ja reitti kulkee motarin kautta. Eli ei oikein käveltävissä oleva matka. Otin sitten toisen bussin, kävin kaupassa matkan varrella ja saavuin kohteeseen puoli tuntia myöhässä. Onneksi ei sentään ollut mikään paniikki, mutta kyllä muuten kyrsii kun tuommoista sattuu kouluaamuina. Maailma kuitenkin parantui siinä muutaman tunnin aikana, ja pienessä hiprakassa pääsin kotiin vähän puolen yön jälkeen.

Lauantaina heräilin muistaakseni puoli yhdeksän tienoilla vähän huonosti nukutun yön jälkeen. Aamupalaksi kuvissakin esiintyvä joka-aamuinen herkku, eli kaksi weetabixia, chia-siemeniä, mantelimaitoa, msm-jauhetta, banaania ja erittäin kuvauksellista maapähkinävoita. Nams! Pakollisen Frasierin jälkeen aloin fiksailemaan CV:täni kuntoon, jotta saisin lähetettyä sen kiirenvilkkaa eteenpäin tulostettavaksi (koska en tietenkään saanut aikaiseksi hoitaa asiaa aiemmin viikolla koulussa). Miksi, kysytte. Koska olin aikeissa mennä työnhakumessuille. Tiesin kyllä, että ne ovat suunnattu vähän nuoremmille, mutta elättelin silti toiveita että meitä jo teini-iän ohittaneitakin olisi ajateltu mutta ei. Turhaan oli CV:t mukana ja turha oli koko reissu. Ainut kiinnostava esittelijä lähinnä totesi että käy lukemassa meidän nettisivut, sieltä löytyy infoa. No kiva. En ollutkaan sitä jo tehnyt. Erittäin suuren pettymyksen jälkeen lounas-sushit naamaan ja keskustaan päin. Mentiin haahuilemaan Oxford Streetille ilman mitään sen kummempaa päämäärää tai suunnitelmaa, mikä oli oikein mukavaa. Siitäkin huolimatta että lauantai-iltapäiväinen Lontoon keskusta on lievästi sanottuna vilkas. Pällisteltiin jouluvaloja ja kierreltiin Selfridgesillä. Hyviä macaronseja. Käytiin kaffella ja vihdoin lyllerrettiin kotia ja valmista ruokapöytää kohti joskus kuuden jälkeen. Anoppi oli pyöräyttänyt makoisan lasagnen ja jälkiruuaksi tarjottiin allekirjoittaneen ehdotonta lempparia, sticky toffee puddingia. Katsottiin vähän Dexpeditionia ja jotain omituista elokuvaa, jonka aikana taisinkin nukahtaa.

Sunnuntaina herättiin kaatosateeseen, joten kiitollisena vastaanotin kyytitarjouksen tehdessäni lähtöä salia kohti. Kotona olin kahdelta, enkä sen jälkeen sitten talosta poistunutkaan. Pesin pyykkiä, kokkasin illallista ja kasvispihvejä pakkaseen, kirjoitin esseetä. Mietin että pitäisikö siivota huone mutta päädyin tulokseen että miksi ihmeessä. Sunnuntait on aina tylsiä. En ole fani. 

14/11

Puolet viime perjantain listasta suoritettu!

Sain siis aikaiseksi liittyä sinne salille, ja nyt tässä istuskellaankin lihakset niin muussina, että kyllä saa taas ihminen hämmästellä mitä kaikkea sitä itselleen tekee. Ja koska olen jälleen niin troo-sporttaaja, terveellinen eläjä, #fitness, googlailen mitä kaikkia kivoja superfoodeja voisin tilata. Onkohan maca ihan niin kauheeta kuin mitä internet sanoo? Msm-kapseleita vetelen jo, ja jos niistä selviää niin eikös sitten selviä ihan mistä vaan? Miksi en ole muuten ennen tajunnut Amazonin mahtavuutta proteiinijauheiden saralla. Paljon halvempaa kuin esim. Holland & Barrettissa (mikä nyt ei sinänsä tule yllätyksenä. siis että joku on halvempaa kuin H&B). Varmaan Jenkeistä tilattuna saisi vielä edukkaammin, mutta jotenkin pysyn mieluummin vaan Euroopan sisällä. 

Kaikki varmasti tajusivat tuosta kuvanlaadun riemuvoitosta että olin Helinä-keiju halloweenina. Näkyy siinä pala siipeä! Bileet olivat kovin onnistuneet, ja meikämamma jaksoi jorata jatkopaikassakin pikkutunneille asti. Seuraavana on vuorossa kiitospäivä-kekkerit, pakkohan se on kun saman katon alla asuu amerikkalainen. En ole kalkkunan suurin ystävä, mutta ainakin jälkiruokapiiraat kuulostavat maistamisen arvoisilta.

Voi olla että tämä tahti jää tälläiseksi vähän verkkaaksi taas. Koska elämä on aika kivaa ja hyvin pitkälti arkipäiväistä (ehkä tekisin taas päivä kanssani-merkinnän?). Ne kaksi kurssia mitä käyn koulussa istumassa ovat molemmat itse asiassa todella kiinnostavia eikä kumpaankaan ole pakollisia lukemisia. Varsinkin historian opettaja oikeasti opettaa eikä oleta että me tankataan 1000 sivua joka viikko ja sitten pidä kuulustelua. Jos maksan opiskelusta tuhansia puntia, niin mielestäni ansaitsen opetusta, en piiskausta- voisin mennä sinne kirjastoon lukemaan maksamatta pennin hyrrää. Olen myös nukkunnut todella makoisasti tällä viikolla, enkä enää nukahtele lattialle klo 22.00 (niinkuin vielä hetki sitten). Kovasti tuo liikunta vaan piristää! Ja/tai soijamaidon juonnin lopetus, joka jotenkin teki meikäläisestä oudon… Mene ja tiedä, mutta ilmeisesti soijalla on jokin yhteys hormoneihin (?). Pitäkää vaan hulluna, mutta nyt löytyy jääkaapista mantelimaitoa ja sen loppuessa aion kokeilla kauramaidon valmistusta. Ja jätän soijat muille.


ps. en ole vieläkään saanut korjattua wordiani, joka on ollut rikki tässä puolisen vuotta. ihmettä odotellessa aloitin essee-kirjoituksen blogipostauksen muodossa, joten jos tässä joku päivä pärähtää eetteriin postaus otsakkeella "was bolshevism a genuine mass movement?" niin se ompi vahinko. mutta koitan yrittää erottaa julkaise- ja tallenna-namiskat toisistaan. 

Täällä taas

No tervehdys.

On taas muutamalta taholta tullut noottia, että täällä on oltu hiljaa nyt riittävän kauan. Tuolla luonnoksissa olisi muutama kirjoitus, mutta ne ovat munineet siellä sen verran pitkään että eivät taida olla enää kovin ajankohtaisia… Syy miksi ne sinne ovat jämähtäneet julkaisua odottamaan on yksinkertainen: netittömyys. Yhteensä 64 pitkää päivää kului ilman wifiä. Ja bloggaaminen kun hivenen vaikeutuu ilman nettiyhteyttä. Mutta nyt on vihdoinkin meikäläisen talous takaisin maailmankirjoissa, joten katsellaan lähtisikö tämä tästä taas rullailemaan!

Tämän päivän agendalla on liittyä kuntosalille. Olen tätä jo muutaman viikon pohdiskellut, että A vai B, rahat vai polkupyörä (hahhah toivottavasti joku tunnistaa tämän varsin mainion populaarikulttuurisen viitteen). A on tässä melkeinpä samalla kadulla, sellainen vartin kävelymatka itään. Halpa. £18 kuussa opiskelijalta. Joka Lontoo-hinnoilla on lähes ilmainen. Erittäin loistavat aukioloajat. MUTTA. Se on vähän sellainen äijä-sali. En tutustumiskierroksen aikana nähnyt yhtäkään naistyöntekijää, ja äärimmilleen pumpattu PT joka innoissaan esitteli vapaapainoaluetta keskitti myyntipuheensa meikäläisen parempaa puoliskoa kohden, vaikka olin kyllä mielestäni tehnyt selväksi että minä tässä olen se potentiaalinen asiakas. En mitenkään pelkää miehiä, mutta tietänette millainen on sellainen äijä-sali ja minkälaista siellä olisi olla lähes ainoana naisena. En vaan osaa kuvitella meikäläistä kyykkäämässä 20 kilon tangolla, kun vieressä joku nostaa penkistä varmaan neljä kertaa oman elopainonsa. Joten päädyin nyt sitten vaihtoehtoon B. Samaa lafkaa kuin edellinen gymini joten esim. laitteet ovat tutut, ja hintaan kuuluu sekä uima-allas että muiden firman salien käytön joko Lontoossa tai ihan maanlaajuisesti (en juuri nyt satu muistamaan kummin). Hintaa pomppaa korkeammaksi, £30 kuussa, mutta on se sen arvoinen. Ja ei ole sopimusta! Joten voi irtisanoutua koska haluaa. Äijä-salilla olisi 8 kuukauden soppari. Matkaa tulee enemmän, mutta halutessaan sekin taittuu kävellen. Busalla pääsee about vartissa.

Toinen asia jonka ajattelin yrittää hoitaa tässä perjantai-vapaan aikana, on lämmöneristys. Talvi on saapunut tällekin saarelle, joka tarkoittaa viilentymistä myös sisälämpötiloissa. Nimimerkillä tälläkin hetkellä päällä neljä yläosaa, joista kaksi on huppareita. Britit eivät ole kuuluisia keskuslämmitetyistä asumuksistaan, ja standardi-ikkuna tuntuu olevan yksinkertainen, ei suomalaiselle tuttu kaksinkertainen (vai montako kerrosta niissä yleensä on? enemmän kuin yksi kuitenkin). Pattereita ei ihan hevillä isketä päälle jollei halua nähdä energialaskujensa kohoavan taivaisiin, joten on joko kärsittävä tai koitettava keksiä apukeinoja. Joku laittoi suomalaisten facebook-ryhmään linkin jonkinlaisesta kelmuvirityksestä, jota ajattelin testata. Hintaa taisi olla about £6 joten ei siitä korkealta tipu vaikka ei toimisikaan. Toistaalta, nyt kun sisäilma ei kovin korkealle kipua, elättelen toiveita että kotihiiremme Henry pysyttelisi poissa. En ole itse asiassa vielä Henryä edes tavannut, mutta kiljunnasta päätellen kaikki muut tässä talossa ovat päivää sanoneet. Epäilemättä veikeä veikko, mutta pysyisi kaukana meidän olohuoneesta.