Heissan.
Uskaltaako moikata taas näin pitkän ajan jälkeen? Tervehdys ja moro vaan nyt kuitenkin. Luonnoksista löytyisi itse asiassa muutamakin raapustus, mutta ne eivät ole enää niin ajankohtaisia, ja ihan hyvä että jäävätkin sinne julkaisemattomien osastolle; ovat aikamoista työttömän paatosta nääs. Mutta nyt on noustu suosta ja taas paistaa aurinko tähänkin risukasaan. Tätä nykyä tehdään hommia aika mielenkiintoisen firman palkkalistoilla, työssä johon en olisi ikimaailmassa kuvitellut päätyväni. Ja jossa tuskin koko loppuelämääni vietän mutta jossa voi hyvin vähän hengähtää ja pohtia tulevaisuutta ihan ajan kanssa. Koitan olla stressaamatta liian paljon sitä, että teen työtä, joka ei millään tavalla vastaa koulutustani. Johon ei kai edes tarvittaisi yliopistokoulutusta ylipäätään. Ei kai sillä niin merkitystä. So far so good, soppari kirjoitettu ja kyllä tässä olisi tarkoitus ainakin hetki olla.
Uuten työhön tottuminen on käynyt yllättävän kivuttomasti, vaikka päivät ovat pitkiä ja työ täysin vierasta. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni toimistossa. Kai sitä viimeinkin sitten ollaan aikuisia, enää ei saa opiskelija-alennuksiakaan ja verojakin pitäisi maksella. Miten ihmeessä muuten te muut aikuiset saatte hoidettua asioita? Jos arkipäivistä kuluu 12 tuntia töihin matkoineen, niin missä välissä soitatte kaasuyhtiöön, käytte pankissa, tai edes kuntosalilla? Onneksi mm. ruokaostokset voi tilata suoraan kotiovelle ja opiskelijakämppikset vahtaa kotona UPS-lähetin saapumista, mutta esimerkiksi sitä salilla käymistä ei voi muille delegoida. Kai tää nyt sitten on tätä autenttista lontoolaisen arkea. Töissä kuluu suurin osa hereilläoloajasta. Tai oikeastaan ajasta ylipäätään. Enkä edes ole mikään maailmanluokan kirurgi tai lakimies joka tekee oikeasti pitkää päivää. Kunhan tykkään valittaa.
Kuva on muuten Suomenlinnasta. Vein Reijon Suomeen pari viikkoa sitten, käytiin juhlimassa meikäläisen ikääntymistä (24!!!! hyi kauheee) ja vähän näyttäytymässä noin muutenkin. Mahtimatka vaikka lunta ei ollutkaan meikäläisen makuun tarpeeksi. Käytiin mm. metsässä, mammuttimarkkinoilla (mikä oli kuulemma mainitsemisen arvoista hahhah), saunassa sekä kahdessa eri irkkupubissa. Riihimäen yöhön ei kuitenkaan menty, siinä on sen verran eksoottinen kokemus että jääköön seuraavaan kertaan. Pakko kyllä mennä uudestaan kesällä, Suomen suvi on niin upea että se täytyisi jokaisen kokea ainakin kerran elämässään.
Ollaan menossa tänään iltapäiväteelle Savoyhin. Iik ja kääk, mitä kummaa sinne pitää pukea. Mekkoja löytyy kaapista kolmisenkymmentä, mutta ne ovat joko klubbailuun, arkeen tai kesään tarkoitettuja, ei viiden tähden teehetkeen. Ja vitsit kun täytyy käyttää vielä takkia, olisi niin paljon helpompi kun tarkenisi pelkässä bleiserissä ulkona. Sitä on niin inha tunkea pusakan alle. Pitäisi ostaa joku siisti kolttu jossa on pitkät hihat. Palkkapäivä, oi miksi olet niin kamalan kaukana!
