The "Almost Summer" party

Meillä oli perjantaina pienet firman järkkäämät karkelot. Olivat otsakkeen nimiset muuten, sillä aina on syytä juhlaan. Meikäpoika oli vapaalla mutta koska miksi maata kotona kun voi olla töissä, niin menin pariksi tunniksi ylitöihin ennen kuin pistettiin koneet kiinni viiden kieppeillä ja alettiin valmistautua mysteeri-iltaa varten. Emme siis ollenkaan tienneet minne olemme menossa tai ylipäätään tekemässä, mikäs sen kutkuttavempaa! Joukkomme johdettiin paikkaan nimeltä Two Waterhouse Square, joka ei ainakaan allekirjoittaneelle sano yhtään mitään, mutta johan oli komea pytinki ja vielä kohtalaisen keskeisellä paikalla- enkä silti voi väittää että koskaan olisin kyseistä tönöä nähnyt. Eihän se mitään, illalliset nassuun ja ohjelmana oli ilmeisesti 80-luvulla Briteissä suurta suosiota nauttinut Generation-televisio-visailu. Ei mikään maailman ihmeellisin kisa, mutta oikein viihdyttävä ja meidän tiimi nappasi kakkossijan, jee!

Jatkoille mentiin The Fence-nimiseen juomalaan, sijaitsee Farringdonin huudeilla. Oli oikein kiva paikka. Jatkojen jatko-lokaatiosta en osaa sanoa, kipitin kiltisti puolen yön junaan että jaksoi nousta aamulla taas töihin. Olin koko viikonlopun töissä ja ihan hämärä väsymys päällä koko ajan. Mistä lie tullut. Ihan normaalisti nukkunut ymsyms, mutta meni jotenkin aivan sumussa pari päivää. Ei varsinaisesti nukuttanut, väsytti vaan niin paljon että jopa pukeutuminen oli kuin mikäkin urheilusuoritus. Tänään on jo hiukan parempi, ajattelin kuitenkin tankata illallisella rautaa eli piffiä vaan naamariin, ehkä siitä olisi apua? Jotenkin vierastan kaikenmaailman vitamiinilisiä sun muita, lähinnä sen takia että poikeuksetta muistan sellaisia ottaa ehkä kaksi päivää ja siihen se jää, eli mieluiten nautin kaikki hivenaineet suoraan ruoasta. Täytyisi kai syödä enemmän lihaa tai tutustua paremmin siihen, että missä vegevaihtoehdoissa on parhaat rauta-arvot.

Rekisteröidyn juuri äänestämään tässä maassa, jännittävää! Ihan maailmanomistaja-fiilis kun pääsee vaikuttamaan kahden eri valtion asioihin. Nyt pitäisi vielä tutkia että ketä kummaa sitä äänestäisikään. Tiedän brittien politiikasta yhtä paljon kuin Tuvalun bruttokansantuotteesta. No on tässä onneksi vielä aikaa tehdä tutkimuksia! Aloitan tuosta Tuvalusta. 

FCD

Täällä oli kesä. Se kesti noin kaksi päivää. Onneksi niistä toinen osui näppärästi Ben et Jerrysin tiistaiselle Free Cone Daylle, eli ilmaisen jäätelön ilojuhlalle. Söin vain kaksi kun en kehdannut possuilla enempää, ensimmäistä jonotettiin reilu viisi minuuttia, toista sitten lähemmäs puoli tuntia. Mutta mitäpä sitä ei ihminen tekisi ilmaisen tavaran eteen. Allekirjoitin myös jonkun ilmastonmuutosvastaisuus-vetoomuksen ja äänestin vihreitä. Kyllä nyt on niin maailmanpelastaja olo että jo on blogisti polleeta poikaa. 

Aloin muuten vihdoinkin katsomaan uutta Au pair-kautta. Ihan meni kylmänväreet niistä "nanny cam"eista! Jeez. Ja hienoa jotenkin nähdä kuinka Mira on muuttunut viime kaudesta. Au paireilu on oikeasti tosi kasvattavaa aikaa. Suosittelen kaikille. Seurannassa on myös Fitnesspäiväkirjat ja Mallikoulu. Missä vaiheessa Suomi-telsu kävi kiinnostavaksi?? Pitääkö alkaa harkita paluuta kohta. Kun ei edes Hyviä ja huonoja uutisia näe enää ulkomailla.

Makuna kuvassa Phish Food. Kannattaa kokeilla. Varsinkin ne pikkuiset kala-kaverit oli aika nannoja. 

Etsivä ei löytänyt

Olen ollut tänään tahtomattani pääsiäismunajahdissa. Jotenkin vähän nukuin itse pääsiäisen ohi (kanske kun oli töissä koko pyhät) joten en oikein tajunnut niitä munia hankkia oikeaan aikaan. No tänään kun vapaapäivääni lusin niin tajusin että voisipa vihdoinkin kirmata kauppaan ja hankkia pari Creme eggiä (ne on niin hyviä!). Ajatus hyvä mutta toteutus mahdoton. Mihin ihmeeseen ne kaikki munat ovat kadonneet?? KAKSI päivää pääsiäisen jälkeen ovat kaikki haihtuneet kuin tuhka tuuleen. Ruokakauppaotokseni tosin kattoi tasan yhden Asdan ja yhden Sainsburyn, mutta kyllä noin laajan tutkimuksen perusteella voi tehdä kaikenkattavan johtopäätöksen että ei niitä ole missään. Okei okei, löysin pari Kinderiä, mutta kun niin halusin niitä Creme eggejä... Buu. Kovaa tämä elämä.

Munametsältä palattuani googlailin kahvikoneita. Sellaisen haluaisin. Josko vihdoinkin olisi riittävän kauan litkitty pikakahvia. Mutta millaisen masiinan mielinkään? Kun haluisin sekä ihan vaan suodatinsumppiä tehtailevan koneen, mutta saisi se tehdä myös espresso-pohjaisia juomia. Eli haaveilen mahdottomasta. Tilaa meidän mini-keittiössä on hädin tuskin yhdelle lisälaitteelle, joten en missään nimessä voi kahta eri valmistinta hankkia. Suodatinkahvi olisi sinänsä kivoin vaihtoehto, mutta tuntuu niin hölmöltä keitellä sillä vaan yhden hengen kaffet (kun olen ainut kofeiininarkkis tässä huushollissa) ja kapselikoneella saisi niin paljon kaikkea erilaista myös. Jos jollain on antaa mielipide mihinkään suuntaan niin kommentikenttä on vapaa. Sitä muuten kanssa pohdin että jos budjetti menee huntin kieppeillä niin saako sillä hyvän koneen? Kun ihan normaalin kahvinkeittimen saisi tohon hintaan kevyesti, jäisi rahaa varmaan about puolen vuoden kahveihinkin. 

Tähän loppuun vielä vinkki vitonen vaaleja ajatellen, mikäli oma ehdokas vielä uupuu tai vaikka olisit sellaisen jo valinnutkin niin harkitsepa uudestaan, sillä Uudenmaan piirissä ainoa oikea vaihtoehto on numero 109, Joel Linnainmäki! Joelista tulee vielä jonain päivänä vähintään presidentti se on varma ja sitten on kuulkaa hyvä maailma meillä kaikilla edessä. Eli nyt kipin kapin kaikki harjoittelemaan miten se 109 raapustetaankaan!

Let's ramble

Pitkäperjantai kului Kentissä. Päräytettiin Lullingstoneen (miten ihana nimi!) viiden kaaran laivueella tarkoituksena vähän samoilla ympäriinsä. Kuinka kätevää muuten onkaan tuntea aitoja paikallisia jotka ei ole ihan keskustasta kotoisin, niillä on kaikilla autot! Mukavempi tonne pöndelle on kulkea Mini Cooperin kyydissä kun julkisilla. Olipas ihana päästä päiväksi pois kaupungista. Vaikka vaihteeksi ruoanmetsästyksen tuoksinnassa muisti että miksi Lontoo on pop. Muistaneeko kukaan mutta käväisin Cambridgessä reilu vuosi sitten. Siellä koitettiin ateroida joskus neljän maissa iltapäivästä, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty- kaikki kyökit tuntuivat olevan kiinni. Niin oli muuten Lullingstonessakin, shokeeraavaa, eikö. Nälkä oli monen tunnin käyskentelyn jälkeen aivan karmaiseva, mutta minkäs teet. Joskohan sitä vihdoinkin oppisi. Hauskaa oli silti ja seuraava maaseutuvaellus on jo suunnitteilla! Ehkä johonkin vähän kauemmas, se jää nähtäväksi. Eikö ole muuten söpö aasi?

ps miksi tämän hetken soitetuin bändi meikäläisen Spotifyssä on Take That??? np- Greatest Day. 

T party

Käväistiin tosiaan iltapäiväteellä Savoyssa, joka on yksi Lontoon fiineimpiä hotlia. Puitteet oli komiat (ja niin oli seurakin, hehheh) mikä nyt toki ei sinänsä tule yllätyksenä. Tarjolla oli pikku-voikkareita, skonsseja lisähärpäkkeineen, kaikenmaailman minileivoksia sekä kuivakakkua, joka oli kuorrutettu suklaalla. Niin ja teetä tietty. Huhhuijaa minkämoinen foodbaby olikaan tuommoisen kattauksen jälkeen :D Hävetti vähän tosin että en tainnut syödä yhtäkään minileivosta kokonaan, ne oli jotenkin ihan _älyttömän_ makeita. Siis ihan kuin ne olisi tehty tarkoituksella niin makeiksi että pystyy syömään yhteensä ehkä yhden. Meikäläinenhän tunnetusti imuroi esim. seitsemän palaa kääretorttua kertaheitolla (testattu on, oli vielä kermavaahtopäällysteet ja muut krumeluurit) mutta Savoyn sokeripommien edessä nöyrtyy suurinkin kuningas. Oli ne sentään edes hyviä. Valitettavasti sotasuunnitelmani tärkein elementti eli voileipäset vietiin pois siinä vaiheessa kun leivokset iskettiin pöytään. Muuten olisi kevyesti voinut edetä leivos-voikkari-leivos-voikkari-linjalla, mutta ei niin ei. Summa summarum, menisin ehdottomasti uudestaan, mutta en ihan noin paljon jaksaisi maksaa (toim. huom. tämä toki oli synttärilahja eli elämys ei meikäläiselle mitään kustantanut, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan) ja veisin mukanani omat tupperwaret että saa leivosjämät mukaan.

Täysin asiaan liittymättä pieni pohdinta: mikä siinä on että kaikki joko lahoaa, loppuu tai käy muuten vaan maksettavaksi tasan yhtäaikaa. Laskut jotka tulevat kerran elämässä tai ainakin edes puolen vuoden välein päättävät että on se mukavempi mennä siitä postiluukusta läpi yhtä matkaa kuin yksitellen, shampoo, hammastahna ja muut tarpeistot hupenevat kuin yhteisestä käskystä, ja seitsemän vuotta palvellut iPhonen laturi laulaa joutsenlaulunsa juuri tänään, ei vasta päivä seuraavan palkanmaksun jälkeen. Joopa joo, vedellään sitten vissiin puuroa loppukuu. Pitkällehän tätä kuuta jo päästiinkin.