How was your day?

Koska kaikki "päivä kanssani"-tyyppiset jutut on kivoja, ja koska en silloin viime viikolla päässyt aamua pidemmälle, niin tässäpä tulee meikäpojan ystävänpäivä- metroasemin.

1. Warren Street, 10.00AM

Kotimetro. Muutaman minuutin aikataulusta myöhässä pyyhällän samalla vaimokkeeni kanssa puhelimessa turisten kohti metroa, suuntana koulu. On se jännä että vaikka koulu alkaa klo 11, on silti mahdotonta lähteä ajoissa. Okei okei, olin ehkä viisi minuuttia myöhässä tavoitelähtöajasta, mutta olisi sitä voinut olla ajassakin. Oli vaan pakko katsoa Iholla aamulla.

2. Cyprus, 14.10PM

Koulu. Torstaisin on yksi luento+seminaari, yhteensä kolmen tunnin setti. Ja silti tuntuu, että mitään ei saatu aikaiseksi. Mitä ihmettä niillä peruskoulun 45 minuuttia kestävillä tunneilla tehtiin? Eihän siinä ajassa hyvä kun kirjan avaa. Luennon jälkeen pikalounas, munaruoholeipä (nams nams) niinkuin aina.

3. Bethnal Green, 14.45PM

Ja töihin. Metsästin kaitsettavani Victoria Parkista, ja suuntasimme kotiin (well, heidän). Kolme ja puolituntinen työpäivä menee nopsasti, eilen olin sentäs 9,5 tuntia. Kylvetään, leikitään, syödään. Katsotaan niitä samoja Peppa Pig-jaksoja jo ainakin viidettä kertaa. Mietin, että tulenkohan ikinä oppimaan Postimies Paten tunnarin englanniksi, kun suomenkieliset sanat ovat niin syvälle juurtuneet. Postman Pat muuten soi päässä keskimäärin pari kertaa päivässä. Jauu.

4. Whitechapel, 19.00PM

Tapas-pöytävaraus on vasta klo 20.30, joten matka käy kohti kirjastoa. Aivan sairaasti luettavaa, tai ainakin siltä tuntuu; en osaa verrata muihin aloihin, mutta me luetaan n.200 sivua viikossa ja siihen päälle kaikki esitelmät/tiivistelmät/esseet niin kyllä se aika paljolta tuntuu. 

5. Canary Wharf, 20.30PM

Yllättäen olin ensimmäinen tapaamispaikalla. Olin oksentaa ällötyksestä kaikkien niiden pariskuntien keskellä. Hihittelin itsekseni kukkakaupan edessä olevalle jonolle. Ystävänpäiväillallinen ystävien kanssa, mikäs sen parempaa. Tapakset maistuivat ja sangria virtasi, mutta näinkö ihan tosiaan hiiren juoksemassa raflan lattialla?

6. Warren Street, 23.40PM

Ja ympyrä sulkeutuu. Niinkuin silmätkin iiiiihan just.

xxx



ps. jos ketään sattuu kiinnostamaan, niin löydyn instagramista nimellä ainomya. mut tuskin kiinnostaa.

Give me a note and I'll give you a song

Mitä musiikkisoittimeni tällä hetkellä ahkeraan pyörittää:






Viimeisen bongasin Iholla-ohjelmasta. Helmi, pitäisi arvostaa enemmän "oikeaa" musiikkia.



xx

What it rains in London?

Harmaa päivä niin harmaita kuvia. Ihan vink vink, ei kannata mennä Chinatowniin lounasaattein kiinalaisena uutena vuotena. Et ole yksin. Tai edes kaksin. Päädyttiin sitten johonkin libanolilaiseen (?) joka oli ihan jees mutta palvelu hitainta evah. Istuin aamulla Starbuckissa PC:ni kera ja pelkäsin jo että lennän pihalle sieltä Applejen luvatusta maasta. No hehe ei sentäs, mutta olin oikeasti koko mestan ainut lajini edustaja omenameren keskellä. Sain kuitenkin aika tehokkaasti luettua, mm. kaikki ihmisoikeus-artiklat (ee suomenkielinen termi hukassa, the convention kyseessä kuitenkin jos jotain sen tarkemmin kiinnostaa). Kyllä mulla on ihan mielenkiintoisia kursseja nyt. Ei enää niitä paviaaneja tai evoluutioteoriaa.



xxx

Insomnia

Vitsit nää instagram-kuvat on niin ihquii :P Kuten jo aiemminkin ihmettelin, MIKSI herään aina niin pirun aikaisin?!? Ei ollut kello edes kahdeksaa taaskaan kun ponkaisin pystyyn vaikka olen näköjään vielä 2.39 lähettänyt tekstarin. Ehkä pitäisi vaan mennä uudestaan nukkumaan? Kun sitten illalla väsyttää taas. Ja taisi olla suunnitelmissa mennä taas ulos... En muista olenko maininnut, mutta käyn ulkona sellaisten promoottoreiden kanssa. Suomen klubiskenelle (mikä sana) kohtalaisen kaukainen käsite. Promoottorilla on joka ilta yksi klubi, jonne hänen vieraansa pääsevät ilmaiseksi sisään ja saavat ilmaiset juomat. Ei paha eikö? Mutta ne klubit. Ne ovat siis sellaisia, joihin pääsee vaan nimi listalla-tyyppisesti, ja voitte vaan kuvitella minkälaista porukkaa sellaisissa käy. Tämähän tarkoittaa sitä, että mekko päälle ja jalkaan korkeimmat korot millä pääsee etenemään. Omani taitavat olla 13 cm. Jos olet alipukeutunut/nassu ei kelpaa et joko pääse sisään tai joudut maksamaan normaalin pääsymaksun, joka on erittäin anti-opiskelijabudjettiystävällinen 20 puntaa. Eli kyllä se naama kannattaa kammata ja laittaa ne korot jalkaan. 

Aluksi tämä kaikki oli jotain niin hienoa ja suurta, mutta nyt ei enää jaksaisi. Vaikka olen kiertänyt sanoisinko suurimman osan Lontoon tämänkaltaisista klubeista, niin ne ovat _kaikki_ihan_samanlaisia_. Ja voin ihan suoraan myöntää, että on se noussut vähän päähän kun tietää että kelpaa kaikkiin noihin paikkoihin. Itsetuntobuustia joo mutta ei sellaista hyvänlaatuista. Aina hävettää kun joku kysyy vinkkejä missä kannattaa käydä. En minä tiedä :D Ei me käydä missään muualla! Joka kerta illan päätteeksi sanotaan että joo ei enää, nyt aletaan käydä muissa paikoissa, mutta kappas mistähän löydetään itsemme seuraavana viikonloppuna. Mutta kuka hullu vastustaa ilmaista shamppanjaa? Parhaimmillaan olen käyttänyt 0 puntaa illan aikana, yleensä vain narikan verran. Ai niin muuten, jostain syystä suurin osa näistä promoottoreista tuntuu olevan portugalilaisia. Joita norjalaiset ystäväni jumaloivat. 1+2=draamaa. 

Ollaan onnellisia, että Suomi on niin ihanan tasa-arvoinen että kaikki pääsevät sisään ja kaikki maksavat  saman verran ulkonäöstä huolimatta.

Jaahas mitähän sitä tänään tekisi. Menisikö kirjastoon vai Starbucksiin lukemaan. Ehkä buckiin, sitä kahvia tulee tarvitsemaan joka tapauksessa jossain vaiheessa. 

xxx

Aamu kanssani

Ajattelin tehdä sellaisen päivä kanssani-kirjoituksen, mutta tämä kutistuikin aamuun. No voin paljastaa, että lounaan jälkeen kävin vähän shoppailemassa (ostin sukkia koska en jaksa pestä pyykkiä...) ja parin tunnin päästä pitäisi olla lähtövalmiudessa iltahyppyytä varten.

Asun n. tunnin tubeilun päässä koululta, joten aina ei jaksaisi ihan vaan kirjastossa istumista varten sinne raahautua. Tänään päädyinkin Stratfordin sijaan British Libraryyn kun se tuossa mukavasti lähellä on. En vaan voi tarpeeksi fiilistellä näitä huudejani, ei oikein tän huipummalla paikalla pääse opiskelijabudjetilla asumaan. 

Mää oon vähän hukassa tän blogin kanssa kun en tiedä, mitä tältä haluaisin. Tai paremminkin mitä se haluaa multa. Ihan kun minä ja tää elämä yleensä.


xxx

Eikö täällä saa edes syödä rauhassa

Sebastien älä ota kuvaa mä syön.

Sanoinko mä sen suomeksi vai miksi et ymmärrä?

Ai sieltä hyökkääkin ufoja paras suojautua.

Puhelin tänne, Sebastien. Nyt.

xxx

One soul for sale

Kyllä. Myin sieluni. Jokin naksahti päässä ja parin klikkauksen jälkeen aiphone oli matkalla luokseni. Minä, vannoutunut Nokia-asiakas (joka vihaa sanaa "nokialainen" sen tarkoittaessa kyseisen yrityksen tuotteita, en kuitenkaan tuon Tampereen naapurikunnan asukkaita) olen siirtynyt Omenaan. Ja miksi? nokun kaikilla muillakin on. Lauantaina makasin iltaa kaverin sohvalla kohtalaisissa kuumehöyryissä, ja aika yksin sain siinä nelikossa olla kun olin ainut jolla ei ollut älyttömyyspuhelinta kädenjatkeena. On toki eri asia haluanko itse olla samanlainen antisosiaaliset kaverini, mutta eipähän tarvitse enää koskaan olla yksin kun on tuo muutamalla huntilla ylihinnoiteltu kapistus matkassa!

Mutta on tämä jollain tapaa myös järkevä ostos. Nyt saan vihdoin whatsappin, snapchatin ja sen penteleen instagramin, jossa tuo otos aamuisesta Camdenista on taiteiltu. Eli pääsen helpommin ja mikä tärkeintä halvemmin pitämään yhteyttä kavereihin kotona. Ainakin luulisin, tässä masiinassa on vielä paljon opeteltavaa... Niin ja luulisin, että tulee otettua kuvia enemmän kun ei erikseen tarvitse raahata kameraa mukana.

Kerronpa saman tien kuulumisiakin kun tänne asti pääsin. Koulu alkoi eilen, ja huhhuh kiireinen kevät tulossa. Ainakin kaksi 4000 sanan projektia edessä ja muutama presentaatio, katsotaan vielä mitä huominen moduuli tuo tullessaan. Ainut kaverini päätti heittäytyä osa-aikaiseksi ja senkin tekee eri vuosikurssin kanssa, joten olen aikalailla yksin. No, nyt on sentään se puhelin ;) Launtaisia kuumehöyryjä edelsi pyörtymisen yritys tubessa; silmät sumeina ja oksu kurkussa horjuin tubesta aseman penkille istumaan. Diagnosoimme, että syynä oli luultavasti edellispäivän napakka isku päähän. Kuinka ironista, että minä, lapsenlikka, vien kakarani sisäleikkipuistoon kiipeilemään, mutta kaksivuotiaani poistuu paikalta vahingoittumatta minun lyödessäni pääni niin kovaa että tulee tippa linssiin? Vaarallisia tuommoiset paikat sanon minä. 

xx