Bring out your guns

Mä lupaan että tää on viimonen paikka ja kerta kun käytän tätä kuvaa! Sorgen kaikki miljoonat jotka mua useammalla eri kanavalla joutuu kestämään.

No tollasiin me päädyttiin. Ehtaa saksalaista tuotantoa, ihan melkein tunnen toisen maailmansodan aikaiset hikipisarat jonkun Jürgenin (jahka saan ikinä uuden koneeni voin tuonkin nimen kirjoittaa ilman erikoisnäppäimistöä- sekin on nääs saksalaista mallia) jäljiltä. Kun viimeinenkin toveri saapui matalaan majaamme (terveisiä Skotlannin vahvistuksellemme, on ne Aberdeenin ruuhkat aika petollisia!), otettiin muutaman shotin jälkeen suunnaksi Shoreditch. Tuli sitten kierrettyä lyhyellä matikalla tavattuna jokainen niiltä nurkilta löytynyt juottola, eikä valitettavasti vain kaukaa. Noo, ilmainen taksikyyti kotiin lämmitti kovasti varsinkin tuota ehkä hiukan turhan paljasta keskivartaloa mutta myös lompakkoa sekä mieltä. 

Sunnuntaina kävin kenttätutkimuksen merkeissä kirkossa ja sehän auttoi; parit rukoukset siellä heitin internet-jumalille, ja ne kuultiin! Maanantaina, vain kuukausi tähän kämppään asettumisen jälkeen olimme netissä kuin Jenni Vartiainen konsanaan. Mitähän muuta voisi käydä suuremmilta tahoilta ruinaamassa...

Nyt harkitsen vakavasti pientä huoneen siivousta ja sen jälkeen vaatekasan alta löytyneeseen sänkyyn kaatumista. Mutta koska olen tässä netittömyyden keskellä oppinut verrattain tehokkaaksi taidan siirtyä suoraan kohtaan b koska no siivoaminenhan on ajanhaaskausta ja tehokkaat ihmiset eivät haaskaa aikaa. Logic, where?

ps kuvissa esiintyvät aseet ovat aitoja. lapset, älkää ottako mallia.

xxx

And how was your day?

Koska olen mestaritason kouluhommien pakoilija, käytän harvinaisen internet-aikani dissertaatio-pohjatutkimuksen tekemisen sijaan tähän. Heräsin tässä yksi aamu (tiistai, to be precise) ja mieleeni putkahti että tänään teen päivä kanssani-postauksen. Pahoitteluni mikäli joku näitä varsin geneerisiä tuotoksia inhoaa, mutta elämä on ja sitä rataa. Sen pidemmittä löpinöittä, yksi tähän pieneen elämään kuuluvista sadoista tiistaista, almanakassa päiväyksen 29.10.2013 kohdalla lepäävä:

1. Vekkari päräyttää päälle klo. 7.47. Sammutan sen parin lyönnin jälkeen kuten tavallisesti ja pinkaisen keittiöön; olen verrattain hyvä herääjä vaikka muuten en varsinaisesti aamuihminen olekaan- pystyn aika kivuttomasti nousemaan myös tuohon lempeään 3.58 herätykseen, mutta kanssani ei kannata yrittää kommunikoida ihan hetkeen. Antakaa meikäpojan syödä ensin ja hetki koota itseni, kyllä tästä mörököllistä aina jossain vaiheessa muotoutuu ihmistä muistuttava olento.

2. Ei näytä huonolta ollenkaan! Mutta taitaa se sateenvarjo päätyä sinne laukunpohjalle pyörimään joka tapauksessa, tämän maan sää kun tunnetusti on lähes yhtä luotettava kuin lupaukseni mennä salille "huomenna".

3. Aamupalaksi vähän puuroa luumulla ja hunaja-vadelma-jugurtilla, kyytipoikana rehellinen maitokahvi.

4. Lämpötilan tsekkaus, mitähän sitä pukisi päälleen...

5. Ja kauheella kiirellä kohti metroa. Korvissa pauhaa yksi viimeisimmistä latauksista (mutta ei suinkaan mikään tuorein julkaisu, olen aika monessa populaarikulttuurin ilmiössä enemmän tai vähemmän myöhäisherännäinen. osittain siksi että ei kiinnosta, osittain siksi että en vaan löydä mitään uutuuksia silloin kuin ne oikeasti ovat uusia) ja puhelimessa odottaa näköjään snapchat avaajaansa.

6. Tältä näyttää reitti asemalle kun tulee kaupan kautta, nopeasti pysähdyin matkanvarrella ostamassa nitojan. Vihaan meidän uutta kirjastoa kun siellä ei voi nitoa!! Vanhoissa tulostimissa oli sisäänrakennettu nitoja, uusissa ei. Joten koulu on turvautunut ihan vaan tavallisiin nitojiin joita siinä pisteellä on ehkä kolme jos on, ja niiden tulisi palvella TUHANSIA kirjaston käyttäjiä (jonkin laskelman mukaan meillä on 28 000 opiskelijaa. Riihimäen verran. Ja kaksi kirjastoa. You do the math, nitojaomistajuus on pakkoratkaisu).

7. Päivän Fingerporille repeilyä metrossa. Joihinkin meihin tälläinen kiero huumori vaan uppoaa :D

8. Luentohuone. Toiset käy saleissa, me huoneissa. Meitä antropologi-lapsia on alle kolmekymmentä, joten ne muutaman sadan luentosalit jää toisille aineille. Päivän moduulina on "Anthropological Theory", aiheena tänään "The Manchester School and other critiques of functionalism". Jipii.

9. Murua rinnan alle. Olen alkanut laittaa itselleni kunnon perheenäidin tavoin eväslaatikon koulupäivinä mukaan. Sisältönä tällä kertaa kurkku-juustoleipää, päärynä ja kuivattuja hedelmiä/pähkinöitä. Ihan niin britiksi en ole vielä kerennyt että vetäisin majoneesileipäni kanssa sokerikokiksen ja sipsipussin. Eikä ole mikään kiirekään tähän vaiheeseen.

10. Kirjasto. Vähän tiivistelmän puuhastelua perjantain luentoa varten. Eihän siitä mitään tule, kova on kyllä yritys. Symbolismi, ihan mielenkiintoinen aihe mutta pirun puuduttava teksti.

11. Dlr-junassa matkalla kohti kylmää pohjolaa (no, luodetta jos tarkkoja ollaan, eikä siellä varsinaisesti kylmäkään ole, mutta kyllä jossain päin on joku joka voi näin sanoa!) eli Camdenia, jossa Halloween-partner-in-crimeni aka Hanna (sorz, oisko sua pitänyt kutsua H:ksi?) jo odottelee. Lähes tunnin ja neljä (4) junaa myöhemmin saavun kohteeseen.

12. Toinen tämänhetkisistä suosikeista, Kanyen Bound 2. Se on vaan niin jännä biisi!

13. Naamiaisasukauppa. On aika valmistautua vuoden ainoaan päivään, jolloin on sosiaalisesti hyväksyttävää kulkea ympäriinsä pukeutuneena a)zombieksi b) kevytmieliseksi naispuoleiseksi henkilöksi (eli huoraksi. anteeksi nuorimmat lukijani). Voitte vaan arvailla kumpaa suuntausta ajattelemme noudattaa. Valitettavasti emme kuitenkaan löydä etsimäämme, jalkaudumme siis Camdenin marketteja tutkimaan.

14. Eikä marketit tuota pettymystä, napataan mukaamme sellaiset asut että Hitlerkin kalpenisi.

15. Kotona, vähän lisää kouluhommia ja iltaruokaa.

16. FaceTime-ahdistusta, TARVITSEMME TOIMIVAN NETTIYHTEYDEN. Niin ja miksi tässä on kuva 13. uudestaan? Koska typerä puhelimeni ei suostunut yhteistyöhön kompuutterini kanssa, ja olen vaan niin darrassa että en jaksa alkaa taistelemaan minkään tietoteknisen asian kanssa. Olkoot näin aivan sama. Ei se kuva onneksi ollut mitenkään ihmeellinen.

17. Lähtövalmiina salille, mutta niinhän se on että naisia eli tässä tapauksessa Marikaa saa aina odottaa, no kuvaanpa sitten jalkojani.

18. Minä ja hassu yläosayhdistelmäni salilla, jonne vihdoin selviämme pienen Westfield-pysähdyksen kautta.

Saleilun jälkeen Coco Popseja iltapalaksi ja lamppu sammuu puolenyön tietämillä. Että sellainen tiistai. 

xxx

I has no connection

Jou.

Oon jo useammalle eri taholle (niin siis kahdelle, näppärähkö yritys kuulostaa kauheen tärkeeltä) luvannut taas kirjoitella jahka taloutemme yhdistyy jälleen loppuun universumiin ja nettiyhteydenasentaja saapuu. Kirjoitan tätä tosi cheekysti jo kaksi päivää (toi kuuluu lukea Pyrstötähti-tyyliin!) etuajassa, mutta koska tunnen itseni kuin lähikaupan suklaavalikoiman voin aika rauhassa tätä nyt jo skriivailla ja silti olettaa valmiin tuotteen putkahtavan ilmoille vasta ylihuomenna.

Netittömyys on ollut yllättävän vähätuskaista! Lauantaina tultiin ihan vaan rehellisesti lanittaan tähän meidän naapurissa sijaitsevaan 24/7-kirjastoon, ja kerrankin annoin itselleni oikein luvan olla edes ajattelematta niitä 200 000:tta jonossa olevaa kouluhommaa, mutta noin varttitunnin kuluttua tuli sellainen "what is this internet thing?"-fiilis. Facebook tsekattu, pari blogia, feissarimokat. Mutta mitä muuta täällä kuuluikaan tehdä? (toim. huom. ei muuten silti käynyt edes mielessä että kirjoittaisinpa tänne...)

...

Ja näin saapui keskiviikko mutta kas vain ei nettiyhteys. Olihan se aika optimisesti ajateltu. Edelliset asukkaat ovat ystävällisesti jättäneet laskunsa maksamatta, johon Sky reagoi pistämällä linjat jäihin myös meidän riemuksi. No tätä nyt sitten selvitellään, uusi yritys maanantaina. En varsinaisesti henkeäni pidättele sitäkään varten tosin. Tällästä täällä suuressa maailmassa on, taas sai uuden tarinan valitettavaksi ja pohdittavaksi että ei Suomessa näin kävisi. Ja sitten voi muistuttaa itseään kuinka ihan vapaaehtoisesti tänne tuli. Äh, siis ei sillä että tämä nettivastoinkäyminen nyt olisi mikään maailmanloppu nej nej, men kyllä se hermoja kiristää. 

Sattuneesta syystä jatkan tätä näppäilyäni kirjastossa, ja luonnollisesti unohdin iiphone-piuhan kotio joten ette saa nyt yhden yhtä kuvaa hähää. Mutta seuraava tuotos on sitten kahta kuvakkaampi!

xxx

Hut hut

Holakola.

Huhhuijakkaa. Sinne meni taas kotivisiitti melkein ennen kuin ehti edes alkaakaan, vaikka aina meinaa vähän seinät kaatua päälle riippumatta siitä kauanko siellä on. Lontoilua on nyt takana puolisen viikkoa, ja tänään muutin kavereiden nurkista väliaikaiskämppään ja oon niin fiiliksissä tästä! :D Löysin tän airbnb:n kautta (googlaa josset tiedä niinkuin ei melkein kukaan tunnu tekevän, c'mon olenko minä ainut tässä maailmassa joka katsoo conania ja muistaa sieltä sen jakson/jaksot kun ne kauppasivat studiotaan airbnbssä? ai olen?) eli asun ihan jonkun kämpillä vaan, mutta uskokaa tai älkää, mulla on oma puutarhamaja. Tää mun hut vie ihan takaisin partiolaisaikoihin, en oikein tiedä että miksi mutta vie kuitenkin. Niinhän se on että kerran partiolainen aina partiolainen, ja jos sen ylösnousemukseen tulee tilaisuus se myös tapahtuu. Harmittaa ihan kun ei ole trangiaa mukana ja jotenkin mietin jo että hampaatkin pestään varmaan tossa ulkona. Jos sit ei kuitenkaan, ei tarvitse välttämättä kaikkien suomalaisten mainetta pilata tässä.

Koulu, no se on paikallaan, mitäpäs muuta siitä sanoisi. Yhden moduulin nimi "Anthropological Theory", se on lähes yhtä hiuksianostattavan jännittävä kuin nimestä voisi päätellä. Tänäisin oleva on taasen hitusen mielenkiintoisempi, aiheena on ihmisyyden määrittäminen (?), mutta en siitä luennoitsijasta niin välitä. Mutta valitettavasti hänen kanssaan on tultava yhteistyökykyiseksi, luultavasti nimittäin työstämme kandia sitten yhdessä...Huomenna on vuorossa "Origins of Culture", ihan vaan pelkän proffan perusteella voin veikata että päästään taas ties minkä paviaaninen pariin wuhuu. Saisi alkaa jo kolmosvuosi kun siellä muistaakseni viisi kuudesta moduulista oli sellaisia mitä oikeasti jopa odotan.

Viikon päästä pikavisiitille kotiin, ei missään iloisissa tunnelmissa tosin. Kerrankin tuli muuten sellainen olo että ei vaan jaksaisi lentää. Yleensä sitä edes vähän odottaa kun kyllä siinä vieläkin on jotain vähän jännää, mutta nyt vaan toivoo että teleporttauksen markkinoille tuomista voitaisiin hivenen nopeuttaa.

Sorz kun ei oo kuvia, teki vaan mieli kirjoittaa. Ehkä ensi kerralla...

xxx

Lyhyestä virsi kaunis

Olen...


- Suomessa

- liian laiska kirjoittaakseni pitkiä virkkeitä

- käynyt Turussa
- pomppinut trampoliinilla ja nauttinut pelottavan kesäisistä säistä (joku unohti vissiin kertoa almanakalle että on syyskuu?)

- kuumeisesti pohtinut ohjelmaa ensi kevääksi

- napannut upealta vaikuttavan kämpän Lontoosta! 

- neulonut pipon 

- anti-siivonnut

- tehnyt töitä

- ja löllöillyt kotona

- kuullut mahtavan vitsin by Petra 6v.: "mikä on vihreä, istuu pöntöllä ja hytkyttelee? -kurkku kakalla"
- leiponut sticky toffee puddingia heikolla menestyksellä

xxx

Torsdag, tuo ilon päivä

Kolme asiaa, jotka riemastuttivat tänään:

1. Köpöhiukseni ovat vihdoin niin pitkät, että ne yltävät oikeastaan kokonaan ponnarille! Hiuksenihan ovat olleet aivan järkyttävässä kunnossa jo yli vuoden päivät, kun ilmeisesti kotivärjäyksellä ne onnistuin polttamaan joskus viime keväänä/kesällä. Yksi kaunis päivä vain huomasin että onpas nää omituisen tuntuiset, sellaiset ihan pehmeän löysät märkinä ja kuivina kuin kuihtuvaa olkea. Niitä on sen jälkeen leikattu aika raa'alla kädellä, ja malli on pitkään ollut "ylikasvanut otsatukka joka menee ympäri päätä". Mutta nyt vihdoin ne ihan etummaisetkin pysyvät ponnarilla, jesjesjes! Oivaltaako joku muuten mistä olen sanan "köpö" napannut? Ja ylipäätään mitä sillä tarkalleen tarkoitan :D

2. Olen syönyt niin paljon. Niin paljon. Töissä kun tekee aamuvuoron, niin ruokaa sataa joka tuutista: ensin siinä kuuden maissa vedetään jotain pientä, eli paahtoleipää, leivonnaisia tai meikän tapauksessa mandariiniä. Ysin-kympin välillä on tauko jonka aikana saa täyden aamupalan; jossei salin puolelta löydä tarpeeksi murua rinnan alle niin sana kokille ja hän tekee mitä pyydät. Puolen päivän kieppeillä on lounas, joko kanttiinissa (tänään paistettuja perunoita tai herkkis-carbonaraa, lohta sitruunakastikkeella ja vihanneksia+salaattia) tai buffet-pöydästä samaa kamaa kun asiakkaatkin. Sitten vielä about yhden maissa voipi heittää huiviin jälkkäriä, myöskin sieltä buffetista (tänään meni juustokakkua ja pala brownieta). Tämän lisäksi keittiössä on jatkuva kahvi- ja teetarjoilu. En käsitä miten ne kaikki ei ole viissataakiloisia :D Tosin pääkokki ei kauas jää... Onneksi pääsen tuolta houkutusten kehdosta ihan kohta pois!

3. Päivän ehdoton huippuhetki oli se, kun aamupalavastaava kysäisi jälleen, että olenko menossa jouluksi kotiin ja tulenko taas ensi kesänä yms. Vastasin, että voi kun en tiedä, mutta harkitsen asiaa! Les totesi että harmi kun menen, olen "such a brilliant worker". Menin sanattomaksi. Lesiä on vaikea kuvailla todenmukaisesti, mutta kerrotakoon, että siinä on tiukka täti. Semmonen heittämällä ainakin seitsemänkymppinen, pieni mutta sitäkin pelottavampi mummonen. Tämmöinen kommentti on siis lähes samaa tasoa kuin itse jumala olisi tuolta laskeutunut ja heittäytynyt eteeni ylistysvirsiä laulaen. No joo okei saatoin pikkuisen liioitella, mutta joka tapauksessa did not see that one coming! 

Meillä on Hartsan kaveri jo viidettä vai käykö jo kuudetta päivää kylässä. Se ei muuta tee kuin istuu ylhäällä ja wowittaa. Eiku nukku se eilen joskus kuuden maissa illalla kun käväsin tuolla yläpedillä. Saatoin vahingossa herättää. Tänään aamulla se tuli keittiöön morottaan mua ja Hardea neljältä aamulla, minä olin keittämässä aamupuuroa ja Hartsula taisi siinä jotain pitsanpalaa koluta kun juuri löysi kotiin asti bileistä. Omituinen hetki. Mutta miksi sille pelille täytyy huutaa koko ajan? Kuten jo Lauralle totesin, en ikinä varmasti todellakaan mene wowittajan kanssa naimisiin. Ja tämän saa mainita mun ja wow-mieheni hääjuhlissa.

xxx

Silti hulluks mut teet

Oltiin siis Hollannissa (Alankomaissa, tiedän tiedän. mutta se kuulostaa jotenkin niin kauheen viralliselta.) Maastrichtin lähellä jossain pikkukylässä koko köörin voimin, eli mama papa ja siskot. Vanhukset oli liikkeessä yli kaksi viikkoa kun road trippasivat sinne, Iida ja Lopsu viikon ja mä sellaiset viisi päivää. Oli muksaa, syötiin, juotiin ja shopattiin. Pari pakollista takapenkkikahinaa unohtamatta, ei tarvitse edes sellaista kuumutta mikä vallitsi pari päivää että tämä trio saa kinan pystyyn. Terveisiä vaan sinne kotiin, kyllä yksi parhaita aamuja tänä kesänä oli kun lapsi halusi skypeen että pääsee valittamaan kuinka Iida söi hänen voileipänsä :D Ootte te aika ihania joskus.

Anyway, tein mahtilöytöjä tuolta outlet-kylästä; en olekaan kuin vasta puoli elämää metsästänyt valkoista v-kaula-aukkoista t-paitaa, ja Vansilta sen viimein löysin! Pulitin muistaakseni 14 euroa. Koska saalis oli muuten uhkaamassa jäädä liian pieneksi, piti käydä Polo Ralph Laurenin kautta ja vihdoinkin ostaa ihan kunnon kauluspaita. Sellainen löytyi, ja vielä TBS:ltä hajuvesi ja meikkis oli tyytyväinen.

Siinä sanaharkkojen seassa takapenkimme hoilasi ehdottomasti viime vuosikymmenen upeinta tuotosta suomalaisessa musiikkiskenessä, nimittäin Hullut Mielenterveyden Puolesta-albumia. Ai ette oo kuullu? Suosittelen erityisesti Ma-ma-ma-ma-maitojuna-biisiä joka jää päähän soimaan loppuelämäksi, esittäjänä Pertti Salovaara.

Asiaan sen pahemmin liittymättä, pakko ylpeillä aamuisella suorituksellani. Menin kuuteen töihin, ja edellisiltana sanoivat vaan että joo taksi tulee hakemaan kun meet niin aikaiseen. No ajattelin että se varmaan tulee joskus 20 vaille kun ei muita nouki kyytiin, olen kuitenkin jo puolelta valmiina. Kello oli pirisemässä 4.54. Puhelin soi 5.05 että tää takso ois ny tosa oven edessä. Yhdeksän minuuttia myöhemmin olin kyydissä. Tässä ajassa siis pukeuduin, söin, pesin hampaat ja meikkasin puoli naamaria kunnes tajusin että voin toki tehdä sen vasta töissä. Mutta ei huono suoritus ollenkaan!

xxx