A place where time is irrelevant

Sain palautetta edellisestä tekstistä, että unohdin mainita finlandiavotkajatkot, gay gordons-tanssitunnin, yötoastit (joita mä en kyllä saanu!!!!!) ja awkward lähetäänkönytkotiinnoeijaksakävellä-päätöksenteot. Nyt mainitsin. 

Maanantaina tosiaan käväistiin Edinburghissa, jossa yllätys yllätys oli kylmä. Kierreltiin ja kaarreltiin ympäriinsä, taidettiin vilkaista joku taidemuseo joka oli kyllä ensin tulessa (!), ei olisi tosin ihan kaikkia niitä "upeita" skottitaiteilijoiden teoksia tarvinnut pelastaa... Koska punnat kovasti polttelivat taskunpohjilla, visiteerattiin myös Vuittonin Louiksella shaaliostosaikeissa. En ole eläessäni kokenut niin kamalaa asiakaspalvelua. Tiedän, että varsinkin babyface-meitsi ei välttämättä näytä kovin potentiaaliselta asiakkaalta tuolla monogrammien luvatussa maassa, mutta ei se oikeuta kohtelemaan meitä kuin kuraa. Huoh. Linna nähtiin ulkopuolelta ja päätettiin mennä lounaalle, joka meinasi käydä pub crawliksi jos juna ei olisi jo lähtenyt. Edinburgh muistutti kovin Luxembourgia tasoeroineen ja mukulakivikatuineen. Ei hullumpi mesta ollenkaan.

Tiistaina tehtiin kevyt 11 kilometriä pitkä lenkki pitkin Aberdeenia, käytin siellä rannalla ja tsekkaamassa yliopisto. Kuten alimmasta kuvasta voi huomata, ostettiin tollaset (sikahalvat, voi Lontoon hintataso ja pari voimasanaa) täytetyt letut, jonka kanssa onnistuin aika mestarillisesti sottamaan itseni ja ympäristöni. Niinhän se on, että kaveri on sellainen, joka huomauttaa valuvasta karamellikastikkeesta, mutta tosiystävä on sellainen, joka ensin nauraa itsekseen kun huomaamattani sotken laukkuni, takkini ja housuni ja sitten vasta tokaisee että katos vähän mitä teet.

Jee meillä on omatekemää sushia ja joulutorttuja :P

xxx

Frrruitcake

Olin rantalomalla. Ignoratkaa toppatakki, biitsi on biitsi lämpötilasta huolimatta. Kieltämättä tuli kyllä ikävä vuoden takaista biitsilomaa, joka meni bikineissä. Oh well. Päätin siis vihdoinkin tutustua tuohon mystiseen Skotlannin maahan, jonne suuntasin ihanan vaimokkeeni tykö pitkäksi viikonlopuksi. Siellä oli kylmä. Skottipojat on aikas ihania. Oli erittäin virkistävää nähdä erilaista baarikulttuuria, joka vastasi jonkin verran suomalaista menoa. Perjantaina siis laskeuduin yhdeksän pintaan illalla Aberdeenin kosmopoliittiselle kentälle, busa Lauralle, vaatteiden vaihto ja ulos. En tule ikinä ymmärtämään tätä brittiläistä tapaa, että ulos lähdetään ilman ulkovaatteita lämpätilasta huolimatta. Meikkis hytisi toppiksessaan, kun paikalliset hyppelee t-paidassa. Jostain syystä ne ei vaan taida tuntea kylmää niinkuin normaalit ihmiset?

Jämähdin miettimään, että mitä kaikkea sitä kirjottaisi. Juteltiin tästä taas nimittäin Lauran kanssa, että paljonko täällä kannattaa elämästään jakaa (tätähän olen pohtinut jo aiemminkin). Lasken kuitenkin sen varaan, että siellä toisella puolella osataan lukea epäsuoria ja vähän enemmän suoria viittauksia rivienkin välistä, joten jääköön nyt joitain seikkoja mainitsematta. Mutta jos tämä yksi seikka varsinkin vielä jatkaa seikkoitumistaan, saatan siitä mainita. Olikos siinä riittävän kryptinen kappale? :D

Melkein unohtui sanoa, että otsikko on yksi hienoista skottisanoista mitä tuli opittua. Se siis kuuluu lausua tolleen muutaman ekstra-ärrän kera. Kuvia tuli otettua useampikin, taidanpa tehdä jopa ihan kakkososion. Nyt siis minä ja loputtomat ruokahimotukseni olemme äidin pohjattomilta tuntuvien ruokavarantojen ääressä, pitäisi ehkä ihan suosiolla varata se toinen paikka paluukoneeseen että mahtuu masu mukaan.

Ja joo, kyllä oli niin maar mukava harjata tota pehkoa merituulen jäljiltä.

xxx

Yer aff yer nut

Koska olette kaikki olleet huolesta soikeana että misä se on, niin palasin juuri tuolta kaukaa pohjolasta jossa vietin muutaman päivän, ja voi pojat oli kuulkaa semmonen reissu että. Kerron siitä myöhemmin tällä viikolla, nyt jos nukkuisi niin aamulla pääsee taas pakkaamaan ja ottamaan suunnaksi tällä kertaa Heathrow'n. Tosin kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa joten ylläoleva informoi teitä jo jonkin verran viime tripin laadusta...






xxx

How's it cooking?

Kovin on mustavalkoista tämä elämä taas.

Viimeisessä kuvassa kokkaan päärynää tietokoneeni avulla. Sen verran kiinnosti toi esitelmän teko taas. Välillä pidin taukoa ja kävin merimieskirkolla pääsiäismarkkinoilla. Ensivisiitti kyseiseen pytinkiin! Ja siellä olisi kuulkaa ollut niitä kaipaamiani karjalanpiirakoita, mutta ne olivat a)pakasteita ja edessä olisi vielä monta tuntia kirjastoa b)liian hinnakkaita, ja johan sitä ensi viikolla ollaan taas maman lihapatojen ääressä. Enää yksi koulupäivä, yksi työpäivä ja yksi koulu/työpäivä, ja sitten on loma! Ja loman jälkeen enää neljä viikkoa luentoja, ihan hullua mihin tämä aika katoaa. Sitten pitäisi taas tietää mitä elämällään tekee seuraavat neljä kuukautta kun ei pääse kouluun. Taaskaan ei yksikään vaihtoehto tunnu oikealta. Voisikin vaan kadota johonkin mangopuun alle ilman minkäänlaisia velvollisuuksia.

xxx

You are the best damn girl I have ever met

Olen törmännyt alla olevaan seinään (no, en ihan kirjaimellisesti) jo muutaman kerran ollessani bebiksien kanssa lenkkeilemässä, ja nyt vihdoin sain aikaiseksi jopa otettua siitä kuvan. Ei tähän muuta voi taas sanoa kuin itä-Lontoo. Coolimpi kuin mun huone miinusasteilla.

Synttäreitä tuli tosiaan juhlittua, huhhuh. Alkuun shamppanjat asiallisesta viiksimukista, siitä takso raflaan, pari pulloa viiniä ja namnam pihvi, vähän epäilyttävän näköinen jälkiruoka ihan sikasiistillä koristuksella (:D), muutaman mutkan kautta baariin ja vodkadrinkkejä, jotka olivat 100% vodkaa. Jostain syystä olin silti jo puolen päivän tienoilla matkalla kirjastoon, josta kotiuduin yhdentoista jälkeen illalla. Tätä opiskelijan hurjaa elämää, lauantai-ilta kirjastossa. Harmi kun mulla ei ole niin paljon kuvia eiliseltä, missään ei näy mun hianoa mekkoa! Täytyy ottaa ehkä erikseen siitä muutama otos. Ja päivän ärsytys, mun kuulokkeet hajosi TAAS!!!!! Ihan totta ostin nää ehkä kuukausi sitten! Eikä kuittia ole luonnollisesti tallessa. Ja tottakai kun ne alkavat hajota niin ne on mennyttä hetkessä. Arghhhhhhhh.

xxx

Gimme Five

HBD ME!!!!!!!!!!! 
Tänään on vihdoin se suuri päivä, kun tärkeysjärjestyksessä paavista seuraava eli MEIKKIS täyttää vuosia, auuu! Olen sitä tyyppiä, joka rakastaa syntymäpäiväänsä enemmän kuin hullu puuroa. Joten joudutte tästä nyt sitten kuulemaan, niin kuin olette jo aiemmin kuulleetkin. Juhlikaamme tätä tärkeää päivää kakulla:

Jos ette vetäneet kakkuöverejä niinkuin allekirjoittaneella on tapana, niin jälkiruoaksi voitte siemailla vastauksiani ihanan toverini Hilman (voikun voitaisiin yökyläillä!!!) lähettämään haasteeseen. Olen tylsä enkä laita tätä kellekkään eteenpäin, joten skippaan alkuhöpinät. Täsä tuloo:

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin ovat
...vapaalla:
-puhelin (järisyttävä yllätys), ipod, lompakko, peili, potku takamukselle että pääsen ovesta ulos. Vaikka olenkin erittäin lahjakas sängystänousija, jään aina vetkuttelemaan kun lähdön aika koittaa.
...koulussa/työssä:
- no riippuu siitä onko koulussa vai töissä, mutta kansio, opiskelijakortti (koulussa et välttämättä pääse edes rakennukseen sisään ilman korttia), kosteuspyyhkeitä, vaippoja ja eväitä. Voi kukin itse päätellä mikä tavara kuuluu mihinkin päivään.

Ensin oli tällästä...

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
- mutku en lue :D Jos jotain kuitenkin yritän keksiä, niin öö Kymmenen pientä neekeripoikaa (vai olikos tällä joku poliittisesti korrektimpi nimi nykyään), Poika raidallisessa pyjamassa/mikä ikinä sen nimi onkaan suomeksi, Curtis Sittenfieldin Prep-elämänkoulu ja tottakai Fifty Shades of Grey. Enkä keksi mitään viidettä kirjaa. Paitsi ne molemmat kuoppakirjat mitä luettiin yläasteella oli muistaakseni ihan hyviä!

...ja hetken kuluttua tällästä.

Viisi materialistista joululahjatoivetta:
- ehhh, ei taida olla eilisen teeren poikia tämä kysely. Kelpuuttaisin Audi TT/Peugeot RCZ (haluan tyylikkään auton, mutta en mitään liian pröystäilevää. En välttämättä kyllä sanoisi ei Porsche Carrerrallekaan...), uuden tietokoneen, pari tiettyä laukkua, VIHDOIN se Dieselin Loverdose-hajuvesi jota en koskaan saa aikaiseksi hankittua ja sähkövatkain.

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
- New York, Australia/Uusi-Seelanti, joku über-Karibia-turnee, Islanti ja the Box-niminen yökerho.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
-sarkastinen, lyhyt, kiintyvä, valittaja, utelias.

Viisi lempiruokaasi:
Koska tämä on ehdottomasti tärkein ja laajin kysymys, otin vapauden jakaa sen vielä kahteen alakategoriaan:
ikilempparit:- ranskalaiset, juustohampurilainen, italialainen, äitin tekemä muusi ja nakkikastike/stroganoff, letut hillolla ja kermavaahdolla.  Enkös sanonut jo aiemmin, että en ole mikään maailmanluokan kulinaristi?
tällä hetkellä pinnalla: - sushi, erilaiset risotot, Sainsburysin beef meatballs, banaanikookosrahka ja karjalanpiirakoihin ois ihan karsee himotus päällä jos niitä vaan jostain saisi.

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa kaikkien kanssa:
En oikein noudata mitään elämänohjeita, ja en halunnut vain googlata jotain random lame quotteja, niin ette saa viittä.
- "Everything happens for a reason." kukahan tämänkin on ensimmäisenä lohkaissut en tiedä, itse bongasin Lostista.
Tätä ei varsinaisesti ole annettu elämänohjeena, mutta otin sen vastaan sellaisena: "Typerä nainen! Ei siivoaminen mitään auta." Piisamirotta. Amen.
Viimeisenä jaan itse viljelemäni ohjeen, joka pätee tilanteeseen kuin tilanteeseen: aina täytyy olla niin paljon rahaa, että pääsee kotiin. Oli koti sitten missä tahansa.





xxx

eka kuva

Tämä kirjoitus on täysin turha.

Unohdin mainita yhden pohdinnan viikonlopulta. Miksi aina tuntuu siltä, että Starbuckseja on joka nurkan takana (siis varsinkin kotona Riihimäellä), mutta kun sellaista alkaa etsiä tuntuu siltä kuin ne olisivat kaikki kadonneet kuin tuhka tuuleen. Siis ihan kirjaimellisesti, yritettiin jopa google mapsilla löytää yhtä mutta se ei ollut siinä missä sen piti olla :D Nooh, jonkin aikaa harhailtuamme kyllä löydettiin yksi, ja samalla Waitrose josta löytyi sitä mun puuroa, score double score!

Koska en ole ottanut yhtäkään esittelemisen arvoista kuvaa viime päivinä, nauttikaamme seitsenosaisesta kuvasarjasta "Aino avaa sateenvarjon".

Näin ikääntymisen taas lähentyessä täytyy luonnollisesti kehittää pientä kriisinpoikasta, ja tänä vuonna se ei olekaan aiheella "en ole saanut mitään aikaiseksi elämässäni", vaan "näytän 14-vuotiaalta". Koska näytän. Ostin männäviikolla superkhoolin pinkin pipon (hetkinen mainitsinko tästä jo?), jonka kanssa ajattelin ratsastaa kevättrendien aallonharjalla auringonlaskuun, mutta ensimmäisen käyttökerran jälkeen tuli lähinnä kommenttia kuinka näytän korkeintaan viisitoistakesäiseltä. Kyllä, tiedostan että en ole se kypsimmän näköinen parikymppinen, mutta minkäs voin pienikokoisuudelleni ja babyfacelleni. Joten pitäisikö kenties alkaa pukeutumaan aikuisemmin? Kyllä/ei/en tiedä. Tykkään pinkistä. Ja kaikesta söpöstä. Glitter-ballerinoista. Ostan vaatteita H&M:än ja Zaran lastenosastoilta. Tässä kohtaa voi toki taas pohtia, että toisaalta koska sitä edes on aikuinen. Ikä on vain numeroita ja sitä rataa. Lupaan kyllä viimeistään siinä vaiheessa kun yritän esittää hc-antropologia ostaa sen jakkupuvun. Paitsi troo-antrohan tekee sitä kenttätutkimusta jossain amazonilla, ja siellä ei paljon liituraidat vaikutusta tee paitsi jos yrität naamioitua seepraksi. Ja mä olisin mieluummin sarvikuono.


Ai niin, vastaus muutaman päivän takaiseen pohdintaan oli a). huh.





xxx