Blondes really have more fun

Mentiin tarinalla isosisko/pikkusisko. Tulos: kaksi drinkkiä, kolme shottia ja puolikas pitcher per hlö.

Oiskohan nyt taas oltu tarpeeksi kauan poissa. Pikkusiskoni kun sanoi käyvänsä täällä vähintään kolmesti päivässä katsomassa josko löytyisi uutta kirjoitusta (ottakaas mallia muutkin, siinä on kunnon fani!) niin kaipa sitä täytyy joskus jotain julkaistakin.

Vaimokkeeni poistui merten taakse viime viikolla, ja voi tätä ikävää :( Nyt asun kaksin Hartsan kanssa, ja tajusin just että mullahan on vähän niinkuin avomies :D mikä ajatus! Saisi toi avokki vaan joskus viedä roskat ja oppia tähtäämään siihen pönttöön. Vai onko edes olemassa miestä joka tuohon ihmesuoritukseen on kykenevä? Joka tapauksessa, meikkis lähtee etelään ensi viikon sunnuntaina ja siitä seuravana päivänä itään pariksi viikoksi ennen kuin Lontoo soittaa taas pidemmäksi aikaa. En muista onko tullut puheeksi mutta elämääni (toim. huom. on vissiin) kuuluu vahvasti aikamääre kaksi viikkoa. Sellaisella varoitusajalla yleensä lähden. Nytkin tuli taas varattua lennot tuolla maagisella ajalla, ja ei se voisi olla yhtään pidempi- en jaksa odottaa! Jokainen ulkomailla tai miksei jopa ihan Suomenkin sisällä vähän kauempana asunut tietää sen fiiliksen kun varaa ne liput kotiin ja sit voisikin jo mennä vaikka siltä samalta istumalta. Ei mulla vieläkään ole mikään koti-ikävä tai en sitä ainakaan myönnä, mutta on sinne aina kiva mennä. Siitäkin huolimatta, että pikku komeroni muistuttaa joka kerta yhä enemmän ja enemmän varastoa kuin makuuhuonetta. Katsotaan mahdunko enää sekaan. 

Aberdeen on vieläkin aivan huippu, ja tässä oli kuulkaa elämäni kesä. Olen tavannut aivan huippuihmisiä, bilettänyt enemmän kuin lompakko sallii, ja nauttinut elämän helppoudesta. Vihannut miehiä, rakastanut treenausta. Uinut pohjanmeressä, käynyt Hollannissa, löytänyt aivan ässän banaanileipäreseptin. Ryöminyt bileistä kotiin aamukuudelta, huijannut drinkkejä hyväuskoisilta öljymiehiltä, tanssinut niin että hiki virtaa ja kengät hiertää. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan eikös se niin mene, ja nyt olisi taas aika jatkaa matkaa. Tai lähinnä palata sinne mistä se alkoi.

Mulla oilis pari kuvaa sieltä Hollanista että jospa vihdoin siitä turinoisin.

xxx

Mundane Monday

Oltiin eilen ulkona Millan kanssa. Tähtäimessä tietysti Nox, mikäs muukaan hehhe. Noh, takso sinne ja kappas sehän on kiinni! Vaikka mainostavat nettisivuillaan maanantaisin olevaa erikoisiltaa. Pienen pettymyksen saattelemana vaellamme eteenpäin seuraavaan risteykseen, jossa on muutama juottola, no Paramount näyttää mukiinmenevältä, kokeillaanpa sinne. Ovat juuri sulkemassa. Mutta siinä edessä nököttää valkoinen bussi ovi auki, josta juuri horjahtelee astetta humaltuneempi tyttö ulos ja hoputtaa että nyt nopeasti kyytiin  kohta mennään Institutioniin! Miksipä ei, maanantaisin kun ei turhan paljon noita vaihtoehtoja tunnu olevan ja ilmaiselle kyydille ei kai kannata sanoa ei. Istutaan alas, ja kohta busa alkaa täyttyä muusta oletetusta seurueestamme. Johon luonnollisesti kuuluu D. Voi hyvää päivää. Busa vihdoin starttaa ja vie meidät sittenkin Tigeriin. Siis jos joskus aiemmin olen puhunut ironiasta niin tämä ilta oli kyllä sen äiti. Siellä tikrussa mehän nimittäin tavattiin. Elämä on yksi iso vitsi. Oli silti hauska ilta. Mutta muuttaisi se D jo sinne Kuubaansa kun ei siitä muuten tunnu eroon pääsevän.

Ei mulla muuta. Voi kertoa Hollannin reissusta ja tehdä yhden haasteen tässä joskus. Nyt vähän vielä lepoilua ja sitten salille sulattelemaan äsken vetäisemääni pakollista darra-pepperoni-pitsaa.

xxx

Turhuuksien turhuus

Mulla on tippikuppi. Sellainen lasinen ex-pikakahvipurnukka, johon työpäivän päätteeksi viskaan kertyneet juomarahat. Vielä jokunen viikko siihen ehtii mammonaa kertyä, ja kunhan päästään kolminumeroisiin lukuihin, on aika pienimuotoiselle palkinnolle. Mutta mikä se olisi? Sen täytyy olla jotain turhaa. Tai ainakin turhan kallista. 

Eniten ehkä houkuttaisi vihdoin ja viimein tuo Marc Jacobs. Tämä Natasha-malli on nahan sijaan kanvasta, joka tarkemmin ajateltuna ei olisi yhtään pöllömpi vaihtoehto ajoittain vähän turhankin epävakaaseen Englantiin. Mutta ei olisi tuo i-ha-na Superdyn keltainen veneilytakkikaan! Ja uusista lenkkareista olen haaveillut jo pienen ikuisuuden, näissä Nikeissä on niin ällö väritys että menee jo söpön puolelle. Niitten kera jäisi myös kahisevaa sitä tatskaa varten, joka on toteutuslistalla jahka työt loppuu.

Pitäisi myös keksiä että koskas sitä täältä lähtisi, hei päättäkää joku mun puolesta...

xxx

Finally!

Siinä on teille todistetta, nyt on uitu! Googlen mukaan veden lämpö oli 13,4C, ja eihän se suomalaista kammota! Plus yhtä espanjalaista. Kuten jo aiemmin olen todennut, niin biitsiä vartenhan tänne tulin joten olihan se uitava. Kiljuin kuin sikaa pistettäessä (sarjassamme sanontoja, joista en ole varma että onko maman keksintöjä vai ihan yleisessä käytössä...) mutta pakko se oli kun kaikki muutkin. Ja mikä voittajafiilis sen jälkeen olikaan. Sama fiilis kun spinning-tunnin jälkeen. Oon jostain syystä innostunut spinningistä, jota ennen vihasin enemmän kuin hammaslääkärikäyntiä, ja nyt ihan odottaa sitä hetkeä kun tulee sprint ja painellaan menemään niin kovaa kuin kintuista lähtee. Ja sitten ei ajattele yhtään mitään vaan keskittyy polkemaan ettei vaan ole hitaampi kuin naapuripyörän eläkeläispappa. Se on oikeesti aikamoisessa tikissä, sellainen pieni papparainen.







xxx

Another day, another brick wall, another love

Ironia. Oi ironia. Siinä kiteytyy viime ilta. Päätös. Loppu. Katharsista odotellessa. Vai voiko loppu tulla ennen sitä? Ehkä tämä oli vasta lopun alku. Mutta miten lopulla voi olla alku? Pitääkö sillä olla myös loppu? Halusin juuri käyttää sanaa katharsis mutta en muistanut sitä, joten päädyin mieltäni virkistääkseni googlaamaan kaunokirjallisuuden termejä. Voi miten tutulta ne vielä vuosien jälkeen kuulostivatkaan! Ihan kuulen Maaritin puhuvan trokeen ja jambin erosta, kalevalamitasta ja polysyndetonista. Välillä mietin, että olisiko sittenkin pitänyt tankata sinne kirjallisuuden pääsykokeisiin vähän enemmän tosissaan. Kirjallisuusanalysointi kun vaan on sellaista mitä tiedän että osaan tehdä. Mutta silti se on niin mukavan haasteellista. Vähän niinkuin matikka, kun vastauksia on vain yksi niin sehän täytyy löytää. Tai siis tietysti kirjallisuuden tulkinnassa on useampi vastauksia, mutta myös vääriä. Olikohan Aino muuten jambi? Vai trokee? Ei se ainakaan anapesti ole.

Nyt on lennot varattuna, suuntana Saksa ja Hollanti muutaman viikon päästä! Yayyy. Katsotaan josko sitä Purkkiinkin kerkiäisi. 

Ihana kun näytän takapuolettomalta ja siltä, kuin olisin viettänyt vuoden tai pari treenaten pelkkää hartiastoa. Never skipped a leg day no no. Uusin Body Pump on muuten aikamoinen, varsinkin shoulder track huhhuh ja squats kanssa. Mutta ei se mitään! 

Koska tässä kirjoituksessa ei ole vielä tarpeeksi toisiinsa liittymättömiä asioita, esittelyyn saapuu tämän hetken soitetuin virsi:

xxx

Nothing new under the sun

No moikka.

Elämä täällä sheep shaggereiden (älkää kysykö, ette halua ymmärtää, en mä(ä)kään) keskellä soljuu mukavasti, viimeiset kuusi päivää on mennyt töissä, ja nyt edessä ansaitut kaksi vapaapäivää. Ja tänään mennään ulos joten mulla on vähän niinkuin viikonloppu nyt! Elohopea tai oikeastaan puhelimen veikkauskone on kivunnut kahdenkympin paremmalle puolelle, ja vihdoinkin ollaan päästy jopa suomalaisella mittakaavalla kesäisiin lukemiin. Olin ulkona sortseissa ja se on kuulkaas hienosti! 

Ja koska en ole hetkeen taas kämppää etsinyt, on asunnonmetsästys vaihteeksi käynnissä. Tänään tai viimeistään huomenna yksi neljäsosa tulevasta kommuunistamme lähtee metsälle, toivottavasti on onni matkassa! Pitäisi varmaan kohta perustaa joku muutto-blogi hahhah, sen verran yleinen aihe tälläkin sivustolla. Googlailen myös ahkerasti lentoja, jospa tästä pääsisi pikku pyrähdykselle muutaman viikon päästä...

Sain töistä. Juhlivat neljävuotiaan syntymäpäiviä ja nämä jäivät yli. Americans.

Ai niin! Pääsin muuten läpi kaikista kursseista!!!!! Tämähän meinaa sitä että sen lisäksi että en joudu raahautumaan Lontooseen uusimaan sitä yhtä kurssia minkä luulin feilanneeni myös sitä, että ensi lukukauden alkaessa koulutililleni pamahtaa vähän lisää puntia ja pääsen vihdoin lunastamaan pikku-omenaisen tämän kovaa vauhtia ikääntyvän hoopeeni tilalle. Jauzaaaa





xxx

What did you say?

Asiakaspalvelualalla tulee luonnollisesti kohdattua verbaalista kanssakäymistä suhteellisen paljon. Ja kun se tulee hoidettua muulla kuin äidinkielellään, palautetta tulee monenlaista. Ollaan useasti oltu klassisen "potato-potato"-kysymyksen äärellä, ja monasti päästään "oh i love your accent, where are you from?"-pohdinnan pariin. Tähän saakka olen aina kuvitellut, että aksenttini lähentelee enemmän ameriikkaa kun tätä valtiota, mutta viikko sitten kun sain kommenttia, että kuulostan britiltä enkä miltään jenkiltä aloin kiinnittää huomiota puheeseeni ja väitteesssä saattaa olla perää. On sanoja joita olen alusta (eli siitä kun muutin tähän maahan) asti lausunut enemmän brittiläisittäin kuin amerikkalaisittain, mutta suurimmaksi osaksi pyöräytän ärrää ja heitän laikkia joka väliin kuin mikäkin kalifornialaisteini. Mutta nyt hiljattain olen tainnut alkaa lausumaan teet yhä enemmän teinä kuin deinä, esimerkiksi sanassa saturday. En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella, toki brittiaksentti olisi mukava mutta valitettavasti vaan niin kovin vaikeasti tavoitettavissa, ja pelkäänkin jääväni tälläiseksi sekasikiöksi mitä nyt olen. Sekasikiöksi, joka ei ikinä opi lausumaan sanoja uncomfortable, psychology (ylipäätään mikään muu ogy-sana kuin anthropology), thirteen ja bath niin millään aksentilla.

Aksentin lisäksi työstettävää olisi kielellisissä taidoissa noin muutenkin. Kielioppia en ole sitten yläasteen oppinut (IB-linjalla kun sitä ei käydä läpi juurikaan) joten välillä tulee sellaisia mokia että oksat pois. Ärsyttävintä on se kun jo ennen suun avaamista tietää että nyt muuten menee pieleen mutta sanoo sen silti. Ja se kun toistaa samaa virhettä eikä jaksa tarkistaa että miten se menisikään. Eniten tuskailua aiheuttaa prepositiot, joista noin 75% menee puhtaasti veikkaamalla. Jostain syystä en myös ikinä opi "ostin" ja "toin" eroa, vaan aina joudun miettimään perusmuodon kautta oliko se nyt bought vai brought. Myös sanasto kaipaisi lisäystä. Niinhän se on, että kun sanat ei riitä täytyy sitä laikkia heittää sekaan. Ja sitä tulee tehtyä. En mielestäni suomea puhuessa käytä niin paljon niinkua kuin englannissa laikkia mikä luonnollisesti juontuu rikkaammasta sanavarastosta. Sanastoni on myös amerikkalaispainoitteinen, ja olenkin jo vähän turhan usein joutunut käymään keskustelun aiheesta pants vs trousers. Jotkut brittisanat ovat kyllä tarttuneet, laastari on plaster eikä band-aid, vaippa on nappy eikä diaper (tämä kun oikeasti kuuluu päivittäiskäyttöön, ihan ilman sarkasmia) ja roskis on bin eikä trash can.

Huomionarvoinen seikka on myös se, että en kiroile suomeksi, mutta englanniksi saattaa lentää aikamoisen härskejä sanoja. Ja kun sanon että en kiroile suomeksi niin ihan oikeasti tarkoitan sitä, vai kuinka moni siellä joka mut ihan livenä tuntee voi väittää joskus kuulleensa ärräpäitä tästä suusta? Englanniksi se on jotenkin ihan eri juttu, mikä johtuu ehkä siitä että sanoilla ei ole niin vahvaa merkitystä kuin suomessa. Sain kyllä joskus kommenttia kiroilustani Sebastieniltä joka totesi että jos Aino sanoo shit niin jotain on oikeasti pielessä.

Olen muuten ylpeä itsestäni kun olen niin hienosti selvinnyt täällä skottiaksenttien seassa. Aberdeenin aksentti ei tosin ole todellakaan sieltä pahimmasta päästä, päin vatsoin se on itse asiassa aika helppo, mutta ihmeen hyvin olen muutkin puhetyylit selättänyt. Paitsi taavetin haha. Aina voi hymyillä ja toivoa että se ei ollut kysymys.

Tein muuten ite memen. Rispektii kiitti.





xxx