Viikonloppu Rivieralla

Mulla on kyllä oikeasti maailman paras kesätyö.

Jäin lomalle verrattain yksinkertaisesta, vähästressisestä ja muutenkin erittäin vähän kuluttavasta hommastani viime viikolla. Lepäsin keskiviikon, reissasin päiväksi Ranskan puolelle Annecyyn torstaina, ja pakkasin kamani kaverin autoon perjantaina extempore-roadtripin suunnatessa Rivieralle. Seitsemän tuntia myöhemmin oltiin Nizzassa, joka on u-p-e-a. Ah. Lauantai meni nahkaa käristellessä biitsillä, ja sunnuntaina ajeltiin vuoristoteitä pitkin takaisin Sveitsiin. Nyt vähän pakkailen, ja iltapäivällä suuntaan lentokentälle, jossa Madridin kone jo kohta odottelee. Ja Espanja-viikon jälkeen vihdoinkin LONTOOSEEN!!! Jos jotain valitettavaa tässä kohtaa täytyy etsiä, niin poltin otsani aika pahasti lauantaina. Auts. 

Pohdin keväällä, että mikä olisi se kaikista järkevin vaihtoehto täksi kesäksi. Jäädä Lontooseen, mennä kenties Skotlantiin, Suomeen vaiko jonnekin ihan täysin muualle? Rahallisesti kaikista järkevin olisi varmasti ollut Suomi, jossa mitä luultavimmin vanha työpaikkani olisi minut toivottanut tervetulleeksi. Kahisevaa olisi siis kertynyt vanhempien luona punkatessa, mutta mitään muuta hyvää siinä vaihtoehdossa ei sitten olisi ollutkaan. Kavereita olisi tietty nähnyt, se on toki plussa. Mikään muu skenaario ei olisi tuohta niinkään tuonut, joten valitsin siis pelottavan tuntemattoman. Onnittelut minä, erittäin loistava valinta! Suomi-kesän jälkeen olisin ehkä muutaman satasen rikkaampi, mutta en todellakaan olisi ajanut Rivieralle viikonlopun viettoon ihan siksi vain että kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Ei pal hetkauta jos syksylla täytyy vähän kiristää kukkaron nyörejä. Ehdottoman mieluummin nautin elämästä kesällä kuin syön sisäfilettä syksyllä (näin kärjistetysti. en ehkä muutenkaan vetelisi sisäfilettä. olen usein olosuhteiden pakosta kasvissyöjä). Haha välillä koen painavaa tarvetta puolustella valintojani, kun niin moni muu suuntaa kotiin kesäksi, tai muuten vaan tekee kaikkensa välttääkseen opintolainan nostamista.

Nyt pitäisi vielä selvittää missä ensi yön majapaikkani sijaitsee, ja sitten kentälle! Ensi kertaan, toverit.

But first, let me take a...

En tiedä miksi mutta en vaan osaa ottaa selfietä? No ei se estä yrittämästä.

No niin, ei mennyt taas kuin puoli ikuisuutta muistaa tämän sivuston olemassaolo.

Viime viikonloppu kului uima-allasbileissä Ranskan puolella, Saksa-Ghana-matsia jättimäiseltä ulkoilmascreeniltä tuijottaen (nokun kaikki muut meni niin ei jäänyt paljon vaihtoehtoja), ja ilmaisfestareista sekä auringonpaisteesta nauttien. Täksi viikonlopuksi olin suunnitellut reissua Lyoniin, mutta nyt kun näin hienosti ajoissa aloin tutkimaan junahintoja, niin ne keikkuvat jossain huntin tienoilla… Aika paljon tulee hintaa päiväreissulle. Noh, meikäläinen ei niin helpolla luovuta, jos saisin järjestettyä pari kimppakyytiä BlaBlaCar.comin kautta ja löytäisin halvan huoneen AirBnb:stä, tulisi yön yli kestävästä tripistä itse asiassa puolet halvempi kuin mitä nuo törkyhintaiset junaliput kustantavat.  Pakko muuten todeta että todella hieno keksintö tuo BlaBlaCar! Sinne siis voi ilmoittaa autossaan vapaana olevista paikoista, ja esim. tämä Geneve-Lyon-väli (n. 160 km) tuntuu lähtevän ihan helposti kympillä suunta. En ehkä mamalle mainosta että hyppään tuntemattoman kyytiin, vaikka itseä ei kyllä sen kummemmin huoleta. Pätevän oloinen saitti ja valitsen kuskin, jolla on paljon suosituksia.

Myös tavan kansalaiset osallistuivat musisointiin

Ilmaisefestarit eli Fete de la Music oli m-a-h-t-a-v-a tapahtuma, alkujaan Ranskasta kotoisin oleva viikonloppuspektaakkeli, jonka aikana on satoja konsertteja kaikissa mahdollisissa eri musiikkityyleissä ympäri maita ja mantuja. Itse kävin mm. joraamassa dub stepin tahtiin, kuuntelemassa klassista musiikkia kirkkomiljöössä, sekä istuin puun alla nauttimassa abstraktista hip hopista, josta tuli uusi suosikki-genreni. Folklore ei oikein uponnut eikä myöskään jazz mitenkään sen suuremmin, mutta about viisipäinen koululaispuhallinsoittokunta jossain porttikongissa varasti sydämeni ja korvani Star Wars-teemalla, James Bond-tunnaria ja muita klassikko-elokuvasointuja unohtamatta. Ah. Oli vaan taas niin kauhian kuuma. Ihan totta miten tulen selviämään siitä Espanjasta parin viikon kuluttua.

Ai muuten! Taas otti tämä saksalainen näppäimistöni voiton meikävelhosta, enkä tajua miten saisin noita aksentteja kirjaimien päälle. Joten tiedän kyllä että fete ei ole pelkkä fete. Blahh, jos hermot riittää alan metsästämään ratkaisua ongelmaan. 

15.6.

Joo olen elossa ja sitä rataa. Päivät ne vaan vilisevät silmissä, kaksi viikkoa jo mennyt! Tapasin tänään yhden au pairin, joka on täällä vain kuukauden, ja nyt jo siis elonsa puoli välissä. Omituinen ajatus. Kulttuurishokki alkaa helpottaa, ja huomasin viikonloppuisella Suomi-visiitillä jo odottavani pääseväni kellarikoppiini ja viettämään rentoa elämää. Sitä tämä nimittäin on. Edes keskiviikkoinen 12h-työpäivä ei tuntunut paljon missään. Hyvä sinänsä kun elokuu on sitten pelkästään niitä hehheh. On nuo poitsut vaan niin ihania kun ovat verrattain omatoimisia, hoitaja saa keskittää halutessaan energiansa kyökin puolelle. Viime viikolla urakoin esimerkiksi sushia lounaaksi, ja pinaattilettuja illalliseksi- jotka kuulemma olivat parempia kuin äidin! Siitä ollaankin kyllä ihan hissukseen, mutta nosti kovasti keittiö-itsetuntoani.

Aloitin viikon reippaasti buukkaamalla lennot sekä Espanjaan että Lontooseen, 7.-22. heinäkuuta olen menossa päivän Geneve-pitstopilla siinä puolessa välissä. Valitettavasti Lontoon-lentoon ei sisälly ruumalaukkua ja sen hinta oli melkein itse lentojen verran, joten en voi täältä jo jotain viedä pois. Huomenna nimittäin kävelen lankakauppaan ja ostan pitsiliinatarpeet, sain yhtäkkisen inspiraation alkaa taas virkata. Ja jos inspiraatio vie kovaa voi liinoja tulla useampi… Kuten mainittua ja koska se niin ihmeellistä on niin mainitaan taas, olen lomalla 2.-28. heinäkuuta. Ihan kauhean kovasti kutkuttaisi joku nelisen päivää kestävä trippi joko pre-Espanja tai post-Lontoo. Nimimerkillä Easyjetin reittikartta avoinna seuraavalla välilehdellä. Kun ei se meidän uima-allas ota valmistuakseen niin mitä muutakaan sitä tekisi. Kovaa tämä elämä.

Poltin taas vaihteeksi olkapääni tänään. Vaikka ei edes ollut niin kuuma! Tai siis ymmärrän toki että ei se itse kuumuus vaan aurinko ole se joka polttaa, mutta silti. Jos tästä kesästä ei jää käteen melanooma, niin ei sitten mistään (pun intended). Älyttömintähän tässä on se, että juuri ostin spf50- aurinkovoiteen, mutta "noemmäsitätänääntartte"-asenne on ja pysyy. Tyhmästä päästä kärsii koko vartalo.

Jos jokin asia tällä hetkellä syö naista palaneitten ruuminosien lisäksi, niin nuo pirun. kisat. Pakkoko niiden on kestää ihan kokonainen kuukausi??? Tekisi mieli laittaa facebook ja oikeastaan kaikki muutkin mediamuodot jäähylle sinne heinäkuun puoleen väliin saakka, olen nyt jo saanut tarpeekseni. Ja vaikea sitä on olla ottamatta henkilökohtaisesti, kun "ei nyt just kerkee jutteleen, on matsi menossa". Kaksi asiaa mitä en tässä maailmassa ymmärrä: miehet ja jalkapallo. Yhdessä tai erikseen.

Niin ja nuo kuvat, ne ovat viime viikkoiselta "juo niin paljon kun kerkiät"-viinikierrokselta. Junailtiin johonkin päin järveä, ja siellä iskettiin viinilasi kouraan, jonka sai tyrkätä pullonkaulalle missä tahansa osallistuvista 300 viinitilasta/esittelijästä. Siinä oli retki meikäläisen makuun, vaikka pakko myöntää että ne itse viinit eivät kyllä niinkään. Sveitsin on parempi pysyä tuossa suklaantuotannossa, sen he hoitavat oikein kunnialla. Mutta maisemat olivat erittäin nautinnolliset. 

Bonjour!

Siellä ne vuoret siintää!

Perillä ollaan. Geneve vaikuttaa oikein mukavalta pikkukaupungilta, kämppä on aivan sanoinkuvaamaton, ja perhe huippu. Poitsujen suomi on vähän niin ja näin, olen ottanut "simple Finnish"-moodin päälle ja koitan artikuloida kaiken e-r-i-t-t-ä-i-n selkeästi. Tässä on tullut puuhasteltua jo kaikenlaista, kirjoittelen eilisestä viini-turneesta iiiihan kohta. Tämä viikko on vähän hassu, tänään vietetään jotain kansallista vapaapäivää (jaa miksi? god knows. mutta englantilaistuneena olen onneksi tottunut näihin irrationaalisiin maanantaivapaisiin). Sitten on töitä huominen ja keskiviikko, ja torstaina lennähdän pitkäksi viikonlopuksi Suomeen. Suomen jälkeen on töitä kaksi viikkoa, ja sitten alkaa loma! Olen siis melkein koko heinäkuun vapaalla. Mitä tämä on?? Palkallinen kesäloma? Miltä se tuntuu? Voiko sitä syödä? Mutta lomailua tarvitseekin selvitäkseen elokuusta, jolloin hommia onkin melkein 12h/päivä ja siihen päälle ranskankurssi kahtena iltana viikossa. Oh là là. No meneepähän aika kiireen vilkkaa. 

Ja voi että kun on niin ikävä Lontooseen :( On nämä ensimmäiset päivät täällä mennyt ihan haipakkaa eikä nyt vielä varsinaisesti pahaa tee, mutta kun niitä päiviä tuntuu olevan vielä _tuskallisen_ monta edessä. Tein eilen pahan virheen, ja katsoin kalenteria. Koitin laskea että montako viikonloppua siihen, että on pysyvästi takaisin Lontoossa. Ihan.Liian.Monta. Meneehän se aika loppujen lopuksi ihan silmänräpäyksessä, mutta voisiko se silmä räpäyttää vähän nopeammin… Mutta Lontoo lupasi odottaa. Siihen on luotettava.

Hän lähtee taas

No johan.

Taas on kerran huone tyhjätty ja työpaikan vintti täytetty. Opin viime vuodesta ja ostin jopa laatikoita kaikelle roinalleni. On niitä mukavempi siirtää kuin jätesäkkejä, köhköh. Stressiä riitti viimeiseen saakka, kun tiedossa oli että vinttikomeroon ei mahdu ihan niin paljon kuin viimeksi. Vaihtoehtona olisi siis joko ympätä loppuroina johonkin maksulliseen varastoon, tai heittää se pois. Kuin pyörremyrskyn lailla hyökkäsin tavaravuoreni (sen ylittämiseen olisi oikeasti tarvinnut jonkinlaisen kiipeilyhakun ja kunnon varusteet) kimppuun ja aloin heittämään raa'alla kädellä materiaa poispäin. Ihmeen kaupalla sain hiljennettyä sisäisen hamsterini, ja ymmärsin että on yksinkertaisesti halvempaa heittää tavaraa nyt pois ja ostaa uudet palatessa, kuin maksaa niiden säilytyksestä kesän yli. Nyt kaikki luonnonsuojelijat kohdistavat syyttävän sormensa tätä lärviä kohden ja uskokaa vaan että niin teen minäkin, mutta jos opiskelija voi säästää rahaa niin se on tehtävä. Lupaan pyhästi vielä joku päivä istuttaa kokonaisen metsän edes vähän hyvittämään kamalia tottumuksiani, tulee taas myös lenneltyä niin paljon että muutamat napajäätiköt sulaa pelkästä ajatuksesta. 

Huomenna tosiaan koittaa lähtö, ja tässä on tullut itkeskeltyä jo muutamaan otteeseen. On se hyvä että kaikki stressi ja suru sattuu samaan saumaan niin meneepi yksillä itkuilla moni elämänkriisi. Nyt voi vähän jo huoahtaa ja halia vielä viimeisen illan ja huomenna aamulla ottaa juna Southendin kentälle (jossa en ole vielä koskaan käynyt! kuinka jännittävää!). Keskiviikkona on jo luvassa retki Berniin, ja mikäli säääjumalat sallivat aion viettää viikonlopun rentoutuen uima-altaalla. En muista koska viimeksi olisin ollut näin stressaantunut joten vakaatasossa makuu ehkäpä hyvän kirjan äärellä kuulostaa suunnilleen parhaalta idealta ikinä. Mutta jotta nyt ehtisin myös vähän istuksia niin enpä höpöttele sen kummempia! Palataan alpeilta.


Niin ja nuo kuvat ovat St James's Parkista. Kiva kun kävit Hilma! :)

Ei Slusikka, ei Shaarukka, vaan...

Voisin tosiaan vähän raottaa kesän suunnitelmia täälläkin. Olen verrattain ajoissa liikenteessä, päätös oli tehtynä jo kuukausi etukäteen! Enkä tehnyt edes pro-con-listaa. Tänä kesänä, tarkalleen 2. kesäkuuta, käy valko-oranssiset siivet etelää kohti laskeutuen Geneveen, Sveitsiin. Pikahuomautuksena tärkeä seikka, mikäli on noille nurkille matkaamassa. Geneve, Sveitsi, ei suinkaan ole sama paikka kuin Genova, Italia. Ei siis kannata koittaa buukata lentoja jälkimmäiseen mikäli haluaa löytää itsensä ensimmäisestä. No en onneksi sentään päässyt vielä maksuvaiheeseen saakka, kun rupesin miettimään, että noinko tosiaan Ryanair lentää niinkin kalliiseen paikkaan kuin Geneve. Olisi kyllä hävettänyt vähän enemmän kuin aika paljon, pidän itseäni kuitenkin kohtuullisen maantieteellisesti sivistyneenä ihmisenä. Mutta joka tapauksessa, sinne Sveitsin puolelle ollaan matkaamassa.

Olen kiertänyt suurimman osan Länsi/Keski-Euroopasta, ja pikkuvaltioiden (Monaco, Andorra, Liechtenstein) lisäksi Sveitsi on ainut, joka puuttuu listaltani (jos nyt tarkkoja ollaan niin myös Irlanti mikäli se tähän sarjaan lasketaan. täytyykin ottaa se agendalle että käy siellä vielä kun Lontoossa asuu, täältä kun saa menopaluu-lennot ihan vaan muutamalla kympillä). Sanomattakin siis selvää, että olen enemmänkin kuin vain innoissani! Heinäkuussa olen vapaalla lähes kolmisen viikkoa, ja aion reissata ainakin Espanjaan viikoksi, katsotaan mihin muualle sitten budjetti riittää ja mieli vie, saatan tulla myös  Lontoossa käväisemään. Olisi kyllä muksaa saada noita pikkumaitakin bucket listalta raksittua…

Ja voisi toki mainita myös että mitä siellä aion puuhastella, no minäpä menin ja löysin itselleni au pair-pestin. Pari puolisuomalais-tenavaa siellä odottelee meikäläistä, vanhempi on täysin kaksikielinen mutta nuorempi vain ymmärtää suomea, vastaa toisella kielellä. Tästä voi tulla mielenkiintoista. Menen myös ranskankurssille elokuussa, verestämään aikanaan Luxembourgissa opittuja about kahta sanaa. Siitäkin tulee mielenkiintoista. Perhe kuulemma rakentaa parhaillaan uima-allasta ihan vaan meikäläistä varten, pitäisi kuulemma valmistua kesäkuuksi. Että onpas sitten aktiviteettia sille yhdelle aurinkoiselle päivälle, mitä joku säätiedotus lupasi. Siis ei kai siellä OIKEASTI sada niin paljon??

Sontsa täytynee siis pakata mukaan kuormaan, jollaista en olekaan hetkeen päässyt siirtelemään! Mitäköhän sitä ottaisi mukaan. Kun on kuitenkin vaan kolme kuukautta. Otan kaksi ruumalaukkua, mutta ehkä niitä ei kannattaisi ihan äärilleen pakata lähtiessä. Tosin Sveitsin hintatasolla shoppailuja ei tule liian tiheään harrastettua. Mulla on muuten jo nyt ikävä tätä meidän kämppää, tämä on ollut ehdottomasti makein Lontoo-asunto tähän mennessä. Ei mikään ihan tusina-opiskelijaluukku. Vai kuinka moni voi sanoa asuvansa kolmikerroksisessa talossa, jossa on kierreportaat ja sisätiiliseinä? Tästä paikasta on todella tullut koti. No joo en ala nyt vielä sen enempää herkistelemään vaan nautin viimeisistä päivistä, kuten sanottua kiirettä pitää ja ihan just on jo kesäkuu!

Yet another party

Enpäs olekaan edellisvuosina sen suuremmin tätä päivää esitellyt? Maininnut kuitenkin varmasti. Eilen juhlittiin siis Norjan kansallispäivää, "the 17th of May". Upea konsepti. Juhlajuoman nautinta aloitetaan heti aamusta, ja sen kaverina nautitaan runsas aamupala. Ne joilla ei ole kokeita seuraavalla viikolla jatkavat karkelointia Southwark-puistossa, ja illalla vielä lähtevät tanssijalkaa vispaamaan. Valitettavasti sen ainoan kerran kun on oikeasti lämmin tänä kyseisenä päivänä, en tosiaan kyennyt aamiaista pidempään osallistumaan, kun ei ole Marxin aatteita vielä ihan täysin tähän pääkoppaan tungettu. Oh well. Kaksi päivää ja kesäloma koittaa! Ai en olekaan muuten vielä kertonut mihin suuntaan kesäksi! Siitä seuraavalla kerralla.

ps. terkkui noille mun bruna-rajoille, taidan kantaa tän koneen ulos ja heittää tuubitopin päälle.