2.10.

Ois vaikka minkämoista satua kerrottavana, mutta aika ei anna periksi minkään Sinuhe egyptiläisen verran turinoida, joten tässä olisi muutamalla ranskalaisella viivalla viimeisintä elämää:

- MEILLÄ ON KÄMPPÄ. auuuuuuuuuuuu!!!

- siihen kytkeytyy hyvin tiivisti jälleen kerran erittäin kummalliset 48 tuntia. Tai ehkä 36. Mutta kaksi päivää kuitenkin. No koitanpa selittää: Meillä oli näyttö sovittuna torstai-iltapäivänä. Kuvien perusteella vaikutti todella lupaavalta asumukselta, ja olimme jopa löytäneet erittäin mukavanoloisen kämppiksen muovaamaan duostamme trion. Käytiin toteamassa että njooh, ihan ok, mutta mennäänpä nyt vielä varuiksi Foxtonsiin. Sieltä meidät kiidätettiin katsomaan yhtä työmaata, josta luvattiin parissa viikossa leipoa edustuskuntoinen asunto. Mikäpäs siinä sitten, tarjousta pöytään vaan kun budjettiinkin mahtui. Matkalla junalle huomasimme kovin houkuttelevan "2-4-1"-koktailitarjouskyltin. No eihän sellaista voi ohittaa! Sanottiin että ne yhdet otetaan. Muistan heikosti vyöryväni sitä juna-asemaa kohti n. 6 tuntia myöhemmin neljä drinkkiä, viisi(?) shottia sekä puolikas pitsa vatsan täytteenä. Olimme tehneet kavereita paikan omistajan kanssa (terggui Massimo) joka ystävällisesti kieltäytyi ottamasta maksua vastaan yhtään mistään. Aurinko nousi seuraavana aamuna, minä en. Tai en ennen kuin välitysfirman manager pirauttaa että top of the morning, käydäänkö vielä läpi nämä teidän speksit niin voidaan esittää vuokraisännälle tämä teidän tarjous. Siinäpä sitten yritän rukoilla jotain pyhää voimaa, että kovaa vauhtia ylöspäin kierivä eilinen pitsa pysyisi siellä sisuksissa vielä muutaman minuutin, että saisin vakuutettua että "eihän me mitään biletyttöjä olla". Kyllä oli Shivat, Vishnut ja muut jumaloliot kuulolla, koska noin puolen tunnin päästä tuli puhelu samasta numerosta onnitellen, että teillä olisi lokakuussa katto pään päällä. Niin kunhan vaan ensin maksatte puolen vuoden vuokrat 24 tunnin kuluessa. Toki maksupoliitikasta oli ollut puhetta aiemmin, mutta ei todellakaan siitä, että kaikki tulee maksaa vuorokauden sisään. Sitten käpälää pystyyn, kuinka monella opiskelijalla möllöttää tilillä jatkuvassa käyttövalmiudessa kuuden kuukauden vuokra, puolentoista kuun takuu ja muutama huntti toimistokuluihin? Ei varmaan ihan kauhean monella. Ei minullakaan. Siinäpä alkoi sellainen taisto aikaa ja humalatilasta palautumista vastaan, että Jack Bauer ja hänen 24 tunnin pikkuongelmansa ovat täysin mitättömiä. Lisäpiristyksenä se, että eihän meillä tietenkään ollut nettiä kotona. Jotenkin sain kuitenkin koottua itseni ja tarvittavat punnat, eli loppu hyvin kaikki hyvin, mutta en ole vieläkään saanut Massimolta sähköpostikutsua viininmaisteluiltaan, vaikka osoitteeni annoin!

Saako noin pitkää tekstiä edes laittaa yhden ranskiksen alle? Ei varmaan.

- koulu alkoi eilen. Sitä on hurjat neljä tuntia viikossa. Ja silti lasketaan olevan "full time education", hohhoh. Ei tuo reilu neljän kuukauden kesäloma kyllä riittänyt alkuunkaan. Voiko santsata?

- kävin hot joogassa toissa päivänä. En ole eläissäni ollut niin iloinen nähdessäni suihkun. Enkä tiennyt, että sääret voivat hiota niin paljon. Aivan kertakaikkisen kamala kokemus. Mutta olen maksanut viidestä kerrasta, joten kai täytyy vielä neljä tuntia kärsiä…

- kai muuten tiesitte jo toverit että Modern Family on palannut? No nyt tiedätte!

Lauantaina tulee Karo jee :)