What did you say?

Asiakaspalvelualalla tulee luonnollisesti kohdattua verbaalista kanssakäymistä suhteellisen paljon. Ja kun se tulee hoidettua muulla kuin äidinkielellään, palautetta tulee monenlaista. Ollaan useasti oltu klassisen "potato-potato"-kysymyksen äärellä, ja monasti päästään "oh i love your accent, where are you from?"-pohdinnan pariin. Tähän saakka olen aina kuvitellut, että aksenttini lähentelee enemmän ameriikkaa kun tätä valtiota, mutta viikko sitten kun sain kommenttia, että kuulostan britiltä enkä miltään jenkiltä aloin kiinnittää huomiota puheeseeni ja väitteesssä saattaa olla perää. On sanoja joita olen alusta (eli siitä kun muutin tähän maahan) asti lausunut enemmän brittiläisittäin kuin amerikkalaisittain, mutta suurimmaksi osaksi pyöräytän ärrää ja heitän laikkia joka väliin kuin mikäkin kalifornialaisteini. Mutta nyt hiljattain olen tainnut alkaa lausumaan teet yhä enemmän teinä kuin deinä, esimerkiksi sanassa saturday. En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella, toki brittiaksentti olisi mukava mutta valitettavasti vaan niin kovin vaikeasti tavoitettavissa, ja pelkäänkin jääväni tälläiseksi sekasikiöksi mitä nyt olen. Sekasikiöksi, joka ei ikinä opi lausumaan sanoja uncomfortable, psychology (ylipäätään mikään muu ogy-sana kuin anthropology), thirteen ja bath niin millään aksentilla.

Aksentin lisäksi työstettävää olisi kielellisissä taidoissa noin muutenkin. Kielioppia en ole sitten yläasteen oppinut (IB-linjalla kun sitä ei käydä läpi juurikaan) joten välillä tulee sellaisia mokia että oksat pois. Ärsyttävintä on se kun jo ennen suun avaamista tietää että nyt muuten menee pieleen mutta sanoo sen silti. Ja se kun toistaa samaa virhettä eikä jaksa tarkistaa että miten se menisikään. Eniten tuskailua aiheuttaa prepositiot, joista noin 75% menee puhtaasti veikkaamalla. Jostain syystä en myös ikinä opi "ostin" ja "toin" eroa, vaan aina joudun miettimään perusmuodon kautta oliko se nyt bought vai brought. Myös sanasto kaipaisi lisäystä. Niinhän se on, että kun sanat ei riitä täytyy sitä laikkia heittää sekaan. Ja sitä tulee tehtyä. En mielestäni suomea puhuessa käytä niin paljon niinkua kuin englannissa laikkia mikä luonnollisesti juontuu rikkaammasta sanavarastosta. Sanastoni on myös amerikkalaispainoitteinen, ja olenkin jo vähän turhan usein joutunut käymään keskustelun aiheesta pants vs trousers. Jotkut brittisanat ovat kyllä tarttuneet, laastari on plaster eikä band-aid, vaippa on nappy eikä diaper (tämä kun oikeasti kuuluu päivittäiskäyttöön, ihan ilman sarkasmia) ja roskis on bin eikä trash can.

Huomionarvoinen seikka on myös se, että en kiroile suomeksi, mutta englanniksi saattaa lentää aikamoisen härskejä sanoja. Ja kun sanon että en kiroile suomeksi niin ihan oikeasti tarkoitan sitä, vai kuinka moni siellä joka mut ihan livenä tuntee voi väittää joskus kuulleensa ärräpäitä tästä suusta? Englanniksi se on jotenkin ihan eri juttu, mikä johtuu ehkä siitä että sanoilla ei ole niin vahvaa merkitystä kuin suomessa. Sain kyllä joskus kommenttia kiroilustani Sebastieniltä joka totesi että jos Aino sanoo shit niin jotain on oikeasti pielessä.

Olen muuten ylpeä itsestäni kun olen niin hienosti selvinnyt täällä skottiaksenttien seassa. Aberdeenin aksentti ei tosin ole todellakaan sieltä pahimmasta päästä, päin vatsoin se on itse asiassa aika helppo, mutta ihmeen hyvin olen muutkin puhetyylit selättänyt. Paitsi taavetin haha. Aina voi hymyillä ja toivoa että se ei ollut kysymys.

Tein muuten ite memen. Rispektii kiitti.





xxx

Same old story

Jaahas. Oltiin keskiviikkona vähän tuulettumassa, en olekaan hetkeen (noh, puoleentoista viikkoon) käynyt ulkona niin jo oli aikakin! Itse vietin vapaapäivää, mutta liityin muiden seuraksi afterworkkeihin klo 23.40. Ajateltiin Viktorijan kanssa että mehän tempastaan pullo viiniä puokkiin, ei tässä mikään kiire. No siinä kun oli ensimmäiset lasit saatu kaadettua kuultiin, että paikka menee kiinni vartin kuluttua. Eihän sitä voi hyvää (as if, pullo oli £7,50 joten voitte kuvitella minkälaista laadun juhlaa se olikaan...) juomaa poiskaan heittää, joten aika tehokkaasti tuhottiin puteli ja etiäpäin! Päädyttiin loppujen lopuksi Noxiin tanssimaan, ja kappas kukahan se siellä: D. Loppu hyvin kaikki hyvin, tulipahan selvitettyä asioita ja potkittua vähän kanssa, score score. Paitsi potkin niin että mustelmoin pohkeeni. Hahhah. Mutta hän ansaitsi sen. Katsellaan parin viikon päästä millä mielellä mennään.

Ei mulla sen kummempaa asiaa ollut, mutta halusin vaan tallettaa tämänkin ylös. En vieläkään kyllä usko että koko ilta edes tapahtui. Ja en oo aina ihan noin aggressiivinen :D Sori Laura jos ei mennyt tarpeeksi rivien välistä!

Seuraava työvuorolista näyttää aika ankealta, mikä onkaan viikonloppuvapaa? Kuka sellaisia tarvitsee? No ei se mitään. 

Olkaa hyvä yksi kuva, City Council sunnuntaiaamuna klo 6.30:

xxx

No mitkäköhän juhlat

Kuvasato olikin nyt tämän kokoinen, en viitsi pölliä yhteiskuvia facen puolelta kun en jaksa kysellä kaikilta lupia. Mutta juhannusaatto tosiaan vierähti aika rauhallisissa tunnelmissa (tosin erittäin painokelvottoman keskustelun kera) Seaton Parkissa, joka taitaa olla Aberdeenin nätein puisto. Aamun lohduttomalta näyttäneen sateen jälkeen päivä kirkastui kuin kirkastuikin, ja illaksi oli tarjolla upea auringonpaiste, jonka lämmittämänä uskalsi jopa hetken aikaa istua t-paidassa! Grillailtiin vähän kertakäyttögrillillä, ja myöhemmin suomalainen grillimestarimme Jari pykäsi jopa kokon pystyyn, joka tosin hivenen kalpeni naapurissa roihuavalle notskille, mutta ei se oo niin justiinsa. Viereiset iloitsijat sitä lämpöä enemmän varmaan kaipasivatkin hypättyään jokeen vaatteet päällä...

Vähän harmittaa kun tuo Seaton Park on aika kaukana tästä meiltä, niin ei oikein voi käydä siellä juoksentelemassa. Yksi osio Lontoo-ikävästäni kohdistuu Regent's Parkiin, voi kun pääsisi taas sinne lenkkeilemään! En tykkää käydä juoksemassa ympäri kaupunkia, enkä myöskään millään juoksumatolla sisätiloissa, kyllä se puisto täytyy olla. Tai kaikista mieluiten itse asiassa metsä, mutta se taitaa olla jo liikaa pyydetty. Nooh, tällä hetkellä yksi skenaario on mennä kotiin elo-syyskuuksi, sieltä sitä mehtää löytyy. 

xxx

Come on Eileen!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun joku biisi tuo muistoja mieleen, on ne sitten hyviä tai huonoja? Selailin blogiani läpi eilisiltana ja törmäsin pariin linkkaamaani videoon, ja välittömästi play-nappia klikattuani olin takaisin viime talvessa ja keväässä. Lontoossa. S:än kanssa. Juoksemassa. Loikoilemassa minihuoneeni sängyllä aamulla. Kävelemässä hyisessä säässä. Pimeydessä (ihan kirjaimellisesti, ei mitään emotuksia tähän väliin). Yhtäkkiä tuli tosi hyvä fiilis, ja arvatkaas mitä: kaipasin vihdoin Lontoota! Tätä on odotettu, se kun oli koko tämän kesäreissun idea! Oli pakko facettaa heti Sebastienille (ei muuten ole tuo äsköinen S, toim. huom.) joka käski tanssimaan ja palaamaan jo takaisin. Kyllä mä vielä palaan, ja innolla palaankin :)

 

Aloin sitten miettimään muita biisejä, jotka kenties muistuttaisivat jostain toisesta ajanjaksosta. Yllättävän todentuntuisia assosiaatioita sain joihinkin osumaan!

Tätä kuunnellessa olen leikkaamassa ruohoa kesäsateessa kaupungin lapsityöntekijänä vuonna 2008. Pomo ties missä ja me päätetään leikata yhdelle pellolle hymynaama:

Tämä taas soi neljältä aamulla autossa matkalla Hyvinkäältä kotiin baari-illan päätteksi, ja pelloilla on usvaa:

Luxembourg, kevät 2011:

Istun Hammersmith&City-linjan kyydissä matkalla King's Crossille klo 6.30 aamulla, viime kesä:

Tulipas tästä nyt syvällinen kirjoitus. Lupaan että seuraava on pinnallisempi. (ja niin se varmaan onkin jos ja kun saan siitä juhannuksesta kirjoitettua).

xxx

Work hard, shop even harder

Jou!

Kiesus sentään kun ei edes koneella ehdi olemaan. Olin eilen töissä ensin 7-12 ja 17-23. Ja tänä aamuna taas seiskalta. Tai ainakin piti olla. Meidän pomot on niin kivoja että järkkäävät kyydin jos tulee aamuvuoroon ja illalla jos on yli yhteentoista saa myös pirssin himaan. Niinpä oli vekkari pirisemässä varttia vaille kuusi niinkuin jokaisella kuuluisi sunnuntaiaamuna olla, jotta olisin ovella 6.30 venaamassa kuljettajaani (jonka nimi valitettavasti ei ole James, vaikka sen luulisi olevan pakollinen brittikuljettajalle. to be fair though, kuskini on kyllä liettualainen että annettakoon anteeksi tällä kertaa) vain avatakseni ikkunaverhot kello 6.10 ja kauhistuakseni kun ikkunan alla lymyää tuttu hopeinen biili. No niin sitten jäin kyydistä kun vielä siinä vaiheessa olin yöpuvussa aamupalaa mussuttamassa, ja loppujen lopuksi olin töistä puolisen tuntia myöhässä. Mutta ihan käsittämätöntä tulla tolleen 20 min etuajassa ja sitten ei edes odota (okei okei se soitti kolmesti mutta harjasin hampaita niin vimmattua vauhtia että en huomannut) kun ei se kenenkään etu ole! Hän tekee turhan keikan ja minä olen turhaan myöhässä eli muut joutuvat tekemään mun hommat siinä odottaessa. Anteeksi tästä avautumisesta mutta voitte kuvitella kuinka tuollainen kismittää kun yöunia oli alla vajaa kuusi tuntia ja takana raskas päivä. 

Asiasta luvun yhdeksän neliöjuureen, oon vähän shoppaillut. Töihin piti luonnollisesti hankkia uudet vaatteet vaikka tämän wannabe-gootin vaatevarastoista kyllä kokomustaa löytyisi vaikka mihin lähtöön (ihan totta omistan varmaan esim. kymmenet enemmän tai vähemmän identtiset mustat housut), niin pyörähdys vanhalla kunnon hooämmällä kevensi rahapussia mukavasti suuren primark-pettymyksen jälkeen. Kiikutin kassalle niin housut, jakun kuin puseronkin, ja myöhemmin kävin hakemassa samaiset pöksyt vielä toisessa värissä. Luonnollisesti vain jakku oli halvennuksessa niinkuin suurin osa puodista, mutta tunnollisena kuluttajana maksan täyttä hintaa ostoksistani. Enhän mä edes veroja maksa niin jollain tapaa pitää kansantaloutta tukea!

Tänään käytiin keilailemassa töitten jälkeen, huomenna salille jee ja yllättäen töihin. Kävin tällä viikolla salilla viidesti hahhah, kerran jopa kahdesti samana päivänä. Eiköhän ainakin samoihin lukemiin päästä ensi viikolla. Juhannusta vietettiin grillaten kuten asiaan kuuluu, siitä lisää lähipäivinä!



Loppukevennyksenä whatsappailua pikkusiskon kanssa. Tällaisen kuvan näköjään annan, lapsonen ihan tosissaan nimittäin kysyy :D

xxx

No johan on linna

Olen tässä pienen elämäni aikana ehtinyt kiertää parisenkymmentä maata, mikä nyt ei sinänsä ole kauheasti, mutta olen kuitenkin käynyt Niagaran putouksilla, nähnyt Pietarinkirkon, poseerannut Eiffel-tornin edessä ja käyskennellyt ympäri Venetsiaa. Kuulostanee hassulta, mutta olen kadottanut sen hämmästys-momentin, mikä on matkailun ydin. Siis on sellainen "ai katos seuraava nähtävyys, no otetaan kuva"-fiilis. Mutta nyt se löytyi taas. Täällä Skotlannissa tosiaan noita linnoja on muutama, ja tänään päädyttiin pyörähtämään Stonehavenissa Dunnottar-nimistä pytinkiä töllistelemässä. Ja kyllä kannatti, uskallan käyttää jopa henkeäsalpaava, sen verran upea tuo tönö on. Eteläafrikkalainen kuskimme meidät sinne hurautti ihan melkein nopeusrajoituksien ja ylipäätään liikennesääntöjen mukaisesti, ensin tosin käytiin Aberin biitsillä (vihdoin!!) aamiaisella ja pällistelemässä ihmismassoja, jotka rantautuivat tänä ehkä vuosisadan lämpimimpänä (dear god mikä sana) päivänä meren ääreen, olihan niin lämmin että jopa t-paidassa tarkeni!

Linnaseikkailujen jälkeen pyörittiin Stonehavenissa, ja maistettiin kuuluisaa Deep fried Mars-baria, siis nimensä mukaisesti uppopaistettua Mars-patukkaa. Valitettavasti tästä ei ole visuaalista materiaalia, mutta se oli, noh, aika tuhti annos. Sellaiset puolen vuoden kalorit yhdessä annoksessa. Mutta mitäpä muuta sitä söisi dagen efterinä, eilen kun tuli taas shamppanjaa kumottua muutaman elämän tarpeiksi. Jostain syystä haalin rekvisiittaa ympäri baaria, ja kotiin päästessäni muistutin lähinnä joulukuusta/myymälävarasta kaikkine aurinkolaseineni ja helmikäätyineni. Oli kyllä hauskin ilta taas hetkeen, kiitos sinä kenen synttärit ne sitten olikaan! Nyt möllötän yksin kotona kun tuo parempi puoliskoni karkasi Israeliin viikoksi ja jätti meikkiksen ja ylivilkkaan mielikuvitukseni keskenään tänne jättikämppään. Uneton viikko tulossa...






ps kiva taas bloggeri kun pikselimassatoit noi kuvat


xxx

Mitä lukisin?

Niin, kertokaas te? Lukulistalla olisi monta tyhjää paikkaa täytettävänä, sanokaahan mitä blogeja sieltä puuttuu. Kaikkea saa ehdottaa, mutta mistään heppablogeista en suuremmin innostu enkä ruuanlaittovinkkejäkään kaipaa (tai no, kaipaan, mutta en kauheasti jaksa lukea niistä). Ehdotuksia kehiin woop woop! Varsinkin jos siellä on ulkosuomalaisia niin ilmoittakaa itsestänne.

ps toki jos sulla on maailman kähein heppablogi niin kerro ja käyn kyllä katsomassa.

xxx

kuva

Can't Hold Us

En edes aloita että kauanko käytin näiden kuvien kanssa taisteluun, blogger on mitä luultavimmin nainen ailahtelevaisuutensa perusteella. Ei sillä että miehetkään olisi mitenkään liian stabiileja, mutta niillä sentään menee mielialanvaihtelut ääripäästä ääripäähän, eikä heilu missään harmailla alueilla niinkuin naisilla.

Lauantaiaamuna suuntasimme pankkiin, ja keskustassa oli meno päällä. Nopean googlauksen jälkeen selvisi, että kyseessä oli 1 mile run-tapahtuma, jossa tosiaan juostiin hurja yksi maili, kilometreissä siis sellainen puolitoista (?). Sen perään päräytti paikalle melkoisen komea kulkue, joka kesti ainakin puolisen tuntia; sen jälkeen luovutettiin kun loppua ei tuntunut näkyvän. Jonkinlainen hyväntekeväisyystsydeemi joka tapauksessa, ja siellä oli jos jonkinlaista hiipparia Skotlannin Nepal-yhteiskunnasta syöpälapsiin ja yliopisto-opiskelijoihin. Kulkuetta johti luonnollisesti säkkipillisoittokunta. 

Arvatkaas muuten mitä on toi vaahto tossa drinkissä? No kerron. Se on kananmunaa. Käytiin eilen leffan jälkeen (Hangover 3, en todella suosittele, ei todellakaan yhtä hyvä kuin edelliset ja ihan erityyppinen) kylän parhaassa drinkkimestassa, ja ihan menevä kuppila mutta drinkit oli ehkä vähän turhan fancypansy meikäläisen makunystyröille. Mutta täytyy silti päästä uudestaan!

Otsikko Macklemorea, upea kipale.

xxx

Another day at the office

Hahhhah, jostain syystä bloggah heitti noi kuvat tolleen niin olkoot!

Ostin bikinit, koska kyllähän täällä +16 helteissä rantsuun pääsee. Mutta pakkohan se oli kattookaa nyt miten söpöt! Ja ei, en ostanut alaosaa, mitä nyt semmosella. Hengaan nyt töissä (vasen alakulma) ja venaan että toi papparainen tulee ja vapauttaa mut. Mulla on täällä hullut bileet päällä, kello on 9.30 but who cares. En sentään aloittanut aamua shoteilla niinkun Lauran kanssa tuntuu nykyään olevan tapana. Rehab before uni starts, party of two? Illaksi vielä lastenvahtikeikka. Huomenna olisi pool partyt, katsotaan pääsekö uusi bikinin-puolikas liikenteeseen. Tänään on myös tarkoitus vihdoinkin liittyä sinne salille, pikkaisen tämäkin projekti venähtänyt..

Olen ehkä maininnut, en muista, mutta tosiaan liikun täällä jalkaisin kaikkialle. Toki Lontoossakin tulee käveltyä useampi kilometri päivässä vaikka kuinka menisi vain julkisilla, mutta täällä tosiaan kävelee _kaikkialle_. Katsoinpa google mapsista eilisen matkan, ja semmonen 10 km tuli käpösteltyä. Sen kun saisi vielä juosten kulumaan niin avot! Aikomuksenani on (oli) osallistua yhteen hyväntekeväisyysjuoksu/kävelytapahtumaan, mutta se onkin jo tässä kuussa, en tiedä olenko ihan valmis. Ja en tajua miten tuollaiset tempaukset toimii, tai siis miten sitä rahaa kerätään? :D Olen myös viihdyttänyt itseäni tutkimalla maisteriohjelmia eri maissa. Maailma on oisterini ja niin päin pois mutta huhhuuh onneksi ei tarvitse vielä osata päättää!

Ja ai niin, jos joku on pysynyt perässä näissä "lue rivien välistä"-jutuissa, niin enää ei ole mitään luettavaa. Paitsi hahhahhahhah jos joku on katsonut fresh meattia niin meinasin tehdä Josiet.

xxx

Say what...

Siis taas tota naista saa odottaa. Mutta onneksi te pääsette nauttimaan tylsistymiseni hedelmistä!

xxx

Yet another place to call home

Jaahas mistäköhän sitä aloittaisi. Pahoitellaanpa vaikka ensin, että en ole vielä kerennyt mitään täältä ylämailta päivittelemään mutta nyt sen teen!

Skotlanti on ollut kovin kostea. Sää on oikein aurinkoinen, vähän vilpoinen mutta ei sentään pakkasen puolella. Mutta tuo juomapuoli on ollut hoidossa. Loman alkua juhlittiin kolme iltaa putkeen jonka jälkeen kisakestävyys tuli vastaan ja oli pakko rauhoittua. Nousi siinä vähän kuumettakin. Työnmetsästys on luonnollisesti jäänyt taka-alalle, mutta tänään on kierrelty CV:tten kera ympäriinsä ja nettihakemuksiakin on lennellyt sinne sun tänne. Huomenna on edessä parin vuorokauden nanny-keikka, jotain edes!

Vaimokkeeni miespuolikas oli täällä muutaman päivän ja siinä ajassa ehdimme muun muassa päätyä siihen, että meikkis on sen suhteen aivot. Oli kyllä ihan hyvä että oli mies talossa niin saatiin tukossa oleva käsienpesuallas (onkos tämä sana... en taaskaan keksi mitä sink on suomeksi enkä jaksa googlaa) avatuksi ja tyhjyyttä piipittävä palohälytin hiljaiseksi. 

Ei oo näköjään noita kuvia tullut otettua liian paljon. Ja nyt ei vaan jostain syystä teksti kulje, palaan toiste kun enemmän asiaa!

xxx