Mitä kuuluu?

No mitäs tänne.

- Lomalainen vielä porskuttaa vailla huolen häivää. Mitä nyt vähän stressaa vaihteeksi koittavasta asunnonmetsästyksestä, siitä valmistuuko silloin kun pitäisi, ja jos niin käy niin mitä sitten tekee. No ei niitä kuulu stressata just nyt hei, lopeta jo.

onneksi kuitenkin

- Ensi viikolla takaisin arkeen. Poitsut palaavat sunnuntaina, ja maanantaista eteenpäin vietetään viikko ihan vaan löllöten. Sitä seuraava viikko menee taas vapaalla (!). En jaksa tätä lomailua enää hei haluan tehdä töitä :D Jos joku haluaa palkata mut elokuun ensimmäiseksi viikoksi tekemään ihan mitä tahansa pliis ottakkee yhteyttä!

- Espanjassa oli kuuma ja Lontoossa mahdollisesti vielä kuumempi. Tai no ainakin hikisempi. Olin täysin unohtanut millaiseksi massiiviseksi pätsiksi koko metropolin joukkoliikenne muuttuu rankemmilla plusasteilla. Huhhuh, enpä ollutkaan hetkeen saunonut. 

- Olin Baby. Ylläolevasta kuvasta on leikattu pois mm. kolme miespuolista Ginger-spiceä. 90-luvun teemabileet. En muuten tiedä kuinka hyvin kuvasta tulee esille, mutta napsaisin taas vähän hiuksista pituutta pois. Josko nämä taas alkaisivat kasvaa hiukan rivakampaa tahtia, tuntuu että edistystä ei ole hetkeen tapahtunut. 

- Sain vähän paremmin käsitystä, että millaista on kaksikulttuurisen parisuhteen arki. Ei me olla ihan samasta puusta veistettyjä, ehkä vierekkäisiltä tonteilta kuitenkin. Varsinkin tuolla kyökin puolella eroavaisuudet alkavat kukkimaan. Minä huuhdon astiat tiskauksen viimeisenä vaiheena niin kuin nyt yleensä täysjärkiset ihmiset tekevät. Hän ei. Tiedän kyllä että niin se vaan toimi tuolla saarivaltiossa eli ei se ihan täytenä tällinä tullut, mutta asiat ovat kovin erilaisia kun niitä kokee käytännössä. Ne muuttuvat eläviksi. Eihän siitä tietenkään mitään isompaa showta tarvitse tehdä, hän olkoon huuhtomatta ja minä huuhdon jos mieli tekee. Kunhan tein huomion. Myös ruokailutottumuksemme ovat jokseenkin erilaiset, kuten myös ruoanlaittometodimme. 

- Olen koukussa. Dinner Date-nimiseen ohjelmaan. Ja sen verran pahasti, että kun Sveitsin-telkkarista loppui brittikanavatilaus, asensin läppärilleni VPN-palvelimen, jolla kiertää netti-tv-saittien geoblokkaus (ja tämä on muuten täysin laillista, toim.huom). En erityisemmin välitä realitystä, enkä varsinkaan ruoka-sellaisesta, mutta jokin siinä vaan viehättää. 

- Jenkki ei ole enää se ainut oikea. Enkä nyt tarkoita, että olisin ollut pahasti pihkaantunut johonkin ameriikan karjuun vaan purkka-makunystyräni ovat kokeneet mullistuksen, eivätkä enää vaadi sitä tuttua ja turvallista kotimaista. Tällä hetkellä ygösenä on kanelipurkka, joka saattaa kuulostaa jokseenkin erikoiselta mutta toimii! 

Viisi piinaavan pitkää viikkoa vielä edessä. 

Viikonloppu Rivieralla

Mulla on kyllä oikeasti maailman paras kesätyö.

Jäin lomalle verrattain yksinkertaisesta, vähästressisestä ja muutenkin erittäin vähän kuluttavasta hommastani viime viikolla. Lepäsin keskiviikon, reissasin päiväksi Ranskan puolelle Annecyyn torstaina, ja pakkasin kamani kaverin autoon perjantaina extempore-roadtripin suunnatessa Rivieralle. Seitsemän tuntia myöhemmin oltiin Nizzassa, joka on u-p-e-a. Ah. Lauantai meni nahkaa käristellessä biitsillä, ja sunnuntaina ajeltiin vuoristoteitä pitkin takaisin Sveitsiin. Nyt vähän pakkailen, ja iltapäivällä suuntaan lentokentälle, jossa Madridin kone jo kohta odottelee. Ja Espanja-viikon jälkeen vihdoinkin LONTOOSEEN!!! Jos jotain valitettavaa tässä kohtaa täytyy etsiä, niin poltin otsani aika pahasti lauantaina. Auts. 

Pohdin keväällä, että mikä olisi se kaikista järkevin vaihtoehto täksi kesäksi. Jäädä Lontooseen, mennä kenties Skotlantiin, Suomeen vaiko jonnekin ihan täysin muualle? Rahallisesti kaikista järkevin olisi varmasti ollut Suomi, jossa mitä luultavimmin vanha työpaikkani olisi minut toivottanut tervetulleeksi. Kahisevaa olisi siis kertynyt vanhempien luona punkatessa, mutta mitään muuta hyvää siinä vaihtoehdossa ei sitten olisi ollutkaan. Kavereita olisi tietty nähnyt, se on toki plussa. Mikään muu skenaario ei olisi tuohta niinkään tuonut, joten valitsin siis pelottavan tuntemattoman. Onnittelut minä, erittäin loistava valinta! Suomi-kesän jälkeen olisin ehkä muutaman satasen rikkaampi, mutta en todellakaan olisi ajanut Rivieralle viikonlopun viettoon ihan siksi vain että kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Ei pal hetkauta jos syksylla täytyy vähän kiristää kukkaron nyörejä. Ehdottoman mieluummin nautin elämästä kesällä kuin syön sisäfilettä syksyllä (näin kärjistetysti. en ehkä muutenkaan vetelisi sisäfilettä. olen usein olosuhteiden pakosta kasvissyöjä). Haha välillä koen painavaa tarvetta puolustella valintojani, kun niin moni muu suuntaa kotiin kesäksi, tai muuten vaan tekee kaikkensa välttääkseen opintolainan nostamista.

Nyt pitäisi vielä selvittää missä ensi yön majapaikkani sijaitsee, ja sitten kentälle! Ensi kertaan, toverit.