A place where time is irrelevant

Sain palautetta edellisestä tekstistä, että unohdin mainita finlandiavotkajatkot, gay gordons-tanssitunnin, yötoastit (joita mä en kyllä saanu!!!!!) ja awkward lähetäänkönytkotiinnoeijaksakävellä-päätöksenteot. Nyt mainitsin. 

Maanantaina tosiaan käväistiin Edinburghissa, jossa yllätys yllätys oli kylmä. Kierreltiin ja kaarreltiin ympäriinsä, taidettiin vilkaista joku taidemuseo joka oli kyllä ensin tulessa (!), ei olisi tosin ihan kaikkia niitä "upeita" skottitaiteilijoiden teoksia tarvinnut pelastaa... Koska punnat kovasti polttelivat taskunpohjilla, visiteerattiin myös Vuittonin Louiksella shaaliostosaikeissa. En ole eläessäni kokenut niin kamalaa asiakaspalvelua. Tiedän, että varsinkin babyface-meitsi ei välttämättä näytä kovin potentiaaliselta asiakkaalta tuolla monogrammien luvatussa maassa, mutta ei se oikeuta kohtelemaan meitä kuin kuraa. Huoh. Linna nähtiin ulkopuolelta ja päätettiin mennä lounaalle, joka meinasi käydä pub crawliksi jos juna ei olisi jo lähtenyt. Edinburgh muistutti kovin Luxembourgia tasoeroineen ja mukulakivikatuineen. Ei hullumpi mesta ollenkaan.

Tiistaina tehtiin kevyt 11 kilometriä pitkä lenkki pitkin Aberdeenia, käytin siellä rannalla ja tsekkaamassa yliopisto. Kuten alimmasta kuvasta voi huomata, ostettiin tollaset (sikahalvat, voi Lontoon hintataso ja pari voimasanaa) täytetyt letut, jonka kanssa onnistuin aika mestarillisesti sottamaan itseni ja ympäristöni. Niinhän se on, että kaveri on sellainen, joka huomauttaa valuvasta karamellikastikkeesta, mutta tosiystävä on sellainen, joka ensin nauraa itsekseen kun huomaamattani sotken laukkuni, takkini ja housuni ja sitten vasta tokaisee että katos vähän mitä teet.

Jee meillä on omatekemää sushia ja joulutorttuja :P

xxx

Frrruitcake

Olin rantalomalla. Ignoratkaa toppatakki, biitsi on biitsi lämpötilasta huolimatta. Kieltämättä tuli kyllä ikävä vuoden takaista biitsilomaa, joka meni bikineissä. Oh well. Päätin siis vihdoinkin tutustua tuohon mystiseen Skotlannin maahan, jonne suuntasin ihanan vaimokkeeni tykö pitkäksi viikonlopuksi. Siellä oli kylmä. Skottipojat on aikas ihania. Oli erittäin virkistävää nähdä erilaista baarikulttuuria, joka vastasi jonkin verran suomalaista menoa. Perjantaina siis laskeuduin yhdeksän pintaan illalla Aberdeenin kosmopoliittiselle kentälle, busa Lauralle, vaatteiden vaihto ja ulos. En tule ikinä ymmärtämään tätä brittiläistä tapaa, että ulos lähdetään ilman ulkovaatteita lämpätilasta huolimatta. Meikkis hytisi toppiksessaan, kun paikalliset hyppelee t-paidassa. Jostain syystä ne ei vaan taida tuntea kylmää niinkuin normaalit ihmiset?

Jämähdin miettimään, että mitä kaikkea sitä kirjottaisi. Juteltiin tästä taas nimittäin Lauran kanssa, että paljonko täällä kannattaa elämästään jakaa (tätähän olen pohtinut jo aiemminkin). Lasken kuitenkin sen varaan, että siellä toisella puolella osataan lukea epäsuoria ja vähän enemmän suoria viittauksia rivienkin välistä, joten jääköön nyt joitain seikkoja mainitsematta. Mutta jos tämä yksi seikka varsinkin vielä jatkaa seikkoitumistaan, saatan siitä mainita. Olikos siinä riittävän kryptinen kappale? :D

Melkein unohtui sanoa, että otsikko on yksi hienoista skottisanoista mitä tuli opittua. Se siis kuuluu lausua tolleen muutaman ekstra-ärrän kera. Kuvia tuli otettua useampikin, taidanpa tehdä jopa ihan kakkososion. Nyt siis minä ja loputtomat ruokahimotukseni olemme äidin pohjattomilta tuntuvien ruokavarantojen ääressä, pitäisi ehkä ihan suosiolla varata se toinen paikka paluukoneeseen että mahtuu masu mukaan.

Ja joo, kyllä oli niin maar mukava harjata tota pehkoa merituulen jäljiltä.

xxx

Yer aff yer nut

Koska olette kaikki olleet huolesta soikeana että misä se on, niin palasin juuri tuolta kaukaa pohjolasta jossa vietin muutaman päivän, ja voi pojat oli kuulkaa semmonen reissu että. Kerron siitä myöhemmin tällä viikolla, nyt jos nukkuisi niin aamulla pääsee taas pakkaamaan ja ottamaan suunnaksi tällä kertaa Heathrow'n. Tosin kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa joten ylläoleva informoi teitä jo jonkin verran viime tripin laadusta...






xxx

How's it cooking?

Kovin on mustavalkoista tämä elämä taas.

Viimeisessä kuvassa kokkaan päärynää tietokoneeni avulla. Sen verran kiinnosti toi esitelmän teko taas. Välillä pidin taukoa ja kävin merimieskirkolla pääsiäismarkkinoilla. Ensivisiitti kyseiseen pytinkiin! Ja siellä olisi kuulkaa ollut niitä kaipaamiani karjalanpiirakoita, mutta ne olivat a)pakasteita ja edessä olisi vielä monta tuntia kirjastoa b)liian hinnakkaita, ja johan sitä ensi viikolla ollaan taas maman lihapatojen ääressä. Enää yksi koulupäivä, yksi työpäivä ja yksi koulu/työpäivä, ja sitten on loma! Ja loman jälkeen enää neljä viikkoa luentoja, ihan hullua mihin tämä aika katoaa. Sitten pitäisi taas tietää mitä elämällään tekee seuraavat neljä kuukautta kun ei pääse kouluun. Taaskaan ei yksikään vaihtoehto tunnu oikealta. Voisikin vaan kadota johonkin mangopuun alle ilman minkäänlaisia velvollisuuksia.

xxx

You are the best damn girl I have ever met

Olen törmännyt alla olevaan seinään (no, en ihan kirjaimellisesti) jo muutaman kerran ollessani bebiksien kanssa lenkkeilemässä, ja nyt vihdoin sain aikaiseksi jopa otettua siitä kuvan. Ei tähän muuta voi taas sanoa kuin itä-Lontoo. Coolimpi kuin mun huone miinusasteilla.

Synttäreitä tuli tosiaan juhlittua, huhhuh. Alkuun shamppanjat asiallisesta viiksimukista, siitä takso raflaan, pari pulloa viiniä ja namnam pihvi, vähän epäilyttävän näköinen jälkiruoka ihan sikasiistillä koristuksella (:D), muutaman mutkan kautta baariin ja vodkadrinkkejä, jotka olivat 100% vodkaa. Jostain syystä olin silti jo puolen päivän tienoilla matkalla kirjastoon, josta kotiuduin yhdentoista jälkeen illalla. Tätä opiskelijan hurjaa elämää, lauantai-ilta kirjastossa. Harmi kun mulla ei ole niin paljon kuvia eiliseltä, missään ei näy mun hianoa mekkoa! Täytyy ottaa ehkä erikseen siitä muutama otos. Ja päivän ärsytys, mun kuulokkeet hajosi TAAS!!!!! Ihan totta ostin nää ehkä kuukausi sitten! Eikä kuittia ole luonnollisesti tallessa. Ja tottakai kun ne alkavat hajota niin ne on mennyttä hetkessä. Arghhhhhhhh.

xxx

Gimme Five

HBD ME!!!!!!!!!!! 
Tänään on vihdoin se suuri päivä, kun tärkeysjärjestyksessä paavista seuraava eli MEIKKIS täyttää vuosia, auuu! Olen sitä tyyppiä, joka rakastaa syntymäpäiväänsä enemmän kuin hullu puuroa. Joten joudutte tästä nyt sitten kuulemaan, niin kuin olette jo aiemmin kuulleetkin. Juhlikaamme tätä tärkeää päivää kakulla:

Jos ette vetäneet kakkuöverejä niinkuin allekirjoittaneella on tapana, niin jälkiruoaksi voitte siemailla vastauksiani ihanan toverini Hilman (voikun voitaisiin yökyläillä!!!) lähettämään haasteeseen. Olen tylsä enkä laita tätä kellekkään eteenpäin, joten skippaan alkuhöpinät. Täsä tuloo:

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin ovat
...vapaalla:
-puhelin (järisyttävä yllätys), ipod, lompakko, peili, potku takamukselle että pääsen ovesta ulos. Vaikka olenkin erittäin lahjakas sängystänousija, jään aina vetkuttelemaan kun lähdön aika koittaa.
...koulussa/työssä:
- no riippuu siitä onko koulussa vai töissä, mutta kansio, opiskelijakortti (koulussa et välttämättä pääse edes rakennukseen sisään ilman korttia), kosteuspyyhkeitä, vaippoja ja eväitä. Voi kukin itse päätellä mikä tavara kuuluu mihinkin päivään.

Ensin oli tällästä...

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
- mutku en lue :D Jos jotain kuitenkin yritän keksiä, niin öö Kymmenen pientä neekeripoikaa (vai olikos tällä joku poliittisesti korrektimpi nimi nykyään), Poika raidallisessa pyjamassa/mikä ikinä sen nimi onkaan suomeksi, Curtis Sittenfieldin Prep-elämänkoulu ja tottakai Fifty Shades of Grey. Enkä keksi mitään viidettä kirjaa. Paitsi ne molemmat kuoppakirjat mitä luettiin yläasteella oli muistaakseni ihan hyviä!

...ja hetken kuluttua tällästä.

Viisi materialistista joululahjatoivetta:
- ehhh, ei taida olla eilisen teeren poikia tämä kysely. Kelpuuttaisin Audi TT/Peugeot RCZ (haluan tyylikkään auton, mutta en mitään liian pröystäilevää. En välttämättä kyllä sanoisi ei Porsche Carrerrallekaan...), uuden tietokoneen, pari tiettyä laukkua, VIHDOIN se Dieselin Loverdose-hajuvesi jota en koskaan saa aikaiseksi hankittua ja sähkövatkain.

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
- New York, Australia/Uusi-Seelanti, joku über-Karibia-turnee, Islanti ja the Box-niminen yökerho.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
-sarkastinen, lyhyt, kiintyvä, valittaja, utelias.

Viisi lempiruokaasi:
Koska tämä on ehdottomasti tärkein ja laajin kysymys, otin vapauden jakaa sen vielä kahteen alakategoriaan:
ikilempparit:- ranskalaiset, juustohampurilainen, italialainen, äitin tekemä muusi ja nakkikastike/stroganoff, letut hillolla ja kermavaahdolla.  Enkös sanonut jo aiemmin, että en ole mikään maailmanluokan kulinaristi?
tällä hetkellä pinnalla: - sushi, erilaiset risotot, Sainsburysin beef meatballs, banaanikookosrahka ja karjalanpiirakoihin ois ihan karsee himotus päällä jos niitä vaan jostain saisi.

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa kaikkien kanssa:
En oikein noudata mitään elämänohjeita, ja en halunnut vain googlata jotain random lame quotteja, niin ette saa viittä.
- "Everything happens for a reason." kukahan tämänkin on ensimmäisenä lohkaissut en tiedä, itse bongasin Lostista.
Tätä ei varsinaisesti ole annettu elämänohjeena, mutta otin sen vastaan sellaisena: "Typerä nainen! Ei siivoaminen mitään auta." Piisamirotta. Amen.
Viimeisenä jaan itse viljelemäni ohjeen, joka pätee tilanteeseen kuin tilanteeseen: aina täytyy olla niin paljon rahaa, että pääsee kotiin. Oli koti sitten missä tahansa.





xxx

eka kuva

Tämä kirjoitus on täysin turha.

Unohdin mainita yhden pohdinnan viikonlopulta. Miksi aina tuntuu siltä, että Starbuckseja on joka nurkan takana (siis varsinkin kotona Riihimäellä), mutta kun sellaista alkaa etsiä tuntuu siltä kuin ne olisivat kaikki kadonneet kuin tuhka tuuleen. Siis ihan kirjaimellisesti, yritettiin jopa google mapsilla löytää yhtä mutta se ei ollut siinä missä sen piti olla :D Nooh, jonkin aikaa harhailtuamme kyllä löydettiin yksi, ja samalla Waitrose josta löytyi sitä mun puuroa, score double score!

Koska en ole ottanut yhtäkään esittelemisen arvoista kuvaa viime päivinä, nauttikaamme seitsenosaisesta kuvasarjasta "Aino avaa sateenvarjon".

Näin ikääntymisen taas lähentyessä täytyy luonnollisesti kehittää pientä kriisinpoikasta, ja tänä vuonna se ei olekaan aiheella "en ole saanut mitään aikaiseksi elämässäni", vaan "näytän 14-vuotiaalta". Koska näytän. Ostin männäviikolla superkhoolin pinkin pipon (hetkinen mainitsinko tästä jo?), jonka kanssa ajattelin ratsastaa kevättrendien aallonharjalla auringonlaskuun, mutta ensimmäisen käyttökerran jälkeen tuli lähinnä kommenttia kuinka näytän korkeintaan viisitoistakesäiseltä. Kyllä, tiedostan että en ole se kypsimmän näköinen parikymppinen, mutta minkäs voin pienikokoisuudelleni ja babyfacelleni. Joten pitäisikö kenties alkaa pukeutumaan aikuisemmin? Kyllä/ei/en tiedä. Tykkään pinkistä. Ja kaikesta söpöstä. Glitter-ballerinoista. Ostan vaatteita H&M:än ja Zaran lastenosastoilta. Tässä kohtaa voi toki taas pohtia, että toisaalta koska sitä edes on aikuinen. Ikä on vain numeroita ja sitä rataa. Lupaan kyllä viimeistään siinä vaiheessa kun yritän esittää hc-antropologia ostaa sen jakkupuvun. Paitsi troo-antrohan tekee sitä kenttätutkimusta jossain amazonilla, ja siellä ei paljon liituraidat vaikutusta tee paitsi jos yrität naamioitua seepraksi. Ja mä olisin mieluummin sarvikuono.


Ai niin, vastaus muutaman päivän takaiseen pohdintaan oli a). huh.





xxx

You're looking for the grace of God in the arms of a fellow stranger

Sainpas käsiini kaksi kuvaa perjantai-illalta (eli täysin armotta kössin facebookin puolelta). Siinä on meikäläisen uusi väri, joka on mielestäni liian tumma, sanokaa mitä sanotte. Toi on jo aika lähellä mun omaa väriä, ja kun juuri sen takiahan sitä hiuksia värjätään kun se naturaaliväri ei silmää miellytä... Ei tässä sinänsä mitään vikaa ole, hyvää työtä Jay teki, mutta se on yksinkertaisesti tylsä. Ehkä heitän päälle vähän jotain sävytettä, vi ses. Oli muuten vähintäänkin mielenkiintoinen toi kampausviritelmäni, harmi kun ei ole parempaa kuvaa. Ai tykkään leteistä?

Jatketaan näillä elämääkin suuremmilla aiheilla. Jos mies/poika ei vastaa suoraan kysmykseen mitään ja menee ihan AWOL, niin a)kuoliko sen puhelin vai b)se itse? Ei nimittäin ole tehnyt instagramin puolellakaan yhtään mitään muutamaan päivään. Kyllä, olen lähes ammattitason stalkkeri. Sen takia luenkin antropologiaa, joka on vaan hieno termi stalkkaamiselle. Mutta ihan totta mikä vika? En suostu siihen, että tää olis niinku tässä ihan näin vain. Huoh. En myöskään suostu siihen huomiseen lumisateeseen, pysy pois!




xxx

There Will be Food

Hola!

Nyt ollaan taas ruohonjuuri-instagram-tasolla (jaa meniköhän nyt kaikkien kielioppisääntöjen mukaan...), ruokakuvia! Perunaa ja lihakastiketta mitenkään sen hienommin sanomatta. En siis edes tiedä annoksen oikeaa nimeä, istuin alas ja se vaan kannettiin eteen. No kyllähän meikäpoika hyvänen aika sentäs syö, myös nuo katkaravut vaikka en niistä pidäkään, ei ilmaiselle ruoalle sanota ei. Täällä siis monilla näillä hienoimmilla klubeilla on myös ravintola, ja joskus promoottorit saavat tarjotakseen illallisen muutamalle. Mikäpäs siinä. Vaikka olinkin jo yhden illallisen syönyt ja napostellut niitä crackereja tryffeleineen päivineen, on aina tilaa ruoalle. Ooh ja synttärimekko saapui, nopeaa työtä Asos! Liian isohan se on, korjauspuuhiin pääsen siis. Ei ihan kyllä mielestäni pidä tuo Asoksen mittataulukko paikkaansa mutta oppihan taas jotain. Jos noita vähän tärkeämpiäkin asioita vaikka alkaisi tässä oppimaan, lukemisia kun on vähän rästissä...

xxx 

Pink Friday

Uskokaa tai älkää, mutta on täysin sattumaa että näin naistenpäivänä julkaisen ehkä ihan vaan pikkuisen tyttömäisen kuvasatsin. Menkööt silti!

No nyt on ravintola valkattuna ja pöytävaraus tehty. Yksi mekkoehdokas on matkalla tänne päin, todella toivon että on hyvä! Heräsin tänään ja halusin pinkin huulipunan. Sitten kävin ostamassa sen. Ja pakkohan se oli saada mätsäävä kynsilakka kanssa. Nappasin mukaan myös aineet butternut squash-risottoon (mitähän se on suomeksi, semmosta jonkinlaista kurpitsaa kuitenkin) ja tryffeleihin. Ja sit vielä mietin että miksi oon niin kauhean turvoksissa? :D Vietetään tänään pientä viini ja juusto-iltaa, ja koska ainoat juustot mitä syön ovat mozzarella ja halloumi eikä niistä kumpikaan oikein sovi voileipäkeksin päälle, tuon omat eväät.

Kolme ensimmäistä kuvaa ovat Victoria Parkista, totesinkin jo instan puolella, että itä-Lontoo on niin hipster että edes leikkipuiston hiekka ei voi olla mainstream, se täytyy olla esim. pinkkiä ja sinistä. Eipä siinä toki mitään. Byää tää ihana kevät (joka tosin on at the moment sateinen) +10 asteineen päättyy ensi viikolla, ja palaa siihen lähemmäs nollaa. Kuulemma kestää maaliskuun loppuun saakka. Ja sittenhän alkaa huhtikuu eli toisin sanoen sataa joka päivä. En suostu tähän, saanko paeta jonnekin lämpimään ja palata vasta toukokuussa? Ai niin en saa, kun voin olla enää yhden ainoan tiistain pois koulusta kun jäin lintsauksesta kiinni hups... Edes lukiossa ei oltu näin tarkkoja, ja siellä en esimerkiksi saanut poissaolomerkintää, kun olin 45 minuuttia myöhässä junasotkujen takia. Täällä jos olet 16 min myöhässä niin se on automaattinen poissaolo oli syy mikä hyvänsä. Kolmannesta lennät armotta pihalle. Ja tästä maksan nelinumeroisia lukuja? Joopajoo. Äh nyt kiihdytän itseäni turhaan, tän perjantain piti olla rento, joten taidan jatkaa kodinhengettäröintiä ja vaikka vähän järjestellä vaatekaappia. Tai lakata varpaankynnet.




xxx

Monen maan ongelmia

Vietän synttäreitäni ensi viikolla (eek!) ja metsästän parhaillaan raflaa perjantai-illalle. Vaikka vannon Atlanttia syvempää rakkautta ja muutamaa oodia Nando'sille, niin ei se kuitenkaan vastaa käsitystäni tyylikkäästä, aikuismaisesta illastamispaikasta meidänlaiselle astetta pynttääntyneemmälle juhlakansalle, kun siitä kuitenkin suunnataan suoraan ulos. Tämä metsästys muistuttaa taas siitä, miten paljon helpompaa elo oli koti-Riihimäellä, kun varteenotettavia ravintoloita on ehkä kaksi. Juuri sain ikuisuuden kestäneen varaa kampaaja-projektin päätökseen, joka sekin sisälsi valehtelematta tunteja googletellen vaihtoehtoja. Sama pätee asunnonmetsästykseen, valinnanvaraa on ihan liikaa! Voisi varmaan aloittaa myös mekko-huntin, joka olisi kai pitänyt aloittaa jo... Joka vuosi unohdan, että maaliskuun puoliväli ei ole juhla-aikaa, ja kauppojen mekkohyllyt huutavat tyhjyyttään.

Mietin näitä mun First World Probleemoja tänään koulussa. Kummallakin luennolla oli aika rankkoja aiheita, ekalla tunnilla käsiteltiin mm. tyttöjen ympärileikkausta, tokalla pakolaisten elämää turvapaikanhakijana. Alkoi ihan ällöttämään omat ongelmani; kahden sentin tyvikasvu, valinnanvaikeus ruokaa etsiessä, taas uuden juhlakoltun löytäminen. Miten määritän onnistuneen perjantai-illan? Vähintään ilmaista shamppanjaa, mielellään pelkästään ilmaisia juomia. Aloin suoranaisesti tuntemaan huonoa omatuntoa asemastani etuoikeutettuna valkoisena. Miksi minä sain sen lottovoiton, ja synnyin yhteen maailman parhaista paikoista elää, kun niin moni muu sai vain kuusi oikein? Uskon tosin jälleensyntymiseen (kaappihindu täällä terve), joten ehkä edellisessä elämässäni olin heikko-osaisempi, ken tietää.

No aurinko paisto!

Mutta pitäisikö, ja ennen kaikkia kannattaisiko minun tuntea itseni pahaksi ihmiseksi kaiken tämän ylellisyyden keskellä, kun maailma on pullollaan ihmisiä, joilla ei ole mitään? Ei kai. Kun vaihtoehtona ei kuitenkaan ole, että maalaan nassuni mustaksi ja muutan Afrikkaan ihan vaan symppaamaan vähäosaisempia tovereitani. Ja en vaan jaksa uskoa, että sillä oikeasti olisi maailmankaikkeuden kannalta sen kummempaa merkitystä, jos jättäisin huomisen kampaajakäyntini väliin, tai sanoisin ei sille Dom Perignonille. Ei yksi ihminen voi vaikuttaa asioihin sillä tasolla. Pohdiskelin myös asemaani (tulevana) antropologina. On se jotenkin groteskia mennä sinne sademetsiin pällistelemään jotain alkuasukkaita, ja kertoa sitten täällä villissä lännessä että kato tällästä ne hullut tekee. En sano että ei olisi mielenkiintoista tutustua muihin kulttuureihin, mutta onhan se vähän hullunkurista mennä vaan että tere, mä tulin niinku kyttään et mitä te teette ja meen sit tekeen siit analyysii.



Jospa tästä nukkumaan. Aamulla kun pitää herätä jopa ennen kahdeksaa sitä kampaajaa varten. FWP indeed.




xxx

Pursuit of Happiness

Taas iski joku kumma 24h-pöpö, ja sunnuntai meni sängynpohjalla. Ihan hukkaan heitetty päivä, kun en saanut _mitään_ kouluhommaa tehtyä. Nyt olo on kevyiden 12,5-tuntisten yöunien jälkeen vähän parempi, kyllä tää tästä. Kävin siis vain ihan pikkuisille puolen tunnin päiväunille eilisiltana vain herätäkseni vasta seuraavana aamuna vaatteet ja meikit päällä. No mikäpäs siinä, aurinko paistaa hei! Ja tälle viikolle on luvattu jo kaksinumeroisia lämpöasteita, jotka Suomen tilojen sijaan ovatkin plussalla eivätkä miinuksella. Valitettavasti en mitään visuaalisia tuotoksia löydä tähän hätään, mutta tässä hyvä biisi jonka löysin taas ja jonka takia oikeastaan aloitinkin tätä kirjoittamaan:

xxx

Spice Up Your Life

Jos taas aloitetaan kenkäkuvalla? :D

Päädyin siihen, että arviolta n.7-8 vuotta vanhat Converseni ovat kirjaimellisesti kävelleet tiensä päähän. Erittäin hyvin palvelleet yksilöt; nämä kengät ovat nähneet kaiken. Siis kaiken. Ikävä tulee. Eivät he toki roskista vielä nää, mutta jäävät taka-alalle kuitenkin. Ihan oudot nuo uudet, niin jäykät ja niissä on sellainen uuden auton tuoksu. Mutta eipähän tuule sisään.

Mama was in da town, tänään lähti. Käytiin eilen katsomassa Viva Forever, joka ei kertonutkaan Spaissareiden tarinaa, vaikka niin luulinkin. Siitä huolimatta oikein hyvä, ja vitsailivat jopa suomalaisista. Maman ja mukana olleen kummitädin kanssa myös syötiin. Ja paljon. Ja usein. Nyt pitäisikin ihan itse kokata ensimmäinen ateria sitten viime viikon buhuu. Kaapissa taitaa olla selleriä ja, öö, riisiä? Varsinainen gourmet-ateria siis tiedossa.

Koitan tässä samalla opiskella ja tulee ihan IB-ajat mieleen, kun opettelen ulkoa ihmisoikeusjulistuksen ekaa artiklaa: "For the purposes of the present Convention, the term "refugee" shall apply to any person who owing to well-founded fear of being persecuted.." ei mee vielä nappiin joo. Mutta täältä tulisi vielä Eino Leinoa muutaman runon verran, että enköhän mä yhden pikku artiklan selätä.

ps. FU Waitrose, ei saa koukuttaa asiakkaita tuotteeseen (täysjyväpuuro), jota myytte ehkä vaan yhdessä kaupassa!?! As if jaksaisin raahautua aina Canary Wharfiin vaan puuro-ostoksille. Taas piti ostaa jotain kurapuuroa.

xxx