Frrruitcake

Olin rantalomalla. Ignoratkaa toppatakki, biitsi on biitsi lämpötilasta huolimatta. Kieltämättä tuli kyllä ikävä vuoden takaista biitsilomaa, joka meni bikineissä. Oh well. Päätin siis vihdoinkin tutustua tuohon mystiseen Skotlannin maahan, jonne suuntasin ihanan vaimokkeeni tykö pitkäksi viikonlopuksi. Siellä oli kylmä. Skottipojat on aikas ihania. Oli erittäin virkistävää nähdä erilaista baarikulttuuria, joka vastasi jonkin verran suomalaista menoa. Perjantaina siis laskeuduin yhdeksän pintaan illalla Aberdeenin kosmopoliittiselle kentälle, busa Lauralle, vaatteiden vaihto ja ulos. En tule ikinä ymmärtämään tätä brittiläistä tapaa, että ulos lähdetään ilman ulkovaatteita lämpätilasta huolimatta. Meikkis hytisi toppiksessaan, kun paikalliset hyppelee t-paidassa. Jostain syystä ne ei vaan taida tuntea kylmää niinkuin normaalit ihmiset?

Jämähdin miettimään, että mitä kaikkea sitä kirjottaisi. Juteltiin tästä taas nimittäin Lauran kanssa, että paljonko täällä kannattaa elämästään jakaa (tätähän olen pohtinut jo aiemminkin). Lasken kuitenkin sen varaan, että siellä toisella puolella osataan lukea epäsuoria ja vähän enemmän suoria viittauksia rivienkin välistä, joten jääköön nyt joitain seikkoja mainitsematta. Mutta jos tämä yksi seikka varsinkin vielä jatkaa seikkoitumistaan, saatan siitä mainita. Olikos siinä riittävän kryptinen kappale? :D

Melkein unohtui sanoa, että otsikko on yksi hienoista skottisanoista mitä tuli opittua. Se siis kuuluu lausua tolleen muutaman ekstra-ärrän kera. Kuvia tuli otettua useampikin, taidanpa tehdä jopa ihan kakkososion. Nyt siis minä ja loputtomat ruokahimotukseni olemme äidin pohjattomilta tuntuvien ruokavarantojen ääressä, pitäisi ehkä ihan suosiolla varata se toinen paikka paluukoneeseen että mahtuu masu mukaan.

Ja joo, kyllä oli niin maar mukava harjata tota pehkoa merituulen jäljiltä.

xxx