Unohdin mainita yhden pohdinnan viikonlopulta. Miksi aina tuntuu siltä, että Starbuckseja on joka nurkan takana (siis varsinkin kotona Riihimäellä), mutta kun sellaista alkaa etsiä tuntuu siltä kuin ne olisivat kaikki kadonneet kuin tuhka tuuleen. Siis ihan kirjaimellisesti, yritettiin jopa google mapsilla löytää yhtä mutta se ei ollut siinä missä sen piti olla :D Nooh, jonkin aikaa harhailtuamme kyllä löydettiin yksi, ja samalla Waitrose josta löytyi sitä mun puuroa, score double score!
Näin ikääntymisen taas lähentyessä täytyy luonnollisesti kehittää pientä kriisinpoikasta, ja tänä vuonna se ei olekaan aiheella "en ole saanut mitään aikaiseksi elämässäni", vaan "näytän 14-vuotiaalta". Koska näytän. Ostin männäviikolla superkhoolin pinkin pipon (hetkinen mainitsinko tästä jo?), jonka kanssa ajattelin ratsastaa kevättrendien aallonharjalla auringonlaskuun, mutta ensimmäisen käyttökerran jälkeen tuli lähinnä kommenttia kuinka näytän korkeintaan viisitoistakesäiseltä. Kyllä, tiedostan että en ole se kypsimmän näköinen parikymppinen, mutta minkäs voin pienikokoisuudelleni ja babyfacelleni. Joten pitäisikö kenties alkaa pukeutumaan aikuisemmin? Kyllä/ei/en tiedä. Tykkään pinkistä. Ja kaikesta söpöstä. Glitter-ballerinoista. Ostan vaatteita H&M:än ja Zaran lastenosastoilta. Tässä kohtaa voi toki taas pohtia, että toisaalta koska sitä edes on aikuinen. Ikä on vain numeroita ja sitä rataa. Lupaan kyllä viimeistään siinä vaiheessa kun yritän esittää hc-antropologia ostaa sen jakkupuvun. Paitsi troo-antrohan tekee sitä kenttätutkimusta jossain amazonilla, ja siellä ei paljon liituraidat vaikutusta tee paitsi jos yrität naamioitua seepraksi. Ja mä olisin mieluummin sarvikuono.
Ai niin, vastaus muutaman päivän takaiseen pohdintaan oli a). huh.
xxx
 |
| Koska en ole ottanut yhtäkään esittelemisen arvoista kuvaa viime päivinä, nauttikaamme seitsenosaisesta kuvasarjasta "Aino avaa sateenvarjon". |
Näin ikääntymisen taas lähentyessä täytyy luonnollisesti kehittää pientä kriisinpoikasta, ja tänä vuonna se ei olekaan aiheella "en ole saanut mitään aikaiseksi elämässäni", vaan "näytän 14-vuotiaalta". Koska näytän. Ostin männäviikolla superkhoolin pinkin pipon (hetkinen mainitsinko tästä jo?), jonka kanssa ajattelin ratsastaa kevättrendien aallonharjalla auringonlaskuun, mutta ensimmäisen käyttökerran jälkeen tuli lähinnä kommenttia kuinka näytän korkeintaan viisitoistakesäiseltä. Kyllä, tiedostan että en ole se kypsimmän näköinen parikymppinen, mutta minkäs voin pienikokoisuudelleni ja babyfacelleni. Joten pitäisikö kenties alkaa pukeutumaan aikuisemmin? Kyllä/ei/en tiedä. Tykkään pinkistä. Ja kaikesta söpöstä. Glitter-ballerinoista. Ostan vaatteita H&M:än ja Zaran lastenosastoilta. Tässä kohtaa voi toki taas pohtia, että toisaalta koska sitä edes on aikuinen. Ikä on vain numeroita ja sitä rataa. Lupaan kyllä viimeistään siinä vaiheessa kun yritän esittää hc-antropologia ostaa sen jakkupuvun. Paitsi troo-antrohan tekee sitä kenttätutkimusta jossain amazonilla, ja siellä ei paljon liituraidat vaikutusta tee paitsi jos yrität naamioitua seepraksi. Ja mä olisin mieluummin sarvikuono.
Ai niin, vastaus muutaman päivän takaiseen pohdintaan oli a). huh.
xxx
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti