Come on Eileen!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun joku biisi tuo muistoja mieleen, on ne sitten hyviä tai huonoja? Selailin blogiani läpi eilisiltana ja törmäsin pariin linkkaamaani videoon, ja välittömästi play-nappia klikattuani olin takaisin viime talvessa ja keväässä. Lontoossa. S:än kanssa. Juoksemassa. Loikoilemassa minihuoneeni sängyllä aamulla. Kävelemässä hyisessä säässä. Pimeydessä (ihan kirjaimellisesti, ei mitään emotuksia tähän väliin). Yhtäkkiä tuli tosi hyvä fiilis, ja arvatkaas mitä: kaipasin vihdoin Lontoota! Tätä on odotettu, se kun oli koko tämän kesäreissun idea! Oli pakko facettaa heti Sebastienille (ei muuten ole tuo äsköinen S, toim. huom.) joka käski tanssimaan ja palaamaan jo takaisin. Kyllä mä vielä palaan, ja innolla palaankin :)

 

Aloin sitten miettimään muita biisejä, jotka kenties muistuttaisivat jostain toisesta ajanjaksosta. Yllättävän todentuntuisia assosiaatioita sain joihinkin osumaan!

Tätä kuunnellessa olen leikkaamassa ruohoa kesäsateessa kaupungin lapsityöntekijänä vuonna 2008. Pomo ties missä ja me päätetään leikata yhdelle pellolle hymynaama:

Tämä taas soi neljältä aamulla autossa matkalla Hyvinkäältä kotiin baari-illan päätteksi, ja pelloilla on usvaa:

Luxembourg, kevät 2011:

Istun Hammersmith&City-linjan kyydissä matkalla King's Crossille klo 6.30 aamulla, viime kesä:

Tulipas tästä nyt syvällinen kirjoitus. Lupaan että seuraava on pinnallisempi. (ja niin se varmaan onkin jos ja kun saan siitä juhannuksesta kirjoitettua).

xxx