2. Kotikatu!
3. Brick Lane ja kaverit hukassa (siis mun, en tosin mene puhumaan tuon ruutupaidan puolesta).
Työntäyteinen viikko takana. Onhan ne muksut ihan kivoja, mutta kyllä 2-vuotias vaan osaa olla rasittava välillä. Ei, et voi viedä lelua siskon/veljen kädestä. Kun kuitenkin viet niin anna jotain tilalle. Ja kun et anna mitään tilalle niin ei ihme jos toinen alkaa itkeä. Älä herran tähden sylje siihen olkkarin lattialle. Olen vastannut kysymykseesi "are we going home" jo noin viidesti, älä kysy enää 15 kertaa uudestaan. Ja lunta ei syödä kuten ei myöskään kylpyvettä juoda.
Perjantai oli onneksi vapaa, joten pääsin viettämään normaalia kolmepäiväistä viikonloppuani, joista pääsen nauttimaan myös tällä semesterillä. Kauhistelin jo siskolleni, että miten tulen joskus hamassa tulevaisuudessa taas selviämään viisipäiväisestä työviikosta, kun sellaista en ole kuukauden poikkeusta lukuunottamatta kokenut koko Lontoo-aikanani enkä hetkeen tule kokemaan? Katselin kohta alkavan semesterin lukkariani, ja tiistaisin kulutan luentosalin penkkejä klo 18 asti. Kyllä varmaan innostaa opinnot noinkin inhimilliseen aikaan. Ja päiväni alkavat aina joko klo 11 tai 12, joka on mielestäni jotain niin turhaa. Ei siinä aamulla saa kuitenkaan mitään aikaan, niin samantien menisi kouluun/töihin muutaman tunnin aikaisemmin. Tästä tulikin mieleen (ahhahh paras fingerpori ikinä :D) että miksi oi miksi en osaa nukkua pitkään? Miksi herään poikkeuksetta 9.30 mennessä vaikka silmät olisivat sulkeutuneet 4.15? Tuli yökyläiltyä muutama kerta tällä viikolla, ja olen kyllä varmaan niin mukavaa seuraa siinä pikkusängyssä, kun kääntelehdin ja vääntelehdin tunteja toisen yrittäessä nukkua. Ja ei, en voi nousta siitä sängystä ja mennä vaikka olkkariin, kun siellä on niin kylmä että hengitys huurua. I'm not even kidding.
xxx
xxx
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti