Summer plans sorted!

Lupasinko kertoa kesäsuunnitelmista kun tulen seuraavan kerran kirjoittamaan? Lupasin, ja niin myös teen! Ja millaiset suunnitelmat ovatkaan! Kuulostaan luultavasti aikalailla kajahtaneelta, mutta 11 päivän kuluttua jää Lontoo taakseni ja juna kuljettaa pohjoista kohti Abredeeniin, jossa vierähtääkin sitten kesä vuosimallia 2013. Jaa miksikä jättää upea Lontoo ja vaihtaa se Skotlannin perukoilla sijaitsevaan about Tampereen kokoiseen kaupunkiin? Hyvä kysymys.

Noh. Viime kesän olin tosiaan täällä. Ja se oli kyllä surullisin kesä ikinä. Kaveripiirini kostuu suurimmaksi osaksi (oikeastaan täysin) kansainvälisestä porukasta, joka kaikkosi kotikonnuilleen heti viimeisten kokeitten jälkeen. Minä en halunnut vietää kolmatta kesää putkeen hautausmaalla joka olisi ollut kohtaloni mikäli kotiin menisin joten seikkailuhenkisenä jäin Lontooseen. Huono päätös. Tai hyvä sinänsä, mutta ei kuitenkaan. Työnmetsätys osoittautui hankalammaksi kuin osasin aavistaa, ja vietin yli kuukauden päivät käytännössä työttömänä. Ja kaverittomana. Onhan Lontoossa tosiaan näkemistä ja kokemista, mutta kun olet a) yksin ja b) rahaton niin eipä niistä niin hupia ole. No heinäkuussa vihdoin löysin töitä (tässä välissä paniikkipuhelu mamalle ja melkein maitojunalla kotiin palaaminen..) ja elokuussa nappasin vielä toisenkin homman, ja sitten paiskittiin 7-päivää viikossa-työtahdilla. Ensiksi löytynyt työ ei ollut niitä mieluisimpia ja vaikka alkukankeuden jälkeen työkaveritkin osoittautuivat ihan mukiinmeneviksi ei siellä varsinaisia ystävyyssuhteita solmittu joten yksinäisyys jatkui. Tähän väliin täytyy todeta, että viihdyn kyllä hyvin itsekseni ja en ole se maailman sosiaalisin olento, mutta kun sitä seuraa ei ole _ollenkaan_ (kämppiksiä kesän kämpässäni oli yksi ja sekin outo, en kauheasti häntä nähnyt) niin erakoinkin sydän kovettuu. Välillä/usein oli niin tylsää että kävelin vaan ympäriinsä, jopa tuntikausia. Mutta kyllä täällä toki kelpaa kävellä! Mutta juu, se kahden työn yhdistelmä oli tietysti pankkitilille virkistävä piristys jos jotain hyvää täytyy sanoa. Ja kävin onneksi kotona yhden viikonlopun niin pääsi edes hetkeksi pois. Toinen työni jonka aloitin silloin elokuussa oli huippu, ja kyllä varmaan tulee tippa linssiin kun nyt ensi viikolla tai viimeistään seuraavan viikon maanantaina/tiistaina tulee eron hetki. Toivottivat tosin tervetulleksi takaisin syksyllä, mutta aivan varmasti tulee ainakin beibejä ikävä kun niitä on ikävä jo ihan viikonloppuisin kun ei kolmeen päivään nähdä.

On muuten Regent's Park, ei se Skotlanti

Ja miksi siis Aberdeeniin? Ensinnäkin, siellä odottaa armas vaimoni jonka kanssa pääsemme vihdoin muuttamaan kaukosuhteemme saman katon alle, ja millainen katto onkaan! Siellä meikäläistä odottaa VALTAVA huone messevässä kämpässä, jossa on ruokailuhuoneen lisäksi tilava yläkerta-lounge, ja kokonaisuus on kävelymatkan päässä keskustasta. Ja luonnollisesti paljon halvempi kuin meikän Lontoon-komero. Toisekseen, miksi ei? En halunnut mennä kotiin samasta syystä kuin edellisvuonna, mutta tosiaan en halunnut myöskään jäädä Lontooseen. Olen kaivannut jonnekin vähän pienemmälle paikkakunnalle; vaikka kuinka pidän Lontoosta, niin välillä alkaa ahdistaa tämä suuruus ja ihmismassat. Aberdeen on kaikenlisäksi merenrantakaupunki, joten raikasta ilmaa riittää vaikka nyt ei pääsisikään itseään grillaamaan hietikoille. Ja okei okei, on siellä ehkä joku poika. Ainakin oli.

Mulla oli eilen omat etkot. Join vodkaa ja istuin Mulberryn kassissa.

En tiedä miksi koin tarvetta tulla tätä selittelemään ja avautumaan näin paljon, mutta menkööt :D Se miksi edes tulin alunperin tätä kirjoittamaan, oli tulla kertomaan että elämä on just nyt tosi jees ja kaikki vaan tuntuu jotenkin loksahtelevan paikoilleen. Tätä on odotettu! Ja mikä parasta, vielä tästäkin on suunta ylöspäin, en jaksahaluapystyosaa odottaa sitä yhtätoista päivää!!!

xxx