Mulla ei ole niin minkäänlaista inspiraatiota kirjoittaa Aberdeenin reissusta. Lähinnä siksi että en tiedä mitä sanoisi. Oli kivaa ja sitten ei ollut niin kivaa. Mutta oli ehdottoman huippua nähdä kaikkia tuttuja ja erityisesti sitä parasta, Marikkia! Katsotaan koska taas matkaa uudestaan tuonne pohjolaan, voisi ehkä välillä käydä muuallakin. Siellä muuten tuuli aivan infernaalisesti, olen vieläkin hämmästynyt kun maailmanloppu ei tullutkaan.
Koulu tosiaan alkoi maanantaina, ja kylläpäs oli riemukasta raahautua aamuysiksi luennolle about neljän tunnin yöunien jälkeen. Paluulento oli myöhässä+yksikään juna Gatyltä ei kulje London Bridgelle siihen aikaan sunnuntaina joten joudun Victorialle+en tiennyt Jubilee-linjan olevan suljettu=juoksen Oxford Circuksella gasellin lailla viimeistä metroa kohti, en edes tiedä miksi koska ihan niinkuin olisin kerennyt. Busa alle ja sänkyyn pääsin ehkä siinä kahden kieppeillä. Kamala painajainen piti huolta, että unta ei kertynyt puolen tunnin pätkiä enempää kerralla, joten kellon kilahtaessa 6.54 meni hetki jos toinenkin miettien, että onko sinne kouluun ihan pakko mennä. On.
Se päivä meni vähän sumussa mutta tänään sain vihdoin nukuttua hiukan pidempään niin johan on elämä taas aurinkoista. Toisin kuin sää, joka tosin aamulla oli ihmeen keväinen, tuli ihan melkein hiki salille kävellessä. Huomenna iki-ihanan dissertaation luento, jonka jälkeen pitäisi päästä töihin. Metrothan päättivät ryhtyä lakkoon (jos oikein olen ymmärtänyt niin ihan aiheesta tosin, mutta silti…), joten katsotaan miten tuolta puskasta pääsee ihmisten ilmoille ja illalla takaisin kotiin. Transport for Londonin järjestämä jännitysnäytelmä edessä jälleen, kuinka onnekas ollenkaan!
Söin juuri vuohenjuustoa. Itse ostamaani. Nyt on kyllä joku muukin sekaisin kuin se metro.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti