River Cam and a bridge or two

No tuleehan näitä Cambridge-kuvia sittenkin aika vauhdilla, vain päivän viiveellä!

Tiistainen trippi alkoi Transport for Londonin tarjoamalla jännitysnäytelmällä, pääosassa toimimaton Central Line ja aivan liian pian lähtevä Cambridgen juna. Yksi neljäsosa matkaseurueestamme jäi julkisen liikenteen jalkoihin, ja myöhästyi junasta minuutilla. Meinattiin muuten me loput kolme neljäsosaakin jäädä rannalle. Lontoossa suurimmilla rautiksilla ilmoitetaan joskus lähtölaiturit vasta hivenen ennen lähtöä, ja eilen tämä hiven oli ruhtinaalliset kaksi minuuttia. Eli siinä ajassa pitäisi pinkoa oikealle laiturille ja vielä kaiken lisäksi sen toiseen päähän, kun samalla laiturilla punkkaa muutama muu juna ilman lähtöaikeita. Juostiin kuin Usain Bolt mutta silti ehdittiin vain juuri ja juuri. Kyllä pohdittiin että onneksi meillä on toimivat jalat. Ei siihen kukaan vanhus tai heikkokuntoisempi olisi mitenkään ehtinyt. Taakse jäänyt kaverimme (joka tuli siis eri metrolla itse asemalle ja jäi sen takia rannalle) onneksi sai kuitenkin ilmaislipun seuraavaan junaan, kun espanjalaistoverimme myöhästyneisiin kavereihin tottuneena älysi jättää lipun infopisteelle noukittavaksi. Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsimme perille vain 15 minuutin erolla ja käpöstely kohti keskustaa sai alkaa. 

Ensin lähdettiin tietysti väärään suuntaan, mutta eipä sillä niin merkitystä, istahdettiin hetkeksi kahveelle ja tarkasteltiin karttaa hiukan paremalla silmällä. Päädyttiin kävelemään antropologisen museon kautta rantaa kohti, josta voisi napata venheen allensa ja lähteä testailemaan ala-asteen uimakoulun oppeja kun täkäläiseen tyyliin ei tunnu kuuluvan esim. pelastusliivit. Antropologinen museo oli aika söpö, ja kateudesta vihreänä kurkin ikkunasta paikallista luentoa. Rantaan päästyämme kohtasimme kuitenkin karvaan pettymyksen, kun kuulimme joen olevan suljettu kovan tuulen takia. Eipä siinä auttanut muu kuin lähteä talsimaan ympäriinsä, ja mikä onni kävikään! Eräs yksityisfirma järjesti jokiajeluita säästä huolimatta, ja hetken pohdiskeltuamme päädyimme uhmaamaan kohtaloa ja hyppäsimme veneen kokkaan. Tuuli meni luihin ja ytimiin, mutta näkymät olivat mitä mahtavimmat ja opas seutunsa tunteva.

Aattelin että tän kyltin luona ois varmaan hyvä päivystää. 

Puntingin jälkeen kurni vatsaa jo niin kauhella mörinällä, että ruokaa oli saatava ja tasan sillä sekunnilla. Kukaan ei kuitenkaan ollut varoittanut pahaa-aavistamatonta turistia siitä, että Cambridgessä ei muuten syödä kello kahden ja viiden välillä. Että lälläslää jos yrität iltapäivän tunteina etsiä murua rinnan alle. Jos ylipäätään löydät syöttölän; melkoinen tovi käveltiin, ennen kuin päästiin ensimmäiseen eioota kauppaavaan pubiin sisälle. Koettiin klassinen Starbucks-hetki: niitä tuntuu olevan joka kulmalla, mutta kun sellaista tajuaa haluavansa, katoavat ne kaikki jonnekin mystiseen mustaan aukkoon, josta taitaa löytyä myös muutama pubi. Jostain sitten loppujen lopuksi taiottiin erittäin epämääräinen marokkolainen (joka mainosti ovessaan mm. vatsatanssijapalveluitaan) ja nälkäinen matkamies sai falafel-wrapin kätösiinsä. Onni.

Cambridge oli kaiken kaikkiaan ehdottomasti päiväretken arvoinen, ei siellä sen kauempaa olisi mutta on kuitenkin ja oikein mielellään. Kuulemma lyö laudalta esimerkiksi Oxfordin, joka täytyy tosin varmaan vertailun vuoksi käydä silti joskus tarkastamassa. Tänään on kulunut päivä sängynpohjalla että josko kohta nousisi, olisi tässä yhdet bileet ennen kuin lennähdän pohjoiseen huomenna. En halua takaisin kouluun ensi viikolla...