Hanging in there

Sinne meni uv-pippalot, näköjään kuin hirressä roikkuen! Helsinkiin päädyttiin, ja kuten joka vuosi aina ennenkin, hauskaa oli niin maar paljon että hymyilyttää seuraavaan vuoden vaihteeseen saakka. En ole itse asiassa ollut koskaan ennen Helsingissä uutena vuotena, joten olin ihan pikkuruisesti skeptinen; tälläiset pakolliset juhlat kun yleensä saa massat liikkeelle, ja sehän ei meikäläistä niin innosta. Mutta huoli pois, ei sitä populaa niin paljon ollutkaan! Ja mikä tuuri olikaan käynyt, kun noin minuuttia ennen lähtöä Lontoossa tajusin että ai niin, voisin ehkä ottaa jonkun koltun mukaan, ja nappasin ensimmäisen mikä käteen osui. Osuen oikein; kun juhlalokaatioksi päätyi masquerade-partyt, oli tarpeeksi blingin mekon kaverina kotona odottamassa aito venetsialainen maski, täydellisesti väritykseltään sopien. Tuli juhlittua niin vanhojen kuin uusienkin (terkkuja Ida!) tuttavuuksien kera, juotua mustikkashotteja, ja syötyä lasagnea aamuneljältä. Niin ja käveltyä yhteensä sellainen 12 kilometriä, kiitos Heidin ja meikäläisen tarkkaakin tarkemman suuntavaiston, koska kyllä me täältä tultiin.