Täällä taas

No tervehdys.

On taas muutamalta taholta tullut noottia, että täällä on oltu hiljaa nyt riittävän kauan. Tuolla luonnoksissa olisi muutama kirjoitus, mutta ne ovat munineet siellä sen verran pitkään että eivät taida olla enää kovin ajankohtaisia… Syy miksi ne sinne ovat jämähtäneet julkaisua odottamaan on yksinkertainen: netittömyys. Yhteensä 64 pitkää päivää kului ilman wifiä. Ja bloggaaminen kun hivenen vaikeutuu ilman nettiyhteyttä. Mutta nyt on vihdoinkin meikäläisen talous takaisin maailmankirjoissa, joten katsellaan lähtisikö tämä tästä taas rullailemaan!

Tämän päivän agendalla on liittyä kuntosalille. Olen tätä jo muutaman viikon pohdiskellut, että A vai B, rahat vai polkupyörä (hahhah toivottavasti joku tunnistaa tämän varsin mainion populaarikulttuurisen viitteen). A on tässä melkeinpä samalla kadulla, sellainen vartin kävelymatka itään. Halpa. £18 kuussa opiskelijalta. Joka Lontoo-hinnoilla on lähes ilmainen. Erittäin loistavat aukioloajat. MUTTA. Se on vähän sellainen äijä-sali. En tutustumiskierroksen aikana nähnyt yhtäkään naistyöntekijää, ja äärimmilleen pumpattu PT joka innoissaan esitteli vapaapainoaluetta keskitti myyntipuheensa meikäläisen parempaa puoliskoa kohden, vaikka olin kyllä mielestäni tehnyt selväksi että minä tässä olen se potentiaalinen asiakas. En mitenkään pelkää miehiä, mutta tietänette millainen on sellainen äijä-sali ja minkälaista siellä olisi olla lähes ainoana naisena. En vaan osaa kuvitella meikäläistä kyykkäämässä 20 kilon tangolla, kun vieressä joku nostaa penkistä varmaan neljä kertaa oman elopainonsa. Joten päädyin nyt sitten vaihtoehtoon B. Samaa lafkaa kuin edellinen gymini joten esim. laitteet ovat tutut, ja hintaan kuuluu sekä uima-allas että muiden firman salien käytön joko Lontoossa tai ihan maanlaajuisesti (en juuri nyt satu muistamaan kummin). Hintaa pomppaa korkeammaksi, £30 kuussa, mutta on se sen arvoinen. Ja ei ole sopimusta! Joten voi irtisanoutua koska haluaa. Äijä-salilla olisi 8 kuukauden soppari. Matkaa tulee enemmän, mutta halutessaan sekin taittuu kävellen. Busalla pääsee about vartissa.

Toinen asia jonka ajattelin yrittää hoitaa tässä perjantai-vapaan aikana, on lämmöneristys. Talvi on saapunut tällekin saarelle, joka tarkoittaa viilentymistä myös sisälämpötiloissa. Nimimerkillä tälläkin hetkellä päällä neljä yläosaa, joista kaksi on huppareita. Britit eivät ole kuuluisia keskuslämmitetyistä asumuksistaan, ja standardi-ikkuna tuntuu olevan yksinkertainen, ei suomalaiselle tuttu kaksinkertainen (vai montako kerrosta niissä yleensä on? enemmän kuin yksi kuitenkin). Pattereita ei ihan hevillä isketä päälle jollei halua nähdä energialaskujensa kohoavan taivaisiin, joten on joko kärsittävä tai koitettava keksiä apukeinoja. Joku laittoi suomalaisten facebook-ryhmään linkin jonkinlaisesta kelmuvirityksestä, jota ajattelin testata. Hintaa taisi olla about £6 joten ei siitä korkealta tipu vaikka ei toimisikaan. Toistaalta, nyt kun sisäilma ei kovin korkealle kipua, elättelen toiveita että kotihiiremme Henry pysyttelisi poissa. En ole itse asiassa vielä Henryä edes tavannut, mutta kiljunnasta päätellen kaikki muut tässä talossa ovat päivää sanoneet. Epäilemättä veikeä veikko, mutta pysyisi kaukana meidän olohuoneesta.