Viikonloppuseni

Hellurei.

Yritin sitten tehdä viikonloppu meikän matkassa-postausta, mutta muistin ottaa kuvia näköjään keskimäärin kaksi kertaa päivässä. No joo. Mutta se on ihan kauhean vaikea suoritus tälläiselle lahopäälle, kun ei sitä muutenkaan räpsi jokaisesta aamurituaalista tai lounasrasianpakkauksesta kuvia. 

Voinette kuitenkin ensimmäisestä kuvasta päätellä, että joku aamu heräsin. Kuinka tummilta hiukseni näyttävätkään! Sovitaan että tämä oli perjantaiaamu koska siitä oli tarkoitus aloittaa. Taisin olla pystyssä (tai vaakatasossa jos tarkkoja ollaan) about kasin kieppeillä. En ollut suunnitellut päiväksi mitään sen kummempaa; kuten olen aiemminkin maininnut niin perjantait ovat aina meikäläisellä vapaat. Katselin Frasieria aamupalan seurana ja selailin eBayta ja treeniblogeja. Laiskottelin. Puoli kymmenen maissa kuitenkin inspiroiduin lähtemään salille, ja jo kymmeneltä olin juoksumatolla. Aamut ovat kyllä saleiluun ihan omiaan, kun on tilaa. Paikalla on lähinnä eläkeläisiä ja minä. Vetäisin jalkatreenin ja kotona olin ennen puoltapäivää. Ovella oli vastassa kämppis, joka sanoi että tänään leivotaan. Siitäpä sitten lompakko matkaan ja bussipysäkille. Tässä meidän "kylässä" ei siis ole oikein mitään isoa ruokakauppaa, joten mikäli mielii hivenen edukkaampaa tarjontaa kuin juna-aseman kiskurihintaisen pikkuliikkeen valikoima, kannattaa ihan reilusti ottaa busa alle ja suunnistaa isompaan Sainsburyyn tahi Asdaan. Halusimme kokeilla kurpitspitsan valmistusta, mutta koska emme löytäneet kurpitsaa, oli parempi hylätä haaveet ja tehdä suklaakakkua sen sijaan. 

Takaisin oltiin puoli kahden maissa ja nopeasti kyhätyn lounaan jälkeen koitin keskittyä hetkeksi kouluhommiin. Se onnistui n. 10 minuuttia kerrallaan. Välissä aina sellainen 50 minuutin tauko. Olin ajatellut että viettäisin illan kotihiirenä, mutta yhtäkkisessä tylsyyspuuskassa oli pakko laittaa viestiä että lähtisikö joku ulkoilemaan. En saanut drinkkiseuraa mutta kutsun juusto&viini-iltaan, kelpaa sekin! Puoli seitsemältä suunnistin taasen linjuria kohden, joka olikin vaihteeksi aikamoinen petturi. Heitti kaikki matkustajat pihalle parin pysäkin jälkeen. Matkaa lähimmälle metrolle tästä meiltä ei ajallisesti ole kuin viitisentoista minuuttia, mutta kilometrejä kertyy aikamoisesti, ja reitti kulkee motarin kautta. Eli ei oikein käveltävissä oleva matka. Otin sitten toisen bussin, kävin kaupassa matkan varrella ja saavuin kohteeseen puoli tuntia myöhässä. Onneksi ei sentään ollut mikään paniikki, mutta kyllä muuten kyrsii kun tuommoista sattuu kouluaamuina. Maailma kuitenkin parantui siinä muutaman tunnin aikana, ja pienessä hiprakassa pääsin kotiin vähän puolen yön jälkeen.

Lauantaina heräilin muistaakseni puoli yhdeksän tienoilla vähän huonosti nukutun yön jälkeen. Aamupalaksi kuvissakin esiintyvä joka-aamuinen herkku, eli kaksi weetabixia, chia-siemeniä, mantelimaitoa, msm-jauhetta, banaania ja erittäin kuvauksellista maapähkinävoita. Nams! Pakollisen Frasierin jälkeen aloin fiksailemaan CV:täni kuntoon, jotta saisin lähetettyä sen kiirenvilkkaa eteenpäin tulostettavaksi (koska en tietenkään saanut aikaiseksi hoitaa asiaa aiemmin viikolla koulussa). Miksi, kysytte. Koska olin aikeissa mennä työnhakumessuille. Tiesin kyllä, että ne ovat suunnattu vähän nuoremmille, mutta elättelin silti toiveita että meitä jo teini-iän ohittaneitakin olisi ajateltu mutta ei. Turhaan oli CV:t mukana ja turha oli koko reissu. Ainut kiinnostava esittelijä lähinnä totesi että käy lukemassa meidän nettisivut, sieltä löytyy infoa. No kiva. En ollutkaan sitä jo tehnyt. Erittäin suuren pettymyksen jälkeen lounas-sushit naamaan ja keskustaan päin. Mentiin haahuilemaan Oxford Streetille ilman mitään sen kummempaa päämäärää tai suunnitelmaa, mikä oli oikein mukavaa. Siitäkin huolimatta että lauantai-iltapäiväinen Lontoon keskusta on lievästi sanottuna vilkas. Pällisteltiin jouluvaloja ja kierreltiin Selfridgesillä. Hyviä macaronseja. Käytiin kaffella ja vihdoin lyllerrettiin kotia ja valmista ruokapöytää kohti joskus kuuden jälkeen. Anoppi oli pyöräyttänyt makoisan lasagnen ja jälkiruuaksi tarjottiin allekirjoittaneen ehdotonta lempparia, sticky toffee puddingia. Katsottiin vähän Dexpeditionia ja jotain omituista elokuvaa, jonka aikana taisinkin nukahtaa.

Sunnuntaina herättiin kaatosateeseen, joten kiitollisena vastaanotin kyytitarjouksen tehdessäni lähtöä salia kohti. Kotona olin kahdelta, enkä sen jälkeen sitten talosta poistunutkaan. Pesin pyykkiä, kokkasin illallista ja kasvispihvejä pakkaseen, kirjoitin esseetä. Mietin että pitäisikö siivota huone mutta päädyin tulokseen että miksi ihmeessä. Sunnuntait on aina tylsiä. En ole fani.