Käväistiin tosiaan iltapäiväteellä Savoyssa, joka on yksi Lontoon fiineimpiä hotlia. Puitteet oli komiat (ja niin oli seurakin, hehheh) mikä nyt toki ei sinänsä tule yllätyksenä. Tarjolla oli pikku-voikkareita, skonsseja lisähärpäkkeineen, kaikenmaailman minileivoksia sekä kuivakakkua, joka oli kuorrutettu suklaalla. Niin ja teetä tietty. Huhhuijaa minkämoinen foodbaby olikaan tuommoisen kattauksen jälkeen :D Hävetti vähän tosin että en tainnut syödä yhtäkään minileivosta kokonaan, ne oli jotenkin ihan _älyttömän_ makeita. Siis ihan kuin ne olisi tehty tarkoituksella niin makeiksi että pystyy syömään yhteensä ehkä yhden. Meikäläinenhän tunnetusti imuroi esim. seitsemän palaa kääretorttua kertaheitolla (testattu on, oli vielä kermavaahtopäällysteet ja muut krumeluurit) mutta Savoyn sokeripommien edessä nöyrtyy suurinkin kuningas. Oli ne sentään edes hyviä. Valitettavasti sotasuunnitelmani tärkein elementti eli voileipäset vietiin pois siinä vaiheessa kun leivokset iskettiin pöytään. Muuten olisi kevyesti voinut edetä leivos-voikkari-leivos-voikkari-linjalla, mutta ei niin ei. Summa summarum, menisin ehdottomasti uudestaan, mutta en ihan noin paljon jaksaisi maksaa (toim. huom. tämä toki oli synttärilahja eli elämys ei meikäläiselle mitään kustantanut, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan) ja veisin mukanani omat tupperwaret että saa leivosjämät mukaan.
Täysin asiaan liittymättä pieni pohdinta: mikä siinä on että kaikki joko lahoaa, loppuu tai käy muuten vaan maksettavaksi tasan yhtäaikaa. Laskut jotka tulevat kerran elämässä tai ainakin edes puolen vuoden välein päättävät että on se mukavempi mennä siitä postiluukusta läpi yhtä matkaa kuin yksitellen, shampoo, hammastahna ja muut tarpeistot hupenevat kuin yhteisestä käskystä, ja seitsemän vuotta palvellut iPhonen laturi laulaa joutsenlaulunsa juuri tänään, ei vasta päivä seuraavan palkanmaksun jälkeen. Joopa joo, vedellään sitten vissiin puuroa loppukuu. Pitkällehän tätä kuuta jo päästiinkin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti