On sitä taas vaihteeksi Suomeen pyöritty. Vaikka taisin viimeksi todeta että jätän turhat Tinder-lurinat sikseen, niin pakko kuitenkin mainita, että se on meikäpoikaa pitänyt niin kovin kiireisenä. Ehdin tosin tehdä tällä viikolla myös tuplatunnit töissä ja käydä kirkolla auttamassa kodittomia ihmisiä. Kerkesin myös vähän käydä päästelemässä höyryjä vuokravälitysfirmassamme kun koittivat veloittaa liikaa, sekä salilla pumppaamassa hurjat kolme kertaa. Jäi siis jumppailut alakanttiin, mutta jostain täytyy tinkiä kun miehet vie. Nyt olisi tarkoitus pyhittää koko seuraava viikko kandille ja yhdelle toiselle esseelle, kun mulla ei itse asiassa ole niin minkäänlaisia suunnitelmia. Tänään käytiin parantamassa maailmaa ja ihmettelemässä Jaakko Selinin syömänopeutta Olipa Kerranin (siis voiko olla älyttömämpää ravintolan nimeä?? ihan mahdoton iskeä yhtään minkäänlaiseen suomenkieliseen lauseeseen!) brunssilla. Tosin mielestäni iltapäivällä nautittu ateria ei vaan voi sisältää sanaa aamupala, mutta kaipa tuo sanafuusiokammotus parhaiten noita hyvin ravittuja tunteja silti kuvailee. Nimestään huolimatta siis kovasti kyseistä lafkaa suosittelen, croissantit olivat to die for, ja muutakin murua tuli imuroitua rinnan alle ihan koko rahan edestä. Istuttiin niin pitkään, että tarjoilijasetä ystävällisesti pyysi meitä joko siirtymään a la carte-listan annoksiin tai poistumaan. Ajoin myös onnistuneesti Helsingin keskustassa, enkä tietääkseni aiheuttanut yhtäkään liikennekaaosta tahi niitannut jalankulkijoita. Pienestä on tämä tyttö tyytyväinen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti