Visitin' ma homie

Ala-asteella vuoden kohokohta oli ehdottomasti aina luokkaretki. Sitä alettiin pohtimaan jo hyvissä ajoin että mihinkäs tänä vuonna mennään, josko vihdoinkin päästäisiin Linnanmäelle. Niin ei koskaan kyllä käynyt mutta lähiseutujen linnat tulivat tutuiksi, kuten myös Riihimäen kaupungin tarjoama eväspaketti, joka sisälsi grahamlihapiirakan, omenan ja pillimehun. Valitettavasti tätä upeaa pakettia ei Lontoosta löydy, joten jouduin varustautumaan ihan omin eväin viime tiistaiselle luokkaretkellemme Downen kylään Kentiin. Astetta omituisempi lokaatiovalintamme sisälsi jokaisen antropologin toverin eli Charles Darwinin kotitalon. Darppa oli muuten ihan rahoissaan oleva mies, ennen idylliseen pikkukylään muuttoa hän asutti kämppää Lontoon keskustassa Bloomsburyssä. Pappa betalar ja niin päin pois, maaseudulle muutettuaan hän vain teki tiedettään. Ja eihän siinä mitään! Välillä kävi vähän purjehtimassa ympäri maailman meriä. Ateistina ja antropologina olen hyvin paljon pro-evolution, joten hyvä kun joku muu on jaksanut seilata. Darpsukka myös itse kyhäsi itselleen tuolin jossa on pyörät alla jotta ei tarvitsisi nousta seisomaan liikkuakseen ympäri huonetta. Sounds like my kind of a guy.

Päivä oli valitettavan vilpoinen, ja retkeilijä valitettavan tyhmä kun ei tajunnut ottaa sitä Suomesta asti raahaamaansa järkkäriä mukaan- kartanon puutarha oli meinaan aikamoisen vaikuttava. Kentissä oli ihan oikeasti muuten kylmempi kuin täällä. Harmitti kun sukat jäivät kotiin. Oli muuten hyvin virkistävää päästä Londresin ulkopuolelle, vaikka M25:en (olenko ainut joka ei koskaan jaksanut opetella numeraalien kirjoitusta? kaikki muu oli ihan ok mutta niihin ei enää kiinnostus riittänyt) sisäpuolella pysyttiinkin. Mentiin ihan oikealla junalla eikä millään metrolla, ja siitä eteenpäin vielä pikkuriikkisellä bussilla, joita meni kahdesti tunnissa. Ihanaa!

Anteeksi kun on vähän jäistä tekstiä. Haluaisin höpötellä tästä vaikka mitä nokkeluuksia lisää, mutta computer says no. Voi olla että tässä piileekin syy siihen miksi ei ole ollut niin paljon inspiraatiota tulla näille nurkille, kun ajatukset laukkaa vaan siinä ameriikan kielessä ja vieläpä akateemisessa moisessa. Ehkä tämä aivojen vaihto kielestä toiseen ei menekään enää niin sutjakasti kuin ennen. Joten näkemisiin, palaan taas kun siltä tuntuu!