Kenellä on oikeus kielitaitoon?

Olin muutama päivä sitten varsin mielenkiintoisessa tapaamisessa. Posti toi toissa viikolla kutsun kunnantalolle antamaan lausuntoa siitä, että en ole orja.

Hän kipittää

Sinnepä sitten lyllersin toiselle puolelle kaupunkia Google Mapsin navigoiden reittiä (miksi se ehdottaa kääntymistä tielle, joka on sallittu vain busseille? C'mon, luulisi sen tietävän paremmin). Tapaaminen alkoi hivenen heikosti; istuttuani ensin hyvän tovin penkissä odottamassa että joku kutsuisi nimeäni, respan täti huikkaa tiskin takaa että niin oliko mademoisella kenties tapaaminen jonkun kanssa? No olihan meikällä, tässä kirje rouva on hyvä ja katsoo. Oli vissiin teksti muuttunut laukunpohjalla hepreaksi, sen verran pohdiskelevalla ilmeellä täti kirjettä lähestyi. Soitti sitten jonnekin ja hetken kuluttua inspector tuli heittämään bonjourit ja käski seurata. 

Hän kävi pelaamassa Lacrossea

Kysymykset olivat muuten ihan ok, aika perus, lähinnä halusivat siis varmistaa etten tee liikaa töitä tai asu huonoissa oloissa. Mutta yhdestä järkytyin niin että en tiennyt mitä sanoa. Minähän en siis puhu ranskaa. Ca va ca va joo, mutta siihen se sitten jääkin, ja se ei haittaa yhtään. En valinnut Geneveä/Sveitsiä sillä perusteella, että pääsisin oppimaan uutta kieltä. Tokihan se olisi mukavaa, jos sitä jotain oppisi, mutta yhtälailla voin olla oppimattakin. Joka tapauksessa, tuli puheeksi ranskankurssi ja siellä käymättömyys. Jouduin valitettavasti jättämään väliin ennalta varatun kurssin, eikä se oikein ole kenenkään syy- kuten ei myöskään se, että korvaavaa ei löytynyt. Rahat saatiin takaisin ja kaikki on hyvin, mutta haastattelijatäti ei ollut erityisen iloinen kuullessaan tästä. Kuulemma minä olen täällä nimenomaan oppimassa ranskaa. Mainitsin myös, että puhun suomea lapsille ja englantia isälle. Näin ei missään nimessä tulisi tapahtua. Minun ranskan oppimiseni on tärkeämpi prioriteetti kuin lasten suomenkielen ylläpitäminen. Olin tippua tuoliltani. Aivan käsittämätöntä! Perheiden ei kuulemma tulisi palkata au paireja kotimaistaan, koska se hankaloittaa kielen oppimista. Siis ymmärrän periaatteessa joo, mutta ehkäpä sitten he jotka tavoittelevat natiivin tasoisia kielikykyjä menevät kokonaan ranskankieliseen perheeseen. Mutta että ei saisi palkata itselleen lastenhoitajaa, joka auttaisi jälkikasvua oppimaan omaa äidinkieltään, jota ei kuule keneltäkään muulta kuin yhdeltä vanhemmalta? Anteeksi kuinka. Ihan puistattaa ajatus siitä, että minä riistäisin lapsilta oikeuden oppia kieltä vain jotta minä itse saattaisin oppia muutaman lauseen, jotka nekin luultavasti unohtaisin muutaman kuukauden päästä. Ei lapsella ole mahdollisuus vaikuttaa ympäristöönsä samalla tavalla kuin aikuisella (eli tässä tapauksessa au pairilla), vaan he ovat täysin muiden varassa myös kommunikointi-kontaktien kohdalla.

Hän suppaili

Kauhistelin tätä erityisen paljon myös sen takia, että a) poikien suomi on oikeasti tosi huonoa; varsinkin nuoremman kieli on sillä tasolla, että ei kyllä kykenisi esimerkiksi työskentelemään suomeksi, ja b) suomi on niin vaikea kieli eikä muistuta mitenkään esim ranskaa, että sitä on vaikea oppia myöhemmällä iällä, ja varmasti tarvitsisi aikamoista motivaatiota opiskella niin sanotusti kirjan kautta kuin puhuen. Voi olla että heidän kanssaan on vähän peli jo menetetty enkä oleta että heistä kumpikaan kirjoittaisi seuraavaa Finlandia-voittajaa, mutta kyllä lapsen tulisi saada tukea kielenoppimiseensa sen verran, että pystyisi sillä sujuvasti kommunikoimaan. On paljon mielekkäämpää oppia sanastoa ja kielioppia niin, että minä hienovaraisesti korjaan toistuvia virheitä puheessa, kuin että niitä verbitaivutuksia ja muita kammotuksia päntätään kirjasta.


Onko siellä ruudun takana muita au paireja? Olisi mielenkiintoista kuulla, miten tämä muissa perheissä toimii!


Mietin jo että onpa harvinaisen toisiinsa liittymättömiä kuvia, mutta onhan niillä yhteinen kantava teema: urheilu! Ensimmäinen on Espanjasta, photobombasin iskän maisemakuvaa, toinen on Genevestä, puistosta jossa kävin pelailemassa Lacrossea muutama viikko sitten, ja viimonen myöskin täältä sveitsinmaalta, suppailu-sunnuntailta. Siinä on muuten hauska laji!