Kolme päivää!
Olen aloittanut jo sekä henkisen että fyysisen siirtymäprosessin. Sen kun on käynyt jo useamman kerran läpi, tietää jo mitä odottaa. Olen kohdassa "iik pari päivää, no mutta miksi aloittaa pakkaaminen vielä", jotta varmasti löytäisin itseni kahden päivän kuluttua ihmettelemässä, että miksi sinne matkalaukkuun ei ole eksynyt vielä muuta kuin tuliaissuklaat, edellyttäen tietysti että ne on käyty ostamssa. Olen sentäs jotain saanut aikaiseksi eli kävin sulkemassa tilini, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Sulkeminen oli puheena jo tiliä avatessa, jolloin luvattiin, että lopun koittaessa frangit seilaavat näppärästi britti-tililleni eikä minun tarvitsisi asiasta murehtia. No nyt kun kävelin tiskille ja kerroin läksiväni muille maille kaunihille, niin kappas en ehtinyt edes kaivaa Lontoon pankin osoitettani esille kun näpsäkkä kasööri-neiti totesi että ai kun mä suljin sen jo, saat rahat vain käteisenä. "Kun kaikkihan aina ottaa käteisenä". Aivan. Koska en mielinyt vaeltaa ympäriinsä kolmen kuukauden palkka kahisevana, tein selväksi että jos on luvattu jotain niin niinhän sitten tehdään. Neiti sitten alkoi selvittää asiaa parin kollegan kera, otti yhteyden Zurichiin asti (siellä taitaa sijaita heidän päämajansa) ja jotenkin keplotteli tilin takaisin auki ja rahnat vyörymään kohti Englantia. Katsotaan löytävätkö perille.
Olen aloittanut jo sekä henkisen että fyysisen siirtymäprosessin. Sen kun on käynyt jo useamman kerran läpi, tietää jo mitä odottaa. Olen kohdassa "iik pari päivää, no mutta miksi aloittaa pakkaaminen vielä", jotta varmasti löytäisin itseni kahden päivän kuluttua ihmettelemässä, että miksi sinne matkalaukkuun ei ole eksynyt vielä muuta kuin tuliaissuklaat, edellyttäen tietysti että ne on käyty ostamssa. Olen sentäs jotain saanut aikaiseksi eli kävin sulkemassa tilini, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Sulkeminen oli puheena jo tiliä avatessa, jolloin luvattiin, että lopun koittaessa frangit seilaavat näppärästi britti-tililleni eikä minun tarvitsisi asiasta murehtia. No nyt kun kävelin tiskille ja kerroin läksiväni muille maille kaunihille, niin kappas en ehtinyt edes kaivaa Lontoon pankin osoitettani esille kun näpsäkkä kasööri-neiti totesi että ai kun mä suljin sen jo, saat rahat vain käteisenä. "Kun kaikkihan aina ottaa käteisenä". Aivan. Koska en mielinyt vaeltaa ympäriinsä kolmen kuukauden palkka kahisevana, tein selväksi että jos on luvattu jotain niin niinhän sitten tehdään. Neiti sitten alkoi selvittää asiaa parin kollegan kera, otti yhteyden Zurichiin asti (siellä taitaa sijaita heidän päämajansa) ja jotenkin keplotteli tilin takaisin auki ja rahnat vyörymään kohti Englantia. Katsotaan löytävätkö perille.
Kuvat ovat eräältä lauantai-iltapäivältä, kun Pariisi-tytön piti vielä kerran päästä hyppäämään sillalta. Kyllä, tuolta kuvassa olevalta sillalta. Veden kuuluisi olla tuohon palkeissa olevaan tummaan rajaan saakka. Itse kun en ole ihan varma onko matkavakuutukseni enää voimassa tyydyin vain istumaan laiturilla ja kuvailemaan. Oli niin kauhean kylmäkin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti