Ikuisuus. Ehkä maailmankaikkeuden vaihtelevin ajanmääre. Tänä aamuna se kesti esimerkiksi kahdeksan minuuttia, ja myöhemmin kokonaisuutena tunnin. Sen kahdeksan minuutin ikuisuuden käytin DLR-junaa odotellen sormieni muovautuessa jääpalikoiksi. Niin, täällä on kylmä. BBC Weatherin mukaan oli seitsemän astetta, mutta 7 degrees my ass. Kylmä kuin Siperiassa, ja siellä taidetaan harvoin päästä plusasteiden puolelle. Yleensä olen varsin taitava odottaja; en hermostu muutaman minuutin seisoskelusta, ja jopa tuntien vartominen sujuu tilanteesta riippuen. Olen toki VR:n kasvatti joten ehkä sillä on ollut osansa asiaan. Mutta siinä vaiheessa kun peukalonpää alkaa halkeilla kuivan viiman uhrina aletaan meikävenailijan hermoja koetella. Ja taas saa ihminen muistuttaa itseään siitä että yhäkin, vielä lähes kahden vuoden jälkeen asut tässä maassa täysin omasta tahdostasi joten lopeta ruikutus.
Tulipa taas katsottua Hyviä ja huonoja uutisia skypen välityksellä. Siinähän ruutu.fi yritätte estää ohjelmienne esityksen ulkomailla, minä en pelkää! Hivenen jää äänestä ja kuvasta matkalle, mutta onhan niillä taivallettavana muutama tuhat kilometriä joten saavat anteeksi. Ja niin joo, Marika bongasi että salillamme harjoittelee SEKÄ miesten koripallo- ETTÄ käsipallo-tiimit tiistai-iltaisin siinä kuuden kieppeillä. Jotenkin alkoi tuntua siltä että tiistai-iltaisin kuudelta olisi varmaan hyvä hetki käydä salilla.
xxx
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti