3/17/2014

Hän juhli

Hili tehokkaana bloggaajana ehtikin jo meikäläisen partyistä kirjoitella, mutta mitä muut edellä sitä minä kopioin perässä!


Karkasin siis Suomeen juhlimaan ikääntymistäni viime torstaina, ja palasin sunnuntaiyönä. Osa matkan ideasta oli yllättää mama, papa ja beibisisko, joista 2/3 osasivat hämmentyä, mutta ensin mainittu lähinnä totesi että "ai sinä" kun astelin hänen toimistoonsa vähintään pyörtymistä odotellen. Kiitti mama. On kuulemma tätä naamaa jo ihan tarpeeksi katseltu tässä viimeisten 23 vuoden aikana että ei se enää niin hämmennä. Ja ei muka oman lapsensa näkemisestä voi niin pyörtyillä. Olettaakohan armas mutter, että kyllä se routa joka tapauksessa porsaan kotiin ajaa jossain kohtaa, ja nyt ajatteli että "vihdoin"?


Kuvista huomannee, että maalasin latvani maailman kauneimmalla värillä. Siitä se mammarainen kyllä tuntui shokeeraantuvan, tack så mycket, mutta minä approves. Valitettavasti tämä kaunistus lähtee parissa pesussa pois, joten käy kohtalaisen työlääksi ylläpitää muutamaa päivää pidemmän ajan (tai alkaa karkoittaa lähiympäristöä rasvaisuudellaan).


Perjantaina vedeltiin pätkiskakkua ja katsottiin Pitch Perfect (enkä nukahtanut, scoooooore), lauantaina VR:n siivin Heltskiniin, jossa mätettiin vuorostaan Daim-kakkua ja kuoharia. Illan hämärtyessä (no, oli se kyllä hämärä jo paikalle aikasemmin saapuessa) suunnattiin poikien pokeri-illan kautta Ahjoon, jonne en kyllä taida mennä enää koskaan uudestaan. DJ oli niin luokattoman huono, että koin asiakseni valittaa laadusta kassatytölle. Jos maksaa yhteensä 15 euroa että pääsee sinne tanssilattialle, niin odotan jotain muuta kuin Sandstormia ja Wannabeta, joita isketään peräkkäin ilman minkäänmaan siirtymiä, tai siis kun olisin itse tehnyt homman paremmin. Ihan vaan aloittamalla seuraavan youtube-videon vähän ennen kuin edellinen loppuu. No joo. Seura oli kuitenkin juurikin niin hyvää kuin olettaa saattoi, ja meikäpojan poseeraukset juurikin niin ennalta-arvattavia kuin olettaa saattoi. Sunnuntaina oli edessä kakku numero neljä, jonka jälkeen olikin jo korkea aika palata kaalin ja soijarouheen ääreen.


Kertokoon blogini minulle myös ensi vuonna tätä lukiessani (hei 24-vuotias minä! vähän oot ihan sikavanha) että olin vaihteeksi flunssassa. Alkaa nyt kyllä jo ihan toden teolla kyrsimään nämä kerran kuussa-tahtia vetävät lenssut, jotka aika ajoin vievät myös äänen. Kuten tälläkin kertaa. En todellakaan ihmettele mistä niitä tulee, juuri yksi päivä ongin bebikseni hiekkalaatikosta, missä hän makasi mahallaan nuollen hiekkaa suoraan maasta suuhun. Äly hoi. No se onkin poika. 



Haluan täten myös ilmoittaa, että olen kovin kiireinen tällä viikolla, joten saatan hiljentyä hetkeksi. Toki on totta, että joka ikinen kerta kun näin sanon palaan näppäimistön ääreen viimeistään seuraavana päivänä, sillä onhan tämä mitä mainiointa kouluhommien pakoilu-puuhastelua.




//edit MIKSI tuo ensimmäinen kappale ei tasaannu!! Eurosta vetoa että sitä ei edes kukaan huomannut, mutta meikäläisen piilevä OCD puskee pintaan just nyt eikä kestä tommoista ollenkaan.

2 kommenttia :

  1. bootsista saa bleach london merkin värejä jotka pysyy aika pitkään, mä värjäsin mun latvat niitten värillä ja on kestäny melkeen kaks kuukautta joten jos haluut vähän pitkäaikasemman vaihtoehdon ni se tehos ainakin mulle. tosin nyt on jo huomattavasti haalentunu, mut niinhän ne värit aina kuulemma tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No päin vastoin, haluisin nyt näistä eroon mutta ei millään lähde :D Paketti lupaa että parissa pesussa, mutta oon pessy nää nyt viidesti ja ei kyllä irtoo mihinkään. Tai haalistunut joo mutta näyttää typeriltä… Tulin siihen tulokseen että mulla on liikaa pinkkiä muuten että voisin tolleen jatkuvasti pitää hiukset samassa värissä. Mutta kiitos silti vinkistä!

      Poista