Otsikoimisen vaikeudesta

Kaksi asiaa halusin kertoa:

En enää käy ulkona läheskään niin paljon kuin, say, kaksi vuotta sitten ensimmäisenä Lontoo/yliopistokeväänä. Olen varmaan joskus maininnutkin, mutta silloin tuli laitettua korot jalkaan parhaimmillaan (pahimmillaan?) neljästi viikossa. Nykysin on melkeinpä ihme jos tulee oikeasti juhlittua edes kerran viikossa. Luultavasti tästä johtuen se niin sanottu palautuminen kestää huomattavasti kauemmin, tai ei ainakaan ole enää missään järkevässä suhteessa nautittuun juomamäärään. Mutta en tullut nyt siitä varsinaisesti kertomaan. Vaan hauskasta sattumasta viime lauantailta, kun olin kerrankin poissa kotoa yli puolenyön. Päätettiin Hannan kanssa mennä Shoreditchiin, sinne pääsee näppärästi ja mikä parempaa, sieltä pääsee näppärästi pois. Siellä on myös astetta normaalimpi meno kuin keskustassa (paikoissa joissa yleensä käyn siis), ja on enemmän kuin hyväksyttävää ilmestyä paikalle Converset jalassa. No ei sen kummemmin oltu suunniteltu että mihin tarkalleen mentäisiin, joten 388 rantauduttua siihen Shoreditch High Street stationille päätettiin, että jospa sitä kiskaisi ykköset jossain pubissa ja sitten alkaisi haravoida aluetta tarkemmin tanssipaikka-agendalla. Siitä High Streetiltä sitten bongattiin ensimmäinen näkökenttään osunut pubi että tuonnepa tiemme käyvi, ja vakain askelin lähestyimme juomalan ovea. Meidät kuitenkin pysäytti portsari, joka hymyillen selitti paikan olevan strippiklubi. Siinä vähän naureskeltiin ja kaivelin jo henkkareita esiin kun sitä vartenhan meidät oli pysäytetty, ja ajattelin mennä mukaan vitsiin kun kerrankin tajusin sellaisen tapahtuvan, ja pyysin josko sedällä olisi siinä antaa hakemusta niin minäpä täyttelen. Sain takaisin melko kummallisen katseen samalla kuin Hanna törkkii kylkeen että "Aino tossa seinässä lukee että tää on oikeesti strippiklubi". Hermostunut naurahdus että okei kiitos taidetaankin mennä jonnekin muualle, ja tiukka käännös takavasempaan. Seuraava mesta samalla kadulla olikin homobaari, mutta se tajuttiin onneksi ennen kuin koitin sinnekin laittaa hakemusta menemään. Niinhän se sanonta menee että voit ottaa tytön pois Riihimäeltä mutta et Riihimäkeä pois tytöstä, ei meillä Keskuskadulla ole strippibaaria.. Tai jos on niin hyvä ihme kertokaa meikäläiselle ennen kuin olen taas väärällä ovella.

Muuten ilta oli erittäin viihdyttävä, päädyttiin äärimmäisen omaperäisesti ja salamyhkäisesti nimettyyn paikkaan, "The Shoreditch". Mielikuvituksen riemuvoitto. Sisälmys oli kuitenkin aivan eri maata nimensä kanssa, ja seiniltä olisi laukunpohjalle lähtenyt vaikka minkälaista rekvisiittaa, jos vaan olisi lääniä veskasta löytynyt. Siis en ole mikään pitkäkyntinen (kirjaimellisesti, mitkä nää tyngät taas on olevinaan??) mutta c'mon siellä oli papukaija katossa. Ja ristipistoin tehty spitfire (onkohan hävittäjä suomeksi?). 

Mutta siihen toiseen asiaan josta halusin puhua. Meikäläinen on sitä tyyppiä, joka on välillä ärsyttävän täsmällinen. Luoja tietää mistä tämä tapa on opittu (iskältä) mutta opittu on kuitenkin, ja siinä on pysytty. En varsinaisesti riemusta kiljahdellen raahaudu kouluun aamuyhdeksäksi, mutta silti poikkkeuksetta istun paikallani viimeistään muutaama minuuttia vaille, myös maanantaiaamuisin. Toisin kuin about kukaan muu luokallani. Tiistaina meitä istui penkeissään kello yhdeksän reikäleipä viisi kappaletta. Ja luokallamme on kahta henkeä vajaa kolmekymmentä lasta. Eli ruhtinaallinen kuudesosa, 15 prosenttia, meistä kykenee tähän jokapäiväiseen ihmeeseen, ajoissa olemiseen. Paria minuuttia yli saapui luennoitsija, ja ne viimeisetkin sankarit jotka saivat aikaiseksi ilmestyä kouluun laskeutuivat noin tunnin myöhässä. Tunti itse alkoi n. 20 yli kun vihdoin alkoi olla riittävästi populaa paikalla ja oli järkevää alkaa opettaa. Itse istuin siis puolisen tuntia täysin tyhjänpanttina, kun olisin voinut näköjään myös hyvin esimerkiksi nukkua puoli tuntia pidempään aamulla, kun ei sillä näytä olevan merkitystä. Huoh. Kerrankin jopa luennoitsija huomautti myöhästelyn epäkohteliasuudesta, ja kyseli selityksiä muutamilta. 

Luennoitsija: So why are you late?
Tyttö: It takes me forever to get here and the train was slow
L: What time do you leave in the morning?
T: Around 7.20
L: So you would have to leave at 7 to be here on time. Think you could manage that?
T: But then… then I would have to leave earlier?


.