Turinoita ilman murinoita

Koska välillä tuntuu siltä, että lähinnä murisen asioista täällä blogin puolella, voisin vaihtelun vuoksi kertoa miksi elämä on kivaa.

The Parlour-niminen baari Canary Wharfissa. Ehdottomasti käymisen arvoinen! Absintti-cocktailimme tarjoiltiin posliinisesta kylpyammeesta.

- vaikka aamulla kellon pirahtaessa kuinka väsyttäisi, nousee jalka kepeästi kun muistaa, että on päivän parhaan hetken aika: aamupalan! Loistavia aamupuuroyhdistelmiä on monen monituisia, mutta kyllä ykkösenä taitaa paistatella seuraava: kaurahiutaleet ja pellavasiemenrouhe kulhoon, kiehuvaa vettä sekaan ja sekoitus, turpoamista odotellessa päärynän kuutiointi ja jugurtin nouto, kaiken yhdistäminen ja pienen agave-siirappiturauksen lisääminen. Jugurtti maustamatonta koska se vaan on hyvää. Nykyistä  purkkia tosin onnistuin säästelemään niin hartaudella, että kerkesi mennä huonoksi. Eihän sitä lempipaitaakaan tule koskaan käytettyä! (sitä tosin tuskin saa tonkallista hintaan £1,50)

- hiukseni kasvavat niin kovaa vauhtia että heikompaa hirvittää. PAITSI JOS SE ON AURINKO NIIN SITÄ POROTTAA. Eheheh. Aina välillä mietin että jos alkaisinkin stand up-koomikoksi. Tossa olisi avauslaini, jolla otetaan luulot pois yleisöltä. Mutta niin ne hiukset tosiaan kasvavat, ja arvioin että vuoden kuluttua ne olisivat jo hyvää vauhtia ylittämässä leukapieliä! Omat hiukset parhaat hiukset! Välillä silittelen tuota neljän sentin juurikasvua ja vain ihailen sitä silkkisyyttä. Ah.

- lyhyen ajan sisään blogini mainittiin ensin YLEn sivuilla ja sitten yhden suosikkiblogini suosituksessa. Ihan käsittämätöntä, ei riitä sanat. Ei ne kai Yleisradiolla ihan mitä tahansa tuulesta temmattuja tuotoksia esittele? Vautsi. Joku tykkää mun kirjoituksista. Ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n siistiä.

-  jos alun lempiaamupuuro-ohje ei vielä vertasi kiehauttanut niin heitetään toinen blogi-klisee päälle, nimittäin kyllä ne arjen pienet jutut vaan jaksaa piristää. Mukavien ihmisten tapaaminen. Starbucks, joka oli kuin muumitalo! Onnistunut esitelmä. Kandi, jossa yhtäkkiä on jo 1200 sanaa vaikka ihan vaan muutaman ajatuksen halusin rustata ylös. Nordea, joka ei enää veloita ulkomaanmaksuista. Hyvin asialleen omistautunut asiakaspalvelija puhelimen toisessa päässä, joka vakuutti skeptiselle soittajalle että kyllä, ei se maksa pennin hyrrää. Jalkaprässiennätys. Hauskat Whatsapp-haasteet ja niiden toteutus. Näin muutamia mainitakseni.

- niin monet ja niin hurjat tulevaisuuden suunnitelmat, että en meinaa pysyä pöksyissäni! Mahdollisia tulevaisuus-skenaarioita niin lyhyelle kuin pidemmällekin tähtäimelle löytyy jos jonkinmoista, ja ne kaikki tuntuvat hyviltä. Olen jotenkin ajautunut sellaiseen olotilaan, että osaan taas innostua asioista kunnolla, ja näen enemmän niitä hyviä kuin huonoja puolia. Jos joku hullu siellä toisella puolella on tätä blogintynkää seurannut jo vuoden päivät niin hanki elämä, saattaa muistaa meikäläisen semi-alakuloisen viime kevään, joka päätyi siihen että Lontoosta oli pakko päästä pois ja sittenhän lähdettiin. Nyt kun on tässä tallustellut ympäriinsä, niin on vaan joka kerta taas löytänyt uudestaan sen rakkauden tätä maailman parasta kaupunkia kohtaan, ja ahdistaa ajatus, että joudun täältä joskus lähtemään. Mutta sitten taas ajattelen niitä suuria suunnitelmiani ja ahdistus-kaputt. Ei tämä kaupunki pyyhkiydy maailmankartalta sillä sekunnilla, kun meikäläisen kosminen voima vaihtaa maisemaa, vaan takaisin pääsee ja helposti. Ja takaisin myös tullaan.